Testaa tietosi: Miten hyvin tunnet kansanedustajan työn?

Pintapuolisella tai valikoivalla seurannalla voi saada sen kuvan, että Suomen eduskunnan 200 kansanedustajasta osa tekee kaikkea muuta kuin työtä.

Tiistaista perjantaihin pidettävät täysistunnot ovat eduskuntatyön näkyvin osa, mutta siellä pidettävät kahden minuutin puheenvuorot eivät ole vaikuttavuudeltaan suuria. Sama pätee kyselytuntiin, jossa edustajat voivat kysellä ministereiltä hallituksen toimista ja arvostella hallituksen politiikkaa. Eduskunta ei tee päätöksiä kyselytunnilla käsitellyistä asioista.

Vaikka eduskunnan työ keskittyy hallituksen lakiehdotusten käsittelyyn, yksittäinen edustajakin voi panna asian vireille laki-, talousarvio- ja toimenpidealoitteella. Kansanedustaja voi myös esittää valtioneuvostolle suullisia ja kirjallisia kysymyksiä sekä tehdä muiden edustajien kanssa yhteistyössä hallitukselle välikysymyksiä.

Yksittäisen edustajan tärkein vaikutuskanava on valiokunta, sillä kaikki eduskunnan päätökset valmistellaan valiokunnissa. Täysistunnossa käydyn lähetekeskustelun jälkeen hallituksen esitys lähetetään siihen valiokuntaan, jonka alaa asia on. Useimmilla edustajilla on kaksi valiokuntapaikkaa. Niiden jakoon vaikuttavat eduskunnan kulloisetkin valtasuhteet, edustajan kokemus, verkostot ja erityisosaaminen.

Maanantaisin eduskunnassa ei ole istuntoa eikä valiokuntien kokouksia. Kyseessä ei silti ole vapaa vaan ”maakuntapäivä”, jolloin edustajat voivat hoitaa työ- ja luottamustehtäviään kotiseudulla. Kunnan- ja kaupunginvaltuustojen kokoukset pidetään maanantaisin, ja monet edustajat ovat yhä myös kotipaikkojensa päättäjiä.

Kansanedustaja edustaa puolueensa lisäksi vaalipiiriään, joita on nykyisin 13. Jaon avulla varmistetaan, että myös maan harvaan asutuilta alueilta voi päästä läpi.

Avustajista huolimatta etenkin uransa alussa olevat edustajat korostavat, että illat ja viikonloput kuluvat pitkälti työmateriaaleihin perehtyessä, kirjoitustöissä ja yleisessä valmistelussa.

Kansanedustaja on ”töissä” myös vaikka kaupassa, teatterissa tai lenkillä käydessään, mikäli äänestäjät haluavat ottaa kontaktia. Vaalien lähestyessä jalkautuminen kentällä tulee entistä tärkeämmäksi.

Useimmilla kansanedustajilla on eduskuntatyöhön liittyviä tehtäviä, jotka edellyttävät työmatkoja ulkomaille. Eduskunta valitsee Suomen edustajat kansainvälisiin järjestöihin, kuten Pohjoismaiden neuvostoon, Euroopan neuvostoon sekä Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen.

Entä sitten tulotaso, työsuhteen muoto ja ne kuuluisat edut?

Kansanedustaja ei ole työsuhteessa, vaan kyseessä on neljän vuoden välein äänestäjiltä saatu luottamustehtävä. Siksi edustajille ei makseta palkkaa vaan palkkio, joka on 1. toukokuuta 2018 alkaen ollut 6 510 euroa kuukaudessa ja yli 12 vuotta palvelleilla edustajilla 6 997 euroa.

Puhemiehen palkkio on 11 981 euroa kuukaudessa ja varapuhemiesten 9 987 euroa kuukaudessa. Lisäksi valiokuntien puheenjohtajat ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat saavat lisäpalkkion.

Kansanedustaja saa verotonta kuukausittaista kulukorvausta tehtävästä aiheutuviin kustannuksiin. Korvaus vaihtelee kotipaikasta eli etäisyydestä Helsingistä riippuen 987:sta 1 809 euroon. Korkeimman kulukorvauksen saavat ne edustajat, joilla on vakituisen asuntonsa lisäksi edustajantoimen hoitamista varten hankittu omistus- tai vuokra-asunto pääkaupunkiseudulla.

Kansanedustajat voivat käyttää taksia vapaasti työhön liittyvillä matkoilla. Yksittäinen taksimatka saa kuitenkin maksaa enintään 60 euroa; ylittävä määrä peritään edustajan palkkiosta. Edustajat saavat matkustaa alennuksella VR:n junissa ja Finnairin kotimaan lennoilla sekä maksutta pääkaupunkiseudun julkisessa liikenteessä.

Etujen perustelut kumpuavat siitä, että muidenkin kuin varakkaiden ja lähellä eduskuntaa asuvien kansalaisten tulee voida asettua ehdolle ja toimia kansanedustajana. Työ on myös haluttu pitää kilpailukykyisenä vaihtoehtona yrityselämälle tai korkeille valtion viroille.

Kansanedustajan työ ei ole staattista, vaan siihen vaikuttavat monet taustatekijät: edustajan puolue, kokemus, vaalipiiri, tausta, perhesuhteet, oma aktiivisuus, verkostot ja niin edelleen.

Vihreiden ensimmäisen kauden edustaja Hanna Halmeenpää Kalajoelta ja keskustan kuudennen kauden edustaja Juha Rehula Hollolasta kirjasivat Avulle eduskuntatyönsä kulkua tiistaista perjantaihin.

Tiistai 9.10. Hanna Halmeenpää

Matka eduskuntaan alkoi eilen illalla klo 23 kotoa Kalajoen Rahjankylän ainoan taksikuskin kyydissä Kokkolan asemalle, josta yöjuna Helsinkiin lähtee. Junan hytissä nukun hyvin, tosin liian vähän.

Klo 6.30 pintaan ollaan radan pääteasemalla. Kävelen parin korttelin päähän vihreiden edustajien kimppakämpille, suihkuun ja kahvin keittoon. Toimistohommia ja listojen läpi käymistä. Puolueen johtoryhmän kokous on klo 9, maa- ja metsätalousvaliokunta klo 10–12.

Kahdelta alkaa eduskunnan täysistunto. Pitkä lista lähetekeskusteluja kevytautoista, alkoholi-veroista, ajoneuvoveroista sekä yksimielisiä lakiesitysten käsittelyjä, joista ei salissa juuri enää keskustella.

Leiriydyn hetkeksi kuppilaan purkamaan sähköpostia. Seuraan lyöttäytyvät Johanna Karimäki (vihr), Pertti Salolainen (kok) ja Marisanna Jarva (kesk). Jutut vaihtelevat luonnonsuojelusta syöpäsairauksiin.

Neljästä lapsestani nuorimman eli 2-vuotiaan päivähoidosta kilahtaa kuulumisia ja kuvia puhelimeen. Olen kiitollinen nykyajasta ja meille parhaasta hoitopaikasta. Ikävää oppii hillitsemään.

Kaiken A ja O on priorisointi ja aikataulutus, muuten tehtäviin hukkuu. Toinen oppi liittyy riittämättömyyden tunteeseen. Jos sitä ei osaa taltuttaa, on äkkiä hukassa.

Skype-puhelu kotiin alkuillasta. Jätän työhuoneen jo kuuden jälkeen. Tänään istutaan kimppa-asunnolla kollegojen kanssa, työasioiden äärellä ja politiikan parissa. Mukava ilta!

Whatsapp-puheluja kotiin vielä, vähän jokaisella oli erikseen asiaa. Uutistulvaa tulee selattua netistä liian myöhään. Jos voisin luopua yhdestä paheesta, en valvoisi myöhään kovin usein.

Herään kotona Hollolassa ennen kellonsoittoa pian kuuden ja huonosti nukutun yön jälkeen. On taas vähän liian monta asiaa samaan aikaan avoimena – vaikka tiedän, että pitäisi märehtiä vain niitä asioita, joihin voi vaikuttaa.

Huoltoasema Mäntsälässä alkaa olla ohittamaton ostospaikka. Kahvimuki käteen ja perillä eduskunnassa klo 10.10. Vaihteeksi myöhässä perustuslakivaliokunnan kokoukseen – ja mukaan isompi muki kahvia kuppilasta.

Käsittelyssä on laki opiskelijaterveydenhuollon (YTHS) laajentamisesta yliopisto-opiskelijoiden lisäksi myös amk-opiskelijoille. Toivottu ja odotettu laki. Ikiaikainen keskustelu ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja sen tulevaisuudesta myös agendalla.

Puoliltapäivin uusi kahvimuki ja työelämävaliokunnan kokoukseen, jossa mietinnön käsittely siitä, että palkkatuen ja starttirahan rahoittaminen työttömyysetuusmäärärahasta on jatkossakin mahdollista.

Klo 12.53 tulee sosiaali- ja terveysvaliokunnasta viesti: ”täällä ei ole päätösvaltaa” eli tarvittavaa 12 jäsentä paikalla. Varajäsen Rehula lähtee liikkeelle, mutta ehtiessäni paikalle päätösvaltakin on jo tullut.

Kahdelta täysistunto ja napin painaminen: olen läsnä istunnossa. Nälkä, välissä syömään. Tapaan käytävällä puoluetovereista Antti Kaikkosen, ja pääministeri Juha Sipiläkin tulee juttelemaan. Aiheena ajankohtainen työmarkkinatilanne. Ratkaisuja pitäisi kyetä saamaan aikaan, paikallaan vellova tilanne on aina se pahin.

Enpä ole viikkoon käynyt työhuoneessani – paperia riittää. Samoin sähköpostia, joista osaan vastaan. Niin sanottuja massapostituksia tulee kaikille kansanedustajille; niihin en reagoi tälläkään kertaa.

Klo 17.10 vaimolta tulee viesti: ”muistathan tulla hakemaan matkalaukut asunnolta”. Miten nyt sellaisen olisin voinut unohtaa.

Puolen tunnin päästä istun töölöläisessä ravintolassa. Aiemmin sovittu palaveri, ja mitäpä muuta kuin sotea. Tilannearvion jälkeen puhetta myös jalkapallosta. Kun pitkäaikaiset tutut tapaavat, niin vaihtuneista tehtävänkuvista huolimatta puheenaiheet ovat molemmille tuttuja – ja mieluisiakin.

Yhdeksän jälkeen poikkean vielä eduskuntaan. Ennen nukkumaanmenoa Helsingin kämpillä silmäilen puoliltaöin seuraavan päivän esityslistoja netistä. Edustajilla on useita eri tapoja valmistautua; tämä on minun tapani, jotta tiedän olla edes suunnilleen oikeiden otsikoiden alla liikkeellä.

Aamun ensimmäinen viesti tulee kotoa. 2-vuotiaalla on flunssa, jäävät kotiin parantelemaan. Pienimmän koululaisen puhelu klo 7.15 koskee puhelimen rajattuja käyttöaikoja, joita minä etähallinnoin. Tyytymättömyyttä ilmassa, pääsemme kuitenkin yhteisymmärrykseen.

Kämppiksistäni Satu Hassi on jo oven suussa lähdössä haastatteluun Politiikkaradioon, kun minä ja Krista Mikkonen käynnistelemme päivän agendaa. Aamupalaa radiota ja kollegojen ilmastokeskustelua kunnellessa. Kimppakämppä on erinomainen asia: tärkeä vertaistuki ja sosiaalinen yksikkö työpäivinä.

Ehdin purkaa postia, lukea päivän esityslistat ja käydä muutamia puhelinkeskusteluja ennen valiokunnan kokousta klo 9.30–11.

Some-viestintäkin listalla: maanantaina kirjoittamani kolumni on tänään Maaseudun tulevaisuudessa. Työlle saa paremman hyötysuhteen, kun kertoo siitä myös heille, jotka eivät painettuja lehtiä lue.

Valiokunnassa asiaa muun muassa peltojen hiilensidonnasta. Ilmastonmuutos on läsnä kaikessa, ja hyvä niin.

Työhuoneella oli tarkoitus keskittyä kirjoitustöihin tunniksi, mutta aika kuluu muutamaan tärkeään puheluun ajankohtaisista asioista.

Soitan myös kotiin. Potilas voi melko hyvin, vaikka nenä vuotaa.

Tapaaminen erään öljy-yhtiön edustajan ja ryhmämme poliittisten sihteerien kanssa, puhutaan päästöistä ja hiilinieluista. Olisi ollut jo aika syödä lounasta, mutta pöytä on niin ahdas, etten kehdannut täyttää sitä tarjottimella. Kahvi ja karkki ensi hätään, epäterveellistä.

Täysistunnossa klo 14 käsitellään kansaneläkeindeksien jäädyttämistä. Poru on aina kova, kun perusturvasta ja pienituloisimmista ihmisistä puhutaan – ja syystä. Osallistun itsekin keskusteluun.

Lähden istunnosta jo kolmelta, koska vastuuasioitani ei ole listalla. Teetä ja tuorepuuroa pikaisesti kuppilassa. Juha Rehula (kesk) käy porisemassa; puhumme tästä seurantaviikostakin ja toteamme olevamme samalla kartalla. Alan valmistautua työhuoneella illan tehtäviin, joista toinen tuli lyhyellä varoitusajalla.

Pikkukoululaiselta on tullut peräti 5 puhelua viiden minuutin aikana, kun puhelimeni oli äänettömänä käsilaukussa. Soitan kiireesti. Ei mitään kertotaulukoetta suurempaa katastrofia, onneksi. Tehtiin nuoren miehen kanssa sotasuunnitelma kahden kertotaulun selättämiseksi.

Poutakeli, vartin kävely illan ensimmäiseen puhujatilaisuuteen. Matkalla taas yksi työpuhelu. Aika venähtää sovitusta, keskustelua ja kysymyksiä syntyi runsaasti. Mukavaa! Haittapuolena vain melkoinen kiire takaisin eduskuntaan.

Taksilla ehdin nipin napin paikalle klo 19.15 käyttääkseni eduskuntaryhmän kommenttipuheenvuoron Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päiväksi järjestetyssä lukutaitoseminaarissa. Puhun koulutuksen rahoituksen turvaamisesta, varhaiskasvatuksen ja pedagogisen tuen merkityksestä, kirjastoista ja oikeiden kirjojen, kynän ja paperin ikuisesta tarpeesta.

Kello 20 on aikataulutettu osuus päivästä pulkassa. Soittelen kotiin taas. Flunssapotilas on jo nukkumassa, esikoinen korisharkoissa. Onneksi mummulan väki jeesaa kyydeissä ja kaikessa muussakin. Emme pärjäisi ilman heitä.

Kämpillä teetä ja sähköposteja, huomisen esityslistat, oman talouden vakuutusasioita, koulukuvatilauksia ynnä muuta. Etsin asiantuntijoita, joita haluan kuulla eläinsuojelulaista valiokunnassa.

Twitterissä liikkuu sekä ilahduttavia että turhan kärjekkäitä kommentteja. Vastaan pariin ja keskityn uutisvirtaan. Vaativimmat kirjoitustyöt on syytä tehdä virkeämpänä. Taas liian myöhään, mutta sentään ennen puolta yötä petiin. Hommia jäi yhä rästiin; aina niitä jää.

Katson ensimmäisen kerran kelloa klo 4.45. Puoli kahdeksalta heräilen ja katson somesta, mitä on viime tuntien aikana mahtanut tapahtua.

Puran eilisiä meilejä. Valiokuntatyö ajoi puolueen vaalityöryhmän ohi eilen, joten luen sen muistiota. Ehdokkaiden työn tukeminen, koulutus ja erilaisten vaaleihin liittyvien valmiuksien vahvistaminen tarvitsee kaiken avun. Vähän ennen yhdeksää lähden lompsimaan kohti eduskuntaa ja perustuslakivaliokunnan kokousta.

Osa työn arkea on, että tulee yllätyksiä. Vaikka etukäteen ajattelee, että nyt on lyhyt kokous ja asiat ovat selkeitä, keskustelu voi ryöpsähtää. Joskus kokoukselle varattu aika myös käytetään, vaikka asia loppuisi. Viides mukillinen kahvia tälle aamulle.

En yleensä lähde somessa väittelemään, se kun ei johda mihinkään hyvään. Nyt sorruin. Seuraavalla kerralla maltan mieleni, vaikka kuinka provosoitaisiin.

Klo 11.30 työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kokous. On mukavaa, kun valiokunnassa on puheenjohtaja, joka vie asioita eteenpäin. Se on puheenjohtajan tehtävä.

Piipahdan eduskunnan kuppilassa, jossa nykyään on aika hiljaista. Niin ne ajat muuttavat asioita – toisaalta käytäntöjä hyvään suuntaan, toisaalta vähentävät yhteisöllisyyttä.

Klo 12.25 teen päätöksen: piti lähteä torstaina vähän neljän jälkeen kohti Pariisia. No, en sitten lähdekään. Olin jo ”siivonnut” kalenterini päästäkseni raviurheilun Euroopan kattojärjestön kokoukseen, mutta se jää nyt väliin.

Yhdeksi suureen valiokuntaan. Kun ketään ei näkynyt missään, ajattelin jo, että olenko oikeaan aikaan oikeassa paikassa – mutta kokous alkoi ihan ajallaan, ja päätösvaltaisena vielä.

Klo 14.00 täysistunnon alku ja napin painaminen, sieltä tapaamiseen kuppilaan. Olen Hippoksen puheenjohtaja, ja se vie enemmän aikaa kuin osasin etukäteen ajatella. Vaikka minulla on runsaasti järjestökokemusta, joka järjestö on omanlaisensa.

Mutta olipa hyvä keskustelu. Maltoin myös kuunnella. Ravialalla on paljon toimijoita, joilla on huoli tulevaisuudesta. Vähemmän on niitä, jotka esittävät muutosehdotuksia, oli kyseessä sitten sote tai raviurheilun tulevaisuus. Muuttua pitää, mutta muutoksen pitää koskea noita muita.

S o t e on minun ”kohtaloni”. Sitä en moiti, mutta voisi saman ajan käyttää jonkin muunkin asian murehtimiseen.

Klo 17.40 lähden ajelemaan kotia kohti. Matkalla päivän puheluiden purkamista ja niihin vastaamista.

Kahdeksan jälkeen ihan omassa kodissa. Puoli yhdeksältä vaimo kommentoi: ”uutiset alkoivat jo, etkö katso niitä”. Vastaus on sama kuin monesti ennenkin: ”minulla on ihan riittävät tiedot, eli en tänäänkään”.

Olen koukussa moniin asioihin, ja Huutokauppakeisari on sellainen tv-ohjelma. Vaikka jutun juoni on joka kerta sama, niin jokin omituinen viehätys siinä on. Vaimo ei kyllä voi mitenkään ymmärtää, miksi katson ohjelmaa.

Vakioitu liikunta-aamu alkaa klo 7.45 ohjatulla cross training -tunnilla. Kokouksissa ja näyttöpäätteiden ääressä istumisen vastapainoksi pitää koittaa hikoilla. Eduskunnassa on hyvät mahdollisuudet liikuntaan työn puitteissa, jos vain haluaa.

Valiokunnassa alkoivat laajat asiantuntijakuulemiset eläinsuojelulaista. Työhuoneella minua odottaa pieni postin tuoma maskottikoira. Suomen eläinsuojeluyhdistys muistuttelee pentutehtailun ongelmista: ovat lähettäneet kirjeen ja ”koiranpennun” valiokuntamme edustajille. Edunvalvonta- ja lobbauspostia, lehtiä ja mainoksia tulee massoittain. Kaikkia ei millään ehdi kunnolla lukea. Selaan pinon silti läpi viikoittain. Sitten lounasta ja sovittu kuvaussessio tähän juttuun.

Takaisin työhuoneelle. Jatkuva sähköpostisuma häiritsee, mutta sitä on melkein pakko päivän mittaan vilkuilla. Laitan facebookiin ja twitteriin päivityksen kansainvälisen tyttöjen päivän teemalla.

Klo 14 eduskuntaryhmän kokous. Kaikkien puolueiden ryhmät kokoontuvat omissa huoneissaan samaan aikaan torstaisin. Ajankohtainen poliittinen tilanne ja päivän teemat eduskunnassa ruoditaan parituntisen aikana siis useista eri näkökulmista. Jotkut johtopäätökset saapuvat jo klo 16 istuntosaliin eduskunnan kyselytunnille, kysymyksinä hallituksen ministereille.

Kyselytunnilla pompin ahkerasti ylös tuolista, saamatta nyt silti puheenvuoroa yhteenkään käsiteltyyn asiaan. Hierarkkinen, mutta perusteltu harkinta puheenvuorojen jakamisessa on joskus turhauttavaa ensimmäisen kauden edustajalle.

Sitten ihmiset kyselevät, miksi et sanonut siitä ja tästä asiasta mitään. Huomaan toistuvasti, ettei eduskunnan työstä ja omista toimista välity kansalaisille kuin murto-osa.

Kesken illan käväisen kirjakaupassa hankkimassa yhden lapsen syntymäpäivälahjan, sitten takaisin työhuoneelle. Soitto kotiin. Laulan pienimmälle puhelimessa. Yksi esittelee uusinta piirrostaan whatsappin videopuhelun kautta, toinen huolehtii huomisista menoistaan.

Jatkan kirjoitustöitä: tekstiä virtavesistä ja vaelluskaloista sekä mielipidekirjoitus maatalouspolitiikasta. Poistun klo 23 jälkeen, käytävillä tyhjää. Vahtimestareita ei näkynyt, he epäilemättä näkivät silti minut.

Kämpillä iltapalaa ja loput työt. Päivä pulkassa.

Kello soi klo 05.30. Nämä kukonlaulun aamuherätykset eivät ole minun juttuni. Paussi Mäntsälän Shellillä, ja mitäpä muuta varten kuin kahvia. On muuten vasta kolmas muki tälle aamulle.

Kun kerrankin lähdin ajoissa ehtiäkseni klo 08.00 puoluejohdon palaveriin, nyt seisotaan ruuhkassa. Kolari Kehä I:llä.

Palaveri on Apollonkadulla keskustan puoluetoimistolla. Eduskuntavaaleihin valmistautuminen on ajankohtaista; sieltä ne tulevat kuuden kuukauden ja kolmen päivän päästä.

Klo 09.00 puoluehallitus, jossa porukka on jotenkin ”flow’ssa” tänä aamuna. Niinkin kuivassa kuin puoluehallituskokouksessa läppä lentää ja nauretaan. Ohjelmatyötä ja linjauksia, joiden pohjalle keskustan vaaliohjelma rakentuu. Kadehdin kerta toisensa jälkeen Pekkarisen Maurin energiaa. Hän on aiheessa kuin aiheessa hyvä, ja nyt leipälajinsa eli aluekehityksen kimpussa.

Koska asialista on pitkä, puheenjohtaja Juha Sipilä joutuu lähtemään. Joskus voi käydä, että varapuheenjohtaja pääsee vetämään puoluehallitusta. On minulla sekin kokemus, että puheenjohtaja toteaa isossa tilaisuudessa puoliääneen ”väärä puhe”… Noin 10 minuuttia myöhemmin kädessä oli oikea puhepohja eli ehdittiin, vaikka juoksuksi hakeminen meni.

Kokous jatkuu ja kello on puoli yksi. Niinhän siinä kävi, että tältä päivältä jäävät valiokunnat väliin.

Tunnin päästä takaisin eduskunnassa, jossa on tämän jutun kuvaus. Olen puoli tuntia sovitusta myöhässä, mukanani tietenkin noin kymmenes mukillinen kahvia.

Klo 14.40 myöhässä keskustan eduskuntaryhmän kokoukseen: keskustellaan mahdollisesta tiedonannosta liittyen pienten yritysten helpompiin mahdollisuuksiin irtisanoa työntekijä. Asia herättää tunteita, ja ryhmässäkin esitetään myös kriittisiä puheenvuoroja. Pohdintaa, ennakointia, mutta selkeästi eteenpäin katsomista.

Klo 16.05 eduskunnan kyselytunti. Miten paljon helpompaa onkaan, kun istun täällä penkissä eikä ministerinä vastaamassa kysymyksiin.

Viideltä palaveri kuppilassa eli eipä tänäänkään sotetonta päivää. En ole syönyt vielä mitään, joten hernesoppaa lautaselle.

Kuuden jälkeen lähden ajelemaan kotiin. Siellä sähköpostien tarkistus, joita on tullut tänäänkin kymmeniä, sisällöt laidasta laitaan. Nukkumaan menen yhdentoista maissa.

Päätän armahtaa itseni puoli tuntia pidemmillä unilla ja jättää aamun vesijumpan väliin. Poikkeus vahvistaa säännön, johon kuuluu koko kimppakämppäporukkamme perjantaijumppa eduskunnan saunaosaston altaalla.

Toimistotöitä keittiössä. Eilen laadittu mielipidekirjoitus pitää viimeistellä ja lähettää heti aamusta Hesariin.

Olipa onni, etten vielä lähtenyt. Kahvia hörppiessäni Satu Hassi soittaa ja kysyy, voisinko tuoda häneltä eteiseen unohtuneet vaihtovaatteet eduskuntaan. Uikkareissa tai ulkotakissa liikkuen voisikin herättää huomiota... Oman matkalaukkuni kiikutan pääaulaan lähtövalmiiksi. Iltapäivällä on oltava nopea ehtiäkseen junaan.

Valiokunnan kokous klo 9 on täyteen buukattu, bonuksena pullakahvit. Sääntö on, että jos puhelin pirisee kesken kokouksen, siitä selviää kahvikierroksella. Asiantuntijoita ja virkamiehiä kuullaan muun muassa ajankohtaisista EU-asioista.

Klo 11 kiirehdin potkulaudalla käytäviä pitkin lisärakennuksen eli Pikkuparlamentin puolelle. Palaveri ilmastotutkijan kanssa koskee metsien, soiden ja peltojen hiilinieluja. Hiiltä saisi mieluusti olla lisää näissä kaikissa, muualla kuin ilmakehässä.

Taas takaisin eduskuntatalolle, pääaulan ulkoportaille, Poikkeusviikko siinäkin mielessä, että ohjelmassani on jo toiset lehden kuvaukset, nyt Vihreään Lankaan.

Pikapikaa syömään, pöytäseuraksi sattuvat keskustan Timo Korhonen ja Jari Leppä. Marssimme ravintolasta istuntosaliin summerin jo soidessa.

Hetken päästä kiiruhdan junalle – ehdin! Matkalippu tosin näyttää puuttuvan. Se lie hukkunut jonnekin eduskunnan matkatoimiston syövereihin. Ostan piletin; tärkeintä on nyt päästä kotiin. Nukahdan Tampereen jälkeen. Ennen Seinäjokea jatkan kirjoitustöitä ja sähköposteihin vastaamista.

Taksimatka kotiin kuluu vielä työn merkeissä, tabletti sylissä. Kotipihaan iltakahdeksalta. Talon vahtikoira on haljeta innosta, ja perheen pienin on portailla sukkasillaan vastassa. Halaan häntä pitkään.

Pirtissä istun aloilleni. Annan työroolin pudota ja kotiolojen imeytyä itseeni, vaikka päässä vähän pyörii. Syli täyttyy, kuuntelen kuulumisia. Ensi viikolla aloitetaan taas uusi kierros elämässä ja politiikassa.

Herätys klo 6.45 ja kahvit tippumaan. Kun olen ratissa seitsemän jälkeen, ehdin hyvin klo 09.15 perustuslakivaliokuntaan, jossa tulee annos tarkkarajaisuutta tällekin aamulle. Taas kerran kiitän itseäni, että en aikoinaan kahdesta yrityksestä huolimatta päässyt oikeustieteelliseen. Olisin ihan mahdoton pilkkua viilatessa ja samalle sanalle eri merkityksiä etsiessä.

Klo 11.30 työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kokous, sieltä tapaamaan maa- ja metsätalousministeri Jari Leppää. Vaikka tunnen Jarin pitkältä ajalta, tänään kohtaavat instituutiot: raviurheilusta ja hevostaloudesta vastaava ministeri ja Hippoksen puheenjohtaja. Eli taloutta, raviurheilun tilaa ja tulevaisuutta, byrokratian purkua.

Yhdeltä täysistunnon alku ja klo 13.40 siirtyminen suureen valiokuntaan, jossa ministeri Leppä hakee mandaattia tulevan viikon ministerineuvostoon. Olen oppinut, että jos jostain on vaikeaa saada sopua, se on kalastusasiat ja ennen kaikkea lohi.

Kolmelta lähden ajelemaan Hollolaa kohti, mutta tänäänkään en päässyt pysähtymättä Mäntsälän Shellin ohi. Kahvimuki käteen!

Puoli kuudelta olen kotona, jossa ei vaihteeksi ole muita. Tekee mieli kaalilaatikkoa, joten menen kauppaan hakemaan tarvikkeita. Poikakin on tänään tulossa viikoksi kotiin; tiedän, että ainakin hänelle maistuu.

Illalla perkaan sähköposteja. Palautetta on taas tullut, mutta monissa viestissä otsikon lukeminen riittää.

Klo 00.45 päätän sammuttaa valot – tältä päivältä.