Seksuaalinen häirintä oli Palvelevalle puhelimelle aiemmin paha ongelma, sillä puheluista jopa joka kymmenes oli seksuaalista häirintää. Sen vuoksi viime huhtikuussa toteutettiin tekninen järjestelmäuudistus, jolla pyrittiin pureutumaan erityisesti häirinnän vähentämiseen. Palvelevan puhelimen toiminnanjohtaja Raija Narvila kertoo, että uudistuksella häirikkösoitot saatiin aluksi vähenemään kahteen prosenttiin, kesän jälkeen jopa nollaan.
- Seksuaalinen häirintä on ikävä kyllä ollut toiminnan lieveilmiö. Soittajat ovat enimmäkseen miehiä, vaikka joukkoon mahtuu näinä tasa-arvon aikoina myös naisia.
Palveleva puhelin on Suomen vanhin auttava puhelin, joka on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1964 alkaen, jolloin se aloitti Helsingin seurakuntayhtymän koordinoimana toimintamuotona. Päivystystoiminnasta vastasi aluksi Helsingin seurakuntien papisto.
Nykyään palvelunumero on valtakunnallinen, jolloin puhelimessa päivystävälle tulee soittoja ympäri Suomea. Palvelevaan puhelimeen tuli vuonna 2016 noin 226 800 soittoyritystä. Näistä 43 prosenttiin pystyttiin vastaamaan. Keskusteluja käytiin 96 500. Chat-keskusteluja oli 2500, nettikeskusteluja 1300 ja kirjeitä neljä.
Toiminnan painopiste on siis yhä selkeästi puheluissa.
- Puhelinpalvelu on edelleen netistä huolimatta tärkeä toimintamuoto. Kun kaksi ihmistä keskustelee puhelimitse keskenään, on keskustelussa enemmän nyansseja ja tunteita kuin ruudulta luettavassa tekstissä. Äänenkäytölläkin on merkitystä. On työntekijän taito osata lopettaa puhelu, joka on seksuaalista häirintää, Raija Narvila sanoo.
Kirkkohallituksen asiantuntija Titi Gävertin mukaan seksuaalinen häirintä on kansainvälisestikin tiedostettu lieveilmiö puhelinauttamisessa.
- Se koskee jopa hätäkeskusta. Teknisen uudistuksen myötä pystytään vastaamaan oikeasti hätää auttavia, ja järjestelmä siirtää jonotukseen puhelut numeroista, jotka tunnistetaan häirikkösoittajiksi. On silti mietittävä, että mistä ilmiöstä kertoo se, että häirikkösoittajia on riittänyt. Mistä seksuaalisesta ahdistuksesta ja puutteesta ilmiö kertoo, Titi Gävert sanoo.
Pääkaupunkiseudun kolme seurakuntayhtymää, Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat olleet mukana Palvelevan puhelimen yhteistyösopimuksessa. Nyt Espoo on päättänyt irtautua sopimuksesta vuoden 2018 jälkeen.
- Palvelevalla puhelimella ei enää ole sitä tarvetta, mihin se on aikoinaan luotu. Syinä tähän ovat lukuisat muut vastaavat puhelinpalvelut sekä toimintaympäristön muutos. Myös työsuojelulliset haasteet ovat olleet yksi ongelma, sanoo Espoon seurakuntien yhteisen seurakuntatyön päällikkö Eero Jokela.
Myös Espoon kirkkoherrat ovat keskustelleet Palvelevan puhelimen toiminnasta useaan otteeseen. Kirkkoherroja ovat huolestuttaneet nimenomaan työsuojelulliset yhteydenotot, erityisesti puhelinpäivystäjien kokema seksuaalinen häirintä. Vuoden 2017 tekninen uudistus ei ole heidän mielestään poistanut toimintaan liittyvää työsuojelullista haastetta.
- Itse toimintaa ei olla ajamassa alas ja tulevaisuudessa etsimme nettiauttamiseen viranhaltijoita, Eero Jokela sanoo.
Palvelevan puhelimen toiminnanjohtaja Raija Narvila toteaa kuitenkin, että iso määrä yhteydenotoista tehdään yhä puhelimitse. Kirkkohallituksen Titi Gävert vahvistaa saman ja sanoo, että kumpaakin toimintamuotoa tarvitaan - puhelin- ja nettikeskusteluja.
Teksti Liisa Talvitie
