Korkeakouluopiskelijoiden EUSA Games -kisoissa häiritsijöitä olivat OLL:n mukaan Venäjän joukkueen miesurheilijat ja pääasiallisena kohteena suomalaiset naisurheilijat. Myös iäkkäämpi miesvalmentaja osallistui seksuaaliseen häirintään.
Tilanne kärjistyi lopulta yhden suomalaisnaisen raiskauksen yritykseen. Tapahtumien todistajina oli useamman joukkueen jäseniä, joista esimerkiksi norjalaiset olivat suomalaisten lisäksi joutuneet häirinnän kohteeksi. Norjan joukkue on myös tukenut suomalaisia asiassa.
OLL:n edustajien mukaan järjestäjätaho European University Sports Association (EUSA) vähätteli tapahtunutta, keskittyi lähinnä häirinnän kohteiden käytökseen eikä puuttunut asiaan käytännössä lainkaan.
- EUSA:n puheenjohtaja Adam Roczek jopa sanoi, etteivät he voi alkaa uskoa kaikkia tarinoita, joita satutaan kertomaan. Lausunto kuulostaa #metoo-kampanjan jälkeisessä ajassa täysin uskomattomalta, varsinkin kun tapahtumilla oli useita todistajia, puuskahtaa OLL:n pääsihteeri Elina Havu.
Paikalla Portugalissa olivat Havun lisäksi liiton hallituksen puheenjohtaja Soile Koski-Aho ja koulutus- ja tapahtumakoordinaattori Markku Rantahalvari. Akuuttina toimena OLL siirsi urheilijat omalla kustannuksellaan pois yhteisestä majoituksesta loppukisojen ajaksi ja teki virallisen valituksen EUSA:lle.
Kun muu ei auttanut, he päättivät tehdä asiasta julkisen.
- Järjestäjät eivät missään vaiheessa - edes mukaan liitettyjen todistajalausuntojen jälkeen - nähneet syytä toimenpiteisiin. Ilmoitimme lopulta, että kerromme tästä medialle, mutta vasta viimeisenä keinona, Markku Rantahalvari sanoo.
Tänä aamuna EUSA tiedotti, että Portugalin viranomaiset ovat alkaneet selvittää EM-kisoissa suomalaisnaisiin kohdistunutta häirintää. Järjestö pyytää virallisessa tiedotteessaan urheilijoita olemaan yhteydessä kaikista asiaan liittyvistä yksityiskohdista ja lisätiedoista.
- Hyvä, että jokin tepsi. Toivottavasti asia selvitetään nyt kunnolla, Rantahalvari kommentoi.
Joku raja
Urheilussa on 2000-luvulla kiinnitetty aiempaa enempää huomiota ahdistelun ja häirinnän kitkemiseen ja etenkin alaikäisten suojeluun.
Ympäristö on silti lähtökohtaisesti toisenlainen kuin koulu- tai työmaailma. Fyysisyys, jatkuva ruumiin kehityksen ja tuntemusten tarkkailu, vähäpukeisuus, yhteiset sosiaalitilat ja kosketukseen tottuminen ovat asioita, jotka kuuluvat urheiluharrastuksiin.
Ne tukevat monen nuoren kasvua oman ja muiden kehojen hyväksyntään, mutta voivat myös altistaa ahdistelulle ja hyväksikäytölle tavoilla, joita ulkopuolisen on vaikea havaita.
Etenkin joukkueurheilussa on lisäksi omat sosiaaliset koodinsa, ja kielenkäyttö ja käytös ovat usein tavallista ronskimpaa sekä miesten että naisten kesken. Takavuosina esimerkiksi hyvinkin härskiin huuteluun tai vitsailuun oli tapana reagoida joko naurulla tai vastaamalla vähintään samalla mitalla.
Ihmiset ovat kuitenkin toleranssiltaan erilaisia; se, mikä toiselle on pelkkää herjaa, voi toiselle olla ahdistavaa ja nöyryyttävää. Ja oli tilanne mikä tahansa, vasten tahtoa tehdyn fyysisen kontaktin pitäisi olla raja, jota ei hyväksytä missään oloissa.
- En halua leimata ketään, mutta se tuli selväksi, että EUSA:n hallituksessa näkyvät sukupuolten, ikäpolvien ja eri maiden kulttuurien väliset erot suhtautumisessa seksuaaliseen häirintään, muotoilee Markku Rantahalvari.
Urheilun sisäinen kulttuuri on ruokkinut asetelmia, jossa jopa rikoksiksi luokiteltavien tekojen tekijöitä on suojeltu, asiat on vaiettu kuoliaaksi tai syyllistetty uhreja. Erityisesti vaikeita ovat sana sanaa vastaan -tilanteet, joissa ovat usein vastakkain nuori, tavalla tai toisella riippuvainen kohde ja auktoriteettiasemassa oleva tekijä.
- Urheilussa on paljon hyvää, mutta täytyy ymmärtää, ettei se ole mikään yhteiskunnasta erillinen saareke, jota lait, normit tai aikojen muutokset eivät koske. Uskon, että jokainen sukupolvi on edellistä fiksumpi näissä asioissa. Toivottavasti tämäkin tapaus vie asioita eteenpäin, Rantahalvari sanoo.
