Kööpenhaminassa tapahtuu junaonnettomuus, joka ei voi olla sattumaa. Yksi uhreista on ammattirikollinen, jonka piti todistaa moottoripyöräjengiä vastaan. Viattomia kuolee, myös Afganistanissa sotineen Markuksen (Mads Mikkelsen) vaimo.
Tapaus kiinnittää ulkopuolisten huomion. Pakko-oireinen matemaatikko Otto (Nikolaj Lie Kaas) saa kaksi kaveriaan sekä Markuksen uskomaan teoriaansa.
Toisin kuin nörttikolmikko, Markus ei jää tietokoneen äärelle. Kun asiat muuttuvat vakaviksi, käy ilmi, että ex-sotilas on Jason Bourne- tai 007-tason tappokone.
Oikeuden metsästäjät kulkee ensimmäisen kolmanneksen vähän kuin nordic noirina tai salaliittotrillerinä. Jotain outoa sävyssä silti on. Ei tämä Sorjosta ole.
Ei ole syytä vihjata, mihin suuntaan juttu lähtee. Riittää jos kerron, että lapasesta ja kovaa. Anders Thomas Jensenin omat ohjaukset ovat kaikki paitsi mustaa komediaa myös klassisia satuja aikuisille.
Satu ei tarkoita romanttista hempeyttä. Oikeuden metsästäjät on hullu, epäkorrekti ja silti sydämellinen. Nykyään tällaista vinoilla sävyillä tasapainoilua kutsutaan usein satiiriksi. Satua ja satiiria ainakin yhdistää moraalisuus.
Eikä kyse ole lasten sadusta. Jensenin viehtymys groteskiin on aivan omanlaistaan, kuten sympaattisen kannibaalitarinan Marinadimestarin (2003) nähneet tietävät. Oikeuden metsästäjien body countiin on Suomessa kivuttu vain sotaelokuvissa.
Anders Thomas Jensen on 49-vuotias. Hän on kirjoittanut nelisenkymmentä pitkää elokuvaa. Luit oikein. Lisäksi hänen kirjoittamistaan ja Susanne Bierin ohjaamista elokuvista Veljekset ja Häiden jälkeen on tehty Yhdysvalloissa uusintaversiot.
Noste alkoi, kun Jensen voitti parhaan lyhytelokuvan Oscarin vuonna 1999 elokuvalla Vaaliyö.
Yhden Hollywood-tuotannonkin Jensen on kirjoittanut, epäonnistuneen Stephen King -filmatisoinnin Musta torni, pääosassa Matthew McConaughey.
Kotikentällään Jensen tunnetaan ohjaajana. Aatamin omenat (2005) on 2000-luvun parhaita elokuvia. Uutuus saattaa olla sitäkin hienompi kokonaisuus. Tuomarointi edellyttää toista katsomiskertaa, johon Jensenin absurdiikka myös kutsuu.
Ahkeran tekijän muille kirjoittamista elokuvista tunnetuin on Bierin ohjaama Kosto, joka sai ulkomaisen elokuvan Oscarin 2011. Oikeuden metsästäjät on liian vino pärjätäkseen sellaisessa kisassa tai tavoittaakseen suurta kansainvälistä näkyvyyttä.
Suomessa Jensenin aiemmista neljästä ohjauksesta yksikään ei edes ylittänyt teatterilevityskynnystä. Näin siitäkin huolimatta, että Mikkelsen näyttelee pääosaa niissä kaikissa. Yhtä symbioottista ohjaaja-näyttelijätiimiä ei taida olla toista.
Kun amerikkalainen elokuva luhistuu suuryhtiöiden paineessa supersankarituotannoiksi ja yhä pienempien resurssien indieleffoiksi, ilahduttaa nähdä jotain niin aidosti leikkisää ja syvähumanistista kuin Oikeuden metsästäjät. Tällaisia elokuvia ei tehdä oikeastaan muualla kuin Tanskassa – eikä uskalleta.
Ensisilmäyksellä voi tuntua, että Jensen kirjoittaa kuin hän ei olisi kuullutkaan korrektiuden säännöistä, jotka määrittävät nyt taiteen sisältöjä. Yhden hahmon ylipaino on puheenaihe. Toinen komedian hahmoista on seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunut homoseksuaali. Kontekstista irrotettuna tällainen voisi olla sopimatonta.
Mutta hahmot eivät edusta toiseutta. He ovat samastumiskohteita enemmän kuin näennäinen päähenkilö, jyrämacho Markus.
Jensenin elokuvissa ihminen ansaitsee lopulta aina paijausta ja ymmärrystä. Hänen kykynsä ohjata näyttelijöitä on ilmiömäinen. Absurdi karnevaali koskettaa, sillä hahmot ovat tosia ja halattavia.
Täydellisessä maailmassa supersankarielokuvat voisivat olla jotain tällaista. Pohdintoineen kostosta ja oikeudentunnosta elokuva – nimeä myöten – on hyvinkin läheistä sukua niille. Eniten pihalla siitä, miten maailma toimii, on nