Oulun poliisi tutkii rikostapausta, jossa hieman yli 10-vuotiasta tyttöä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, ja raiskattu Oulussa eri puolilla kaupunkia yksityisasunnoissa vähintään useiden kuukausien ajan. Poliisi epäilee myös, että häntä on pahoinpidelty. Lisäksi tutkinnassa on toinen tapaus, jossa kahta alle 15-vuotiasta tyttöä on käytetty seksuaalisesti hyväksi.

Laajemmassa, yli 10-vuotiasta tyttöä koskevassa tapauksessa epäiltyjä on kymmenen, joista kahdeksan on tutkintavankina. Yksi on etsintäkuulutettu. Tuiran tapauksessa toinen epäillyistä on vapautettu.

Hanna-Lena Dahlin ja 14-vuotias Saga-tytär virkistäytyvät kahvilassa ostosreissullaan kauppakeskus Valkeassa. Molemmat ovat seuranneet aktiivisesti uutisointia seksuaalirikosten ympärillä.

– Olo on surullinen. Asia tulee oululaisena kovin lähelle. Tuntuu voiko tämä olla tottakaan, Hanna-Lena Dahlin toteaa.

Äiti ja tytär liikkuvat paljon keskustassa, sillä Hanna-Lena toimii opettajana keskustassa, ja Saga opiskelee samassa koulussa.

Saga liiku Valkeassa enää lainkaan yksin.

– Moni kaveri on vähentänyt oleskeluaan täällä, Saga tietää.

Kauppakeskuksen alakerta on nuorille mieluinen oleskelutila. On ajateltu, että nuoret, tulevaisuuden asiakkaat voivat siellä kokoontua, kuin olohuoneeseen, mikä sinällään on tervetullut idea.

Ikävää on, että poliisilla on viitteitä myös siitä, että Oulun keskustan keskipisteeseen, kauppakeskukseen liittyy omat riskinsä, vaikka toistaiseksi poliisi on varoitellut ensi sijaisesti sosiaalisen median vaaroista.

– Tiloissa liikkuu paljon ulkomaalaistaustaista väkeä. Olemme pohtineet valvonnan lisäämistä kauppakeskuksessa sekä lisätiedottamisesta, kertoo rikosvyyhdin tutkinnanjohtaja Markus Kiiskinen Oulun poliisista.

– Olen järkyttynyt. On hirvittää mihin kaikkea nykynuoret, niin tytöt kuin pojat voivat joutua kokemaan, sanoo Riitta Manninen, joka työskentelee terveydenhoitoalalla.

Tuttavapiirissä ja työyhteisössä asia on puhututtanut.

– Olen sitä mieltä, että maasta pois, jos tekee vakavan rikoksen. Jos rikoksentekijä istuu tuomion Suomessa, voi lopulta käydä niin, että tämä saakin lopulta jäädä maahan. Sen takia välitön karkotus olisi ehkä hyvä. Toivotaan, että asialle löydetään oikea ratkaisu. On tehtävä kaikki mahdollinen, ettei vastaava enää toistu, Manninen lisää.

Tapahtuneesta rikoksesta on puhuttu koulussa, toteaa Saga.

– Valistus on aloitettava ala-asteikäisistä. Meillä yläasteella ja lukiossa lisätään tapahtuneen myötä asioiden nostamista esiin. Yritämme opettaa oikeutta koskemattomuuteen ja siihen, että pitää uskaltaa sanoa tarvittaessa ei. Tuntuu pahalta, että uhreiksi joutuvat aina vain nuoremmat ja nuoremmat lapset, jotka eivät välttämättä ymmärrä, mitä voi tapahtua, jos lähettää itsestään alastonkuvan jollekin sosiaalisessa mediassa, Hanna-Lena täydentää.

Äiti ja tytär pitävät kuitenkin Oulua vielä turvallisena kaupunkina, kunhan nuori ei liiku yksin ulkona myöhällä.

– Toivon, että tämä on marginaali-ilmiö eikä taustalta paljastu mitään laajempaa. Tehdyt rikokset ovat vakavia, joista tulee olla seuraamuksia, Hanna-Lena sanoo.

– Kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua, olipa sitten kantasuomalainen tai maahanmuuttaja. On tärkeää, että rangaistus vastaa rikosta, Saga kertoo.

– Asia ei parane, jos rikoksentekijät karkotetaan tuomion istumisen jälkeen maasta. Ylipäätään maahanmuuttajat olisi saatava integroitumaan mahdollisimman pian tulonsa jälkeen, nyt monella on liikaa vapaa-aikaa ja elämä on pelkkää haahuilua, äiti ja tytär sanovat.

Iiris Hurttia, 12, Saara Niinisalo, 13 ja Emma Kaakinen, 13 kertovat tulleensa varovaisemmiksi liikkuessaan. Yksin ei liikuta mielellään.

Hiljattain Iiris sai Instagrammissa viestin, jossa täysin tuntematon henkilö ehdotti tyttöä lähettämään itsestään alastonkuvan, jonka vastineeksi luvattiin kuvaa peniksestä.

– Kerroin äidille, ja estin tyypin pääsyn tililleni.

Emmaa houkutteli juominkeihin puolestaan vanhemman puoleinen kantasuomalainen mies Valkeassa.

– Hän kehui ulkonäköäni, että olen todella sievä. Sanoin vain, kiitos, jätän väliin.

