Maaliskuun alussa ukrainalaiset sotilaat valtasivat vastahyökkäyksessä takaisin Hostomelin, esikaupunkialueen Kiovan lähellä. Presidentti Volodymyr Zelenskyi ja arkkipiispa Piotr Pavlenko tulivat katsomaan kauhujen näyttämöä ja lohduttamaan eloonjääneitä asukkaita.

Murhattujen joukosta löytyivät pormestari Yriy Pzylyko ja hänen kuljettajansa Ivan Zoryo. Molemmat oli vangittu, ammuttu, ruumiit jätetty paikoilleen ja miinoitettu. Tarkoituksena oli, että vainajiin törmäävät omaiset, sotilaat tai lääkintähenkilökunta lentäisivät taivaan tuuliin.

Venäläisten tiedetään miinoittavan myös omia kaatuneitaan, jotka he jättävä etenevien ukrainalaisten korjattaviksi. Ennen kuin kaatuneet siirretään, niitä käännellään ensin pitkillä vaijereilla, jotta mahdolliset ansat saadaan laukaistua.

Chris ”Swampy” Garret on nelikymppinen entinen englantilainen ammattisotilas, joka johtaa omaa EOD- (Explosive Ordnance Disposal) -pomminpurkuryhmäänsä. Oman sotilasuransa jälkeen Garrett teki vapaaehtoista räjähteidenpurkua Myanmarissa.

Kun venäjämieliset ukrainalaiset Donbassissa ja Luhanskissa aloittivat sotatoimet irtautuakseen Ukrainasta vuonna 2014, Swampy matkusti alueelle ensimmäisten eurooppalaisten joukossa. Hän liittyi separatisteja vastaan taistelevaan Azov-rykmenttiin. Osasto tunnetaan sekä äärioikeistolaisesta taustastaan että viivytys- ja puolustustaisteluista Azovstalin terästehtailla.

Garrett, joka osallistui ase kädessä alkuvuosina sotilasoperaatioihin, kiistää poliittisen kiinnostuksensa.

– Azovissa politiikka ei merkitse minulle mitään. Tämä oli vain nopein ja helpoin tapa päästä rintamalle taistelemaan. Paikallisissa on saattanut olla äärioikeistolaisia ja jopa uusnatseja, mutta tuntemissani eurooppalaisissa vierastaistelijoissa ei ensimmäistäkään.

Pommipurkuhommien lisäksi Garrett kouluttaa Ukrainan poliisin ja armeijan erikoisryhmän samoihin tehtäviin. Hän ihmettelee venäläisten tapaa valikoida räjähteiden sijoituspaikat.

– Vaatekaapeissa, komeroissa, jopa pesukoneiden saippualokeroissa. Ne surmaavat täysin erottelematta siviilejä, jotka palaavat asuntoihinsa tai niiden raunioihin pelastaakseen edes jotakin.

Garrett palasi Ukrainasta Britanniaan vuonna 2017, mutta kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä helmikuussa 2022, hän oli Ukrainassa jo sodan kolmantena päivänä.

Pakenevat tai vetäytyvät venäläisjoukot miinoittavat taakseen jättämänsä alueet pirullisen kekseliäästi. Miehittäjien jäljiltä miinoja ja räjähdeansoja on löydetty hylättyjen taisteluasemien lisäksi autoista, pesukoneista ja jopa lastenhuoneista lelujen keskeltä. Human Right Watch arvioi jo kesällä, että hyökkääjien jäljiltä olisi purettu jopa 50 000 miinaa ja muuta räjähdettä.

Sodan pitkittyessä siviilit ovat oppineet varomaan ansoja ja liikkumaan tarkkaavaisina. Sodan alussa tällaista tietämystä ei vielä ollut, ja moni havaitsi ansat liian myöhään, usein tuskallisin ja joskus kuolettavin seurauksin.

Garrettin EOD-ryhmillä on pomminpurkajien raskaita suojapukuja, mutta aina he eivät niitä käytä.

– Jos menet purkamaan 152-millistä tykistökranaattia ja mokaat, ei puku auta yhtään. Talteen kerättävää ei juuri jää. Puku suojaa pienemmiltä räjähteiltä, mutta se yllä on hankalaa ja hikistä tehdä työtä. Yksi pommipuku saattaa maksaa jopa 50 000 euroa.

Läheltä piti -tilanteita sattuu tuon tuostakin, etenkin hämärässä tai jos päivä on ollut liian pitkä. Garrettilla meinasi käydä huonosti kaksoiskäsikranaattiansan kanssa.

– Venäläiset suosivat niitä. Toinen kranaatti viritetään räjähdyskuntoon poistamalla siitä varmistussokka. Se kytketään rautalangalla toiseen, vielä varmistettuun kranaattiin. Jos etsijä löytää varmistetun kranaatin ja alkaa korjata sitä talteen, mutta ei huomaa rautalankaa, se vapauttaa liikutettaessa toisen kranaatin räjäytyskahvan, jolloin voi käydä huonosti.

Jokin aika sitten yksi hänen EOD-tiimistään, naispuolinen brittitaistelija Hana loukkaantui vakavasti purkaessaan räjähdettä lokakuun alussa. Tiimi sai hänet evakuoitua sairaalaan ja suoraan leikattavaksi. Räjähdyksessä kuoli kolme ukrainalaispoliisia. Hana säästyi, mutta siitä ongelmat vasta alkoivat.

EOD-vapaaehtoisten epäitsekkyyttä kuvaa se, että jos he loukkaantuvat sotatoimialueella, he eivät saa maksutonta sairaalahoitoa, koska eivät ole ukrainalaisia. Kaikki siteistä alkaen on maksettava omasta pussista.

Haavoittuneen taistelijan leikkausten ja tehohoidon kustannusten kattamiseksi käynnistettiin varainhankintakampanja tavoitteena 5 000 Englannin puntaa. Keräys katkaistiin, kun oli saatu kokoon jo yli 6 000 puntaa. Leikattu Hana on toipunut jo vammoistaan, mutta pomminpurkajaksi hän tuskin enää palaa.

– Nyt olen järjestämässä uutta keräystä, jotta saisimme toisen pomminpurkuauton ryhmälle, Garrett kertoo.

Mitä pomminpurkajilla on sitten vastassaan? Räjähtämättömiä ammuksia, kranaatteja ja miinoja on sotatoimialueiden metsissä ja teillä. Ne ovat saattaneet joutua sinne tahattomastikin tai ne on syystä tai toisesta hylätty. Ukrainan joukot ovat tuhonneet paljon ajoneuvoja, joiden lastina on ollut räjähteitä ja ammuksia. Kun kuorma-auto saa osuman, sen lasti lentää lähiympäristöön. Samoin käy, jos ajoneuvo syttyy tuleen tai räjähtää. Osa ajoneuvoissa kuljetetuista räjähteistä päätyy maastoon räjähtämättä.

– Sitten ovat ansat ja miinoitteet. Varsin pirullinen on venäläinen hyppymiina OZM. Kun sen ansalanka katkeaa, miina ponnahtaa noin puolen metrin korkeudelle maasta ja räjähtää. Näitä on kolmea eri kokoa, josta riippuen tapposäde vaihtelee 13 ja 25 metrin välillä.

Garrettin ryhmät käyvät omaa sotaansa venäläisiä vastaan tietynlaisella viiveellä. Venäläiset pioneerit ja muut sotilaat ansoittavat maastoa ja muita kohteita. Jokaisella ansoittajalla on omat yksilöllinen tapansa sijoittaa ja viritellä räjähteitä.

– Hyvin hankala on yhdistelmä, jossa on hyppymiinan alle laitettu raivauksen estävä panos, MS-3 tai jalkaväkimiina PMN. Hyppymiina toimii niiden varmistimena ja kun sen ottaa pois, eikä huomaa alla olevaa ansaa, alla oleva räjähde laukeaa.

Pomminpurkajan työkalupakista löytyy välineitä koukuista pihteihin, vaijereihin ja merkkausköysiin. Apuna EOD-ryhmillä on räjähteiden etsimiseen koulutettuja koiria, jotka haistavat ja merkkaavat löytämänsä räjähteet.

Sodan sympaattisimpiin hahmoihin on noussut räjähdekoira jackrussellinterrieri Patron, joka etsii räjähteitä pääsääntöisesti Tšernihivin alueelta. Nelivuotias Patron on tehnyt työtään sotatoimialueella maaliskuusta lähtien ja paikallistanut jo toista sataa räjähdettä.

Koiralle on myönnetty myös korkea ukrainalainen kunniamerkki, Rohkeuden mitali, jonka sille ojensi presidentti Volodymyr Zelenskyi.

Taustaa: Pieni Patron-koira palkittiin: pommeja etsivä julkkisterrieri valaa uskoa ukrainalaisiin ja on jo ikuistettu jopa tatuointeihin