Vitalina on 31-vuotias pieni ja hoikka nainen. Ja täynnä vihaa. Hän sanoo elämänsä menneen rikki sodan vuoksi.

Ennen sotaa hän opiskeli yliopistossa ja hänellä oli suunnitelma myydä omistamansa maa-alue ja perustaa siitä saaduilla rahoilla oma yritys. Se kaikki on nyt, jos ei kokonaan mennyt, niin ainakin jäissä.

– Vihaan örkkejä! Heidät pitäisi tappaa kaikki. He tappavat ja raiskaavat meidän ihmisiämme; vanhuksia, miehiä, naisia ja jopa ihan pieniä lapsia, Vitalina puuskahtaa.

Ukrainalaiset, etenkin sotilaat, kutsuvat venäläisiä örkeiksi Taru sormusten herrasta –kirjasarjan epäinhimillisten hirviöiden mukaan. Sillä he erottavat oman kansansa ei-ihmisistä. Sodassa vastustajan demonisoiminen auttaa aseiden käyttöä ja tappamista, vaikka se ei kaunista olekaan.

– Lähdin rintamalle hieman sen jälkeen, kun monet ystäväni olivat jo menneet sinne. Osa heistä on jo kaatunut.

Vitalina, taistelunimeltään ja kutsultaan ”Vitalinka” kertoo tehneensä rintamalla kaikenmoisia hommia, mutta toimineensa viime ajat drooni-operaattorina. Homma on stressaavaa, etenkin, jos lennättää aseistettua lennokkia, joka kuvaa aiheuttamansa tuhot viholliselle.

– Pahinta oli jatkuva tykistötuli ja raketti-iskut päivin ja öin. Olen aikaisemmin opiskellut ja harrastanut meditointia. Yritin meditoida kesken tykistökeskitysten, mutta lopulta ei siitäkään ollut apua.

– Totta kai pelkään kuolevani, mutta en aio luovuttaa. Uskon kohtaloon ja jumalaan ja siihen, että elämäni menee, kuten tarkoitus on. Pahempaa olisi jäädä tänne kotirintamalle odottamaan ja lukea uutisista, kuinka sota etenee – ja pelätä ystävien ja koko maan puolesta tekemättä mitään.

Vitalina palasi rintamalta lomalle korjatakseen uupumuksen aiheuttamia vaurioita.

– Olen niin väsynyt. Tiedän, että minun pitäisi saada apua ja puhua vaikka psykologille tai terapeutille.

Kovista kokemuksistaan huolimatta hän aikoo palata rintamalle.

– Meidän on kaikkien pakko tehdä jotakin, muuten menetämme kaikki unelmamme lopullisesti. Minä haaveeni yrityksestäni, mahdollisista tulevista lapsistani. Me emme saa antaa periksi ”katsapeille”, Vitalina puuskahtaa.

Sana ”katsap” on alun perin turkkia ja tarkoittaa teurastajaa. Termi on ukrainalaisten keskuudessa vuosisatoja vanha ja kertoo kansan suhtautumisesta venäläisiin, samoin kuin isovenäläisten toinen haukkumanimi ”moskal”.

Rintaman toisella puolella venäläiset puolestaan kutsuvat ukrainalaisia haukkumanimellä ”khokhol”, joka on alun perin tarkoittanut perinteistä ukrainalaista kasakkakampausta, jossa muuten siiliksi ajetusta tukasta erottuu pitkä, liehuva töyhtö päällä.

Vitalina ahdistuu selkeästi, kun miettii paluutaan rintamalle.

Naisten määrä Ukrainan armeijassa on moninkertaistunut kahdeksan vuoden aikana.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan kirvoitti naisten rekrytoimisaallon Ukrainan puolustusvoimiin. Kun vielä vuonna 2013, ennen Maidan-mielenosoituksia ja niiden jälkeen alkaneita separatistisotia, Ukrainan puolustusvoimissa oli vain 13 000 naista, niin tänä päivänä heidän lukumääränsä on yli 60 000. Ukrainan armeijan kokonaisvahvuus on noin 300 000 – 350 000 taistelijaa.

Ukraina ei ollut vielä vuonna 2014 valmis naisten tasavertaiseen armeijapalvelukseen. Armeijaan lähtevien naisten roolit rajattiin tuolloin lähinnä rintaman takaisiin aputehtäviin; heistä tuli kuljettajia, lääkintähenkilöitä, kokkeja, lähettejä ja niin edelleen.