– Jos minulle tehtäisiin sellaista kuten rikoksen uhreille, itkisin varmaan viikkotolkulla yhteen kyytiin, arvelee Saara.

Tytöt sanovat, että tekijät ovat tehneet kovasti väärin, onhan kyseessä olleet vielä aikuiset miehet ja alaikäiset lapset.

Nuori mies Aksel Helander, 24 sanoo tuntevansa vihaa ja ärtymystä.

– Osa näistä tekijöistä on saanut turvapaikan. He ovat tehneet todella väärin. Ei muuta kuin maasta pois tuomion suorittamisen jälkeen. Tämä varmasti lisää rasismia, ja harmi niiden maahanmuuttajien puolesta, jotka todella tarvitsevat turvapaikkaa eivätkä tee mitään pahaa. Maahan tulijoiden taustat tulisi tutkia entistä tarkemmin.

Suomea pidetään maailmalla turvallisena valtiona, sanovat bangladeshilaiset Moni Abaring ja Ismail Hossain, jotka ovat tulleet Ouluun opiskelemaan ja työhön.

– Shokkiuutinen, todella shokki. Pakolaisuus on iso ongelma tällä hetkellä Suomessa ja Euroopassa. Olisi oltava tiukempi siinä keitä tänne pääsee. Meitäkin hävettää, vaikka emme ole tehneet mitään.

Moni Abaring opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa, ja tekee samaan aikaan osa-aikatyötä. Vuoden kuluttua hän valmistuu ja uskoo saavansa täyspäiväisen työn. Ismail toimii kokkina.

– Nämä rikoksentekijät tulee karkottaa Suomesta. He ovat tulleet muka suojellakseen elämäänsä. Me teemme työtä, ja maksamme veroja. On pelottavaa, kuinka sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi nykyään tehdä feikkiprofiilin.

Tutkintavankeudessa olevia epäiltyjä on kuulusteltu kertaalleen. Uusia kuulusteluja tehtäneen ensi viikolla.

– Nyt tehdään muun tyyppistä rikostutkintaa rikosvyyhteen liittyen. Poliisia kiinnostaa, onko uhreja tai epäiltyjä lisää, ja tuleeko mukaan uusia rikosnimikkeitä. Teemme tällä hetkellä tiedonhankintaa, Markus Kiiskinen toteaa.

Epäillyt tuntevat toisensa, ja he ovat neljästä valtiosta, niistä, joista tuli runsaasti turvapaikanhakijoita vuosina 2015–16. Osa epäillyistä on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta kielteisestä päätöksestä on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen, mikä on pitänyt henkilöt maassa.

– Yksittäisenä rikoksena tätä tutkimme, mutta totta kai selvitämme, onko taustalla jotain järjestäytyneempää rikollisuutta. Kyseessä voi olla vasta jäävuoren huippu, kuten keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani totesi.

Yleisellä tasolla uhrien osalta mukana ovat aina terveys- ja sosiaalityöntekijät.

– Jokainen uhri on yksilö. Heillä on henkisiä ja osalla fyysisiäkin vammoja. Asia on hyvin arkaluontoinen. Yhdenkään uhrin vanhempia ei epäillä rikoksesta.

Kiiskinen korostaa keskustelun ja tiedottamisen tärkeyttä.

– Nyt on puhuttava. Ja jos joku on kokenut jotain vastaavaa, nyt kannattaisi puhua ja pyytää apua, vaikka häpeä, henkinen ja fyysinenkin tuska voivat olla kovia.

Kiiskinen muistuttaa yleisellä tasolla, että niiden lasten ja nuorten, jotka saavat kotoaan mallin päihteiden runsaaseen käyttöön ja hankkimiseen, riski joutua vastaavien rikosten uhreiksi, saattaa kasvaa.

Rikosvyyhdin yhteydessä on puhuttu kotouttamisesta ja kysytty, ollaanko asiassa epäonnistuttu. Oulun kaupungin monikulttuurisen työn koordinaattori Priyanka Sood toivoisi keskustelun jatkuvan toiseen suuntaan.

– Olisi pohdittava, miksi naisiin kohdistuva väkivalta on kasvussa Suomessa. Mitä asialle voitaisiin tehdä, ovatko esimerkiksi raiskauksista annettavat tuomiot riittävän pitkiä.

Työn puolesta on mietitty myös sitä, olisiko tarvetta lisätä turvapaikanhakijoille annettavaa tiedotusta.

– Kahden viimeisen vuoden aikana olemme pilotoineet niin sanotun orientaatiokurssin, joka kestää 4–5 viikkoa. Siinä annetaan turvapaikanhakijoille omalla kielellään tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, sosiaalipolitiikasta ja hyvinvointivaltiosta. Olisi ehkä tarvetta kertoa enemmän myös Suomen laista ja seurustelun pelisäännöistä.

Sood toivoo, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei arasteltaisi puuttua näkemiinsä epäkohtiin.

– Näen joskus hyvin nuoria kaljapullojen kanssa keskustassa ja kauppakeskuksen liepeillä. Toisinaan puhutan heitä. Tarvitaan yhteistä vastuuta. Kyseessä ovat meidän lapsemme ja nuoremme.

Erityisesti tarvittaisiin lisää suomalaisia kummiperheitä ja kontakteja kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä.

– Eivät piintyneet roolimallit muutu, vaikka kuinka opetamme, jolleivat he näe esimerkkejä käytännön tasolla siitä, kuinka täällä toimitaan ja ollaan.