Harva tulee ajatelleeksi, miten paljon golfpalloja päätyy meriin. Sukellusta harrastava 16-vuotias Alex Weber tyrmistyi pari vuotta sitten näystä, joka kohtasi häntä Pohjois-Kalifornian rannikolla. Meren hiekkapohja oli valkoisenaan golfpalloista, jotka olivat päätyneet sinne lähistön viideltä golfkentältä.

– Mitä enemmän selvittelimme asiaa, sen selvemmäksi kävi, että kukaan ei ole ikinä selvittänyt meressä olevien golfpallojen määrää, Weber kertoi ABC13-kanavalle.

Kun Alex oli isänsä kanssa nostanut vedestä 10 000 golfpalloa, hän otti yhteyttä Stanfordin yliopiston Matthew Savocaan, joka tutkii ihmisen vaikutuksia merten ekosysteemeihin.

Kahden vuoden aikana merenpohjasta on sukellettu 50 681 golfpalloa. Pallojen polyuretaania olevan kovan kuoren alla on synteettistä kumia, johon on lisätty myrkyllisiä sinkkiyhdisteitä.

– Pallojen kuluessa ja hajotessa merivirtojen pyörityksessä niistä voi huuhtoutua kemikaaleja ja mikromuovia. Muovia päätyy kalojen, lintujen ja muiden eläinten nielemiksi, Savoca kertoo.

Savocan ja Weberin tieteellinen artikkeli ilmestyi Marine Pollution Bulletinissa. Se pohtii golfpallojen vaikutuksia merten saastumiseen. Osa maailman kymmenistätuhansista golfkentistä on merten lähettyvillä.

– Vuodessa 60 miljoonaa golffaria pelaa yhteensä lähes 400 miljoonaa pelikierrosta. Näiden lukujen valossa pallo-ongelma helposti moninkertaistuu, artikkelissa todetaan.

Weber on nyt 18-vuotias ja aikoo pyrkiä yliopistoon meritieteen opintoihin, kertoo NPR.

WWF:n mukaan maailman merissä on yli 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Siitä suurin osa on peräisin maalta. Esimerkiksi useita eri myrkkyjä kuten lyijyä, kadmiumia ja arseenia sisältävät tupakantumpit pitäisi laittaa sekajätteeseen, mutta sen sijaan ne päätyvät usein maahan ja lopulta mereen.

Tupakantumppi ei maadu, kuten ei käytännössä purkkakaan. Moni merilintu erehtyy luulemaan tumppeja ruuaksi ja voi jopa kuolla, kun ne täyttävät vatsan. Veteen jäänyt tumppi hajoaa ajan kuluessa mikromuoviksi ja päätyy kalojen mukana myös ihmisen lautaselle.

Veteen leviävien ja merielämää saastuttavien myrkkyjen ja pienen pienen mikromuovin lisäksi tumppi jättää jälkeensä myös näkyvää roskaa. Erilaisissa merestä ja rannoilta löytyvän roskan keräystempauksissa tupakantumpit pitävät ylivoimaista kärkisijaa. Ocean Conservancyn vapaaehtoiset keräsivät vuonna 2017 peräti 20 miljoonaa roskaa. Tumppeja oli yli 2,4 miljoonaa. Peräkkäin laitettuna niitä riittäisi viiden maratonin pituudelle.

Vaikka kerättyjen tumppien määrä on suuri, se on mitätön verrattuna meriin päätyvään tumppivuoreen. Euroopan unionin rahoittama Blastik-projekti pyrkii vähentämään luontoon päätyvän muovin määrää. Yksi kohde on juuri tupakannatsat, joita heitetään projektin verkkosivujen mukaan luontoon vuodessa käsittämättömät 4,5 miljardia kappaletta – siis useita miljoonia joka päivä.

Ongelma osuu lähelle suomalaisiakin. TS Saariston mukaan Suomessa tupakantumppeja löytyy kaupunkirannoilta keskimäärin noin 300 kappaletta sataa metriä kohden.

Tumppi on hankalaa jätettä, sillä jos sen laittaa kytevänä roskikseen, se saattaa sytyttää muut roskat. Tuula-Maria Ahosen perustama Roska päivässä -liike lanseerasi jo 11 vuotta sitten miniroskiksen, johon tumpin ja vaikka purkankin voi laittaa turvallisesti ja luontoa säästäen odottamaan pääsyä sekajätteeseen. Miniroskikseksi käy diabeetikon mittaliuskapurkki tai mikä vain pieni, ilmatiivis purkki. Hapettomassa tilassa myös tupakka sammuu nopeasti, joten sen voi laittaa ilmatiiviiseen purkkiin vaikka vielä kytevänä.

Sekajätteeseen tyhjennettävän purkin voi tuunata omaan tyyliin sopivaksi ja se kestää käytössä vuosikausia.