Vuonna 2016 Ukrainan hallitus muutti asepalvelun käytäntöjä. Aiemmin rintaman takaisiin tehtäviin kelpuutetut naiset päästettiin mukaan myös taisteluyksiköihin. Mikä vielä tärkeämpää, naisille avattiin mahdollisuus yletä myös korkeampiin upseerin virkoihin.

Liudmyla Shuhaleysta leivottiin maan ensimmäinen naispuolinen kenraali, ja hän sai seuraa vuonna 2020 Yuliya Laputinasta, joka niin ikään nimitettiin kenraaliksi. Hän hoitaa nyt tosin veteraanien asioita, ei esikuntapalvelusta.

Seksismiä oli silti vielä monella tasolla. Vielä vuonna 2020 Ukrainan 30. itsenäisyyspäivän puolustusvoimien paraatissa naissotilaat määrättiin suorittamaan paraatimarssi korkokengissä. Puolustusministeriön määräys ja sen toteuttaminen aiheutti raivomyrskyn Ukrainassa. Lakihenkilöt, naiskansanedustajat ja naisjärjestöt tuomitsivat ratkaisun seksistisenä. Sen jälkeen naiset ovat marssineet paraateissa ja muualla samoissa jalkineissa kuten muutkin sotilaat.

Venäjän hyökkäys helmikuussa 2022 innosti vapaaehtoisia naisia, ja koulutuskoneisto on ollut sen jälkeen kovilla. Helmikuussa ennen sotaa naisten määrä armeijassa oli 36 000 ja jos nykyinen ilmoittautumisten vyöry jatkuu, luku saattaa jopa tuplaantua. Naispuolisten upseerien määrä Ukrainan armeijassa on nykyisellään hieman alle 5000.

– Koulutus kestää, tulevasta tehtävästä riippuen, muutamasta viikosta pidempään aikaan, sanoo kiovalainen Olena, joka kouluttaa lääkintähenkilöitä etulinjaan.

– Monet naiset täydentävät koulutustaan etulinjassa ja he sitovat oikeita haavoittuneita potilaita, jonka kaltaisia me emme voi harjoitustilanteisiin järjestää. Siellä tulee eteen pahoja palovammapotilaita, vatsaan tai päähän pahasti haavoittuneita, henkisesti haavoittuneita ja psykoosissa olevia. Alku on useimmille lääkintähenkilöille rankkaa, eivätkä kaikki kestä sodan todellisuutta etulinjassa. Osalla viha on vallannut mielen, ja lääkintälaukun sijasta he ovat halunneet ottaa kiväärin, Olena sanoo.

Lilya, 24, on saapunut katselemaan tuhoutunutta venäläistä sotakalustoa Pyhän Sofian katedraalin eteen, Maidan-aukion lähelle. Juuri ennen Ukrainan itsenäisyyspäivää 24. elokuuta Ukrainan armeija hinautti paikalle tuhottua venäläistä sotakalustoa. Ruostuneita tankkeja, rynnäkkövaunuja, telatykkejä, miehistönkuljetusautoja ja muuta sotamateriaalia.

Lilya katselee vihollisen tuhottua sotakalustoa iloa tuntematta. Ennen sotaa hän opiskeli sairaanhoitajaksi, joten lääkintähenkilöksi, mediciksi, värväytyminen kävi häneltä luonnostaan.

Enää Lilya ei pelasta kenenkään henkeä. Hän on sotainvalidi ja katkera venäläishyökkääjille ja elämälle.

– Meidän joukkue oli hyökkäämässä kohti venäläisten asemia. Yksi kaveri rynni keulilla, kun sattui astumaan miinaan. Hän haavoittui pahasti, kaatui maahan ja alkoi huutaa.

Lilya ja toinen, miespuolinen lääkintämies katselivat suojasta haavoittuneen kuntoa ja päättelivät, että tämä kuolisi pikaisesti verenhukkaan. He päättivät hakea sotilaan pois, koska venäläiset vaikuttivat vetäytyneen lähialueelta.

Potilas saatiin paareille, mutta sitten räjähti. Venäläinen sotilas oli laiskuuttaan asettanut useamman miinan aivan toisiaan liki. Ne räjähtivät kaikki yhtä aikaa. Potilas ja toinen lääkintämies kuolivat, Lilyalta murskautuivat molemmat jalkaterät.

– Minut haettiin pois ja jalat oli amputoitava. Olen invalidi lopun ikääni, vain 24-vuotiaana!

Eikä kurjuus loppunut tähän. Huhtikuussa Lilya menetti avopuolisonsa Oleksandrin, joka kaatui venäläisten tykistökeskityksessä. Ruumiista ei jäänyt edes haudattavaa, ja sekin tuntuu kohtuuttomalta.

Lilya alkaa itkeä.

– Örkit tuhosivat mieheni, elämäni, tulevaisuuteni ja vartaloni.

– Kuka enää hyväilee ja rakastaa minua, hän saa sanotuksi nieleskellen.

Lilya on kuntoutuksessa ja odottaa saavansa proteesit. Hänellä on kohtalotovereita, joilta on amputoitu myös ruumiinjäseniä. Osa heistä suhtautuu valoisasti mahdollisuuksiinsa, osa synkemmin.

– Tiedän, että sodan jälkeen sotaveteraaneja tullaan auttamaan ja tukemaan. Meitä on kuitenkin niin paljon ja lisää tulee joka päivä. Tiedän, että ukrainalaiset ovat toisistaan välittäviä ja rakastavia ihmisiä. Mutta kun invalideja on tuhansia, niin riittääkö tämänkään maan huolehtimiskyky ja rakkaus meille kaikille. Riittääkö sitä enää minulle, Lilya pohtii.

– Usein ajattelen, että olisi ollut parempi, jos olisin vuotanut kuiviin sinne kentälle. Ilman miestä ja jalkoja on vaikea uskoa tulevaisuuteen.

Lilya ei halua itseään enää kuvattavan.

– Ota kuva noista romuista. Toivoisin, että niitä olisi enemmän.

Tunnetuin naispuolinen taistelija Ukrainassa lienee kolmikymppinen taistelijanimeä Ugoliok eli Hiili käyttävä naistarkka-ampuja.

Hän osallistui jo Donbassin separatistitaisteluihin vuona 2017 ja loi maineen tarkkana ja tehokkaana tappajana. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022, nainen ilmoittautui takaisin palvelukseen.

– Nämä ”örkit” ovat pahempia kuin natsit. Meidän täytyy tappaa heidät kaikki, tarkka-ampuja luonnehtii Avulle suhdettaan venäläisiin.

Ugoloikin tappotilastoja ei ole julkistettu vielä, ehkäpä aikanaan.

Hän ei halua esiintyä tässä jutussa kasvoillaan tai omalla nimellään julkisuudessa. Eivät myöskään muut juttuun haastatellut naiset. Se on ymmärrettävää, sillä saattaahan sotaonni kääntyä ja edessä voi olla vangiksi joutuminen tai jopa tappio. Myös muita syitä on.

– Olen valehdellut vanhemmilleni ja perheelleni. He luulevat, että olen hyväpalkkaisessa työssä Kiovassa, kertoo rintamalohkoltaan lepovuorossa oleva konekivääritaistelija Anya, joka ei halua kertoa sukunimeään eikä varsinkaan antaa itseään kuvata.

Sodan ympärille ja isänmaallisen hengennostatuksen ja propagandan käyttöön ympärille tuotetaan myös tarinoita. Sitä kautta myös sotasankarin viittoja on asetettu useille sodassa kaatuneille ukrainalaisille naisille. Yksi sellainen oli lääkäri Inna Derusova, joka lähti mukaan sotatantereille jo kahdeksan vuotta sitten, kun Venäjä aloitti Ukrainan itäisillä alueilla hiljaisen sodan. Ammattilaisen kokemuksella Derusova organisoi haavoittuneiden hoidon, kenttäsairaaloiden toiminnan ja kokemattomien lääkintähenkilöiden koulutuksen.

Kun Venäjän hyökkäys helmikuussa 2022 alkoi, Derusova oli toimistaan lomilla, mutta palasi rintamalle.

Hän ehti pelastamaan kymmenkunta haavoittunutta, kunnes noutaja iski vain kaksi päivää sodan alkamisen jälkeen. Derusova kuoli kranaatti-iskuun hoitaessaan haavoittunutta Ohtyrkassa. Hänelle myönnettiin kuolemansa jälkeen Ukrainan sankarin arvo.

Derusovan kaltaisia naispuolisia sankarivainajia on jo satoja. Heidän tarinoitaan esitellään yksityisten ja joukko-osaston ylläpitämillä some-kanavilla. Toisin kuin vastapuolella Venäjällä, Ukrainassa nostetaan esiin kuolleiden omistautuneisuus itsenäisyydelle ja oman maan puolustajille.

Kävi sodassa niin tai näin, naisten asema Ukrainassa on jo muuttunut ja tulee muuttumaan koko yhteiskunnassa. Valtarakenteiden sukupuolittuneisuus järkkyy naisten tekemien uhrausten ansiosta.