Huimaus ei ole kuulunut lääkäreiden lempioireisiin. Etenkin kunnanlääkäri­aikoina potilaalle ei ollut paljonkaan ­tehtävissä. Kansan keskuudessa kiersikin tarina, jonka mukaan lääkäri olisi tokaissut poliklinikan ovelta: ”Kaikki vanhemmat huimausta valittavat naiset voivat lähteä kotiin.” Aika usein olen itsekin ahdistunut huimauksen vuoksi.

Nykylääkäreillä alkaa kuitenkin olla jo enemmän tietoa. Tiedetään, että huimauksen perussyy on yleensä elimellinen häiriö. Yleisimpiä syitä kannattaa etsiä tästä luettelosta: jännitysniska, hyvän­laatuinen asentohuimaus, ortostaattinen hypotonia eli ikäihmisillä yleinen verenpaineen lasku ylös noustessa, vestibulaarineuroniitti eli nopeasti alkava tasapainoelimen vajaatoiminta, Menieren tauti, pikkuaivojen ja aivorungon verenkiertohäiriöt, pikkuaivojen surkastuminen pitkäaikaisen runsaan alkoholinkäytön takia, ikäihmisten monitekijäinen huimaus ja paniikkihäiriö. Huimauksen syy jää epäselväksi noin 10 prosentissa tapauksista laajoista tutkimuksista huolimatta (korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Satu Lamminmäki ja neurologian erikoislääkäri Sari Atula).

Pelkkä huimauksen tunne ei ole merkki aivotapahtumasta. Jos siihen liittyy neurologisia oireita tai löydöksiä, tarvitaan päivystyksellisiä tutkimuksia, sillä taustalla voi olla aivoverenkiertohäiriö: ohimenevä TIA-häiriö, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Jos oireiden alkamisesta on alle kaksi viikkoa, potilas lähetetään ­erikoissairaanhoitoon.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on ­tullut kymmenen viime vuoden aikana laajasti tunnetuksi. ”Asennehuimauskin” on kieltämättä yleistä, mutta se onkin jo toinen tarina. Asentohuimaukseen liitetty määre hyvänlaatuinen kertoo, että sen diagnoosi pitää pystyä tekemään perus­tasolla ilman lähetettä erikoissairaan­hoitoon. Mikään muu huimaus ei esiinny vain tietyssä pään asennossa ja aiheuta silloin tyyppioireita.

Noin neljännes ­huimauspotilaista ­kärsii hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta, ja se on yleisin huimausta aiheuttava tasapaino­elimen häiriö. Sitä esiintyy eniten keski-­ikäisillä ja senioreilla, mutta myös nuorempana etenkin pään vamman jälkeen (korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Riina Niemensivu). Vaivaan törmää päivystyksessä viikoittain.

Tyypillisessä tarinassa potilas könyää aamuyöstä vessaan. Kun hän heittäytyy takaisin sänkyyn, maailma alkaa pyöriä niin, että hän tarraa hädissään kiinni ­sängyn laidoista ja pelkää aivohalvauksen iskeneen. Kun vipatus asettuu vajaassa puolessa minuutissa, hän huokaisee ja nukahtaa uudestaan, kunnes aamulla ylös noustessa karuselli alkaa taas. Jos potilas ei oivalla, että huimaus tulee vain tietyssä pään asennossa, hän menee helposti paniikkiin ja tilaa ensihoidon, jolla ei ihan aina näytä olevan kykyä tunnistaa asentohuimausta.

Tasapainoelimet sijaitsevat sisä­korvassa ja muodostuvat kolmesta kaarikäytävästä sekä kahdesta kalvoisesta ­pullistumasta, pyöreästä ja soikeasta ­rakkulasta, joista irtoava sakka kulkeutuu kaarikäytävään ja aiheuttaa pään kääntöihin liittyvää huimausta. Hyvänlaatuinen asentohuimaus aiheutuu 85–95-prosenttisesti sakan kertymisestä taaimmaiseen kaarikäytävään.

Kun vaivan tuntee, hyvänlaatuinen asentohuimaus on helppo diagnosoida. Esitiedot ohjaavat oikeille raiteille. Useimmiten huimauksen voi provosoida vastaanotolla kampeamalla potilaan selälleen pää noin 45 asteen kulmassa jommallekummalle puolelle ja noin 20 astetta vaakatason alapuolelle. Sama toistetaan pää toiselle puolelle käännettynä. Silmien vipatus provosoituu yleensä pelkästään kääntämällä makuullaan olevan potilaan päätä puolelta toiselle ja pitämällä sitä hetken ääriasennossa. Huimauksen voimakkuus hiipuu tyypillisesti, kun päätä käännetään uudestaan oireita aiheuttavalle puolelle.

Tutkimuksessa ei tarvita minkään ­s­ortin kuvia, laboratoriota eikä kuulon tai tasapainon selvityksiä, ellei diagnoosi jää vallan hämäräksi. Hoidoksi suositellaan erilaisia asentohoitoja, joilla sakkaista kaarikäytävää ”tuuletetaan”. Lääkäri antaa harjoituksista kuvaohjeet mukaan. Oire helpottaa asentohoidolla melko nopeasti, mutta voi kestää joskus viikkojakin. Potilaista 90 prosentilla kohtaukset häviävät kolmen kuukauden kuluessa, mutta ne voivat uusia.