Kun poliitikot ja ammattiyhdistysliike riitelevät työelämän uudistuksista, kannattaa muistaa, että tämä on vasta alkua. Työ on muuttumassa kokonaan.

Ammatteja katoaa digitalisaation myötä. Teknologia hoitaa pian rutiinityöt. Kaikki, minkä voi automatisoida, automatisoidaan.

Yhä useampi voi tehdä työnsä missä tahansa: kotona, kahvilassa tai ulkomailla. Moni voi valita myös ajan, jolloin työskentelee. Entistä useampi on jatkossa yrittäjä, moni omasta halustaan, jotkut myös pakon edessä.

Koko työn käsite saattaa muuttua. Äskettäin julkaistussa Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon toisessa osassa sanotaankin, että meidän pitäisi siirtyä ”työn korostamisesta arvokkaan tekemisen korostamiseen”. Työtä ei enää määriteltäisi ainoastaan tuottavuuden ja ansion hankkimisen tavaksi.

Meidän pitää valmistautua tulevaisuuteen, jossa läheskään kaikille ei riitä palkkatyötä. Perustulokokeilut viittaavat jo tähän suuntaan, samoin vastikkeellisen sosiaaliturvan edistäminen. ”Ensisijaisena tavoitteena on varmistaa kaikkien kansalaisten toimeliaisuus ja toimintakyvyn säilyminen”, selonteossa sanotaan.

Elämmekö siis pian tulevaisuudessa, jossa tärkeintä on merkityksellinen toimeliaisuus? Työn ohella toimeliaisuudeksi lasketaan myös opiskelu, vapaaehtoistyö, kotityö, vertaishoitajatyö ja neljännen sektorin aktiivisuus.

Kuulostaa mukavalta visiolta. Se vain pohdituttaa, että kuka tästä toimeliaisuudesta maksaa ja miten paljon?

Pääkirjoitus julkaistaan Avussa 43/2018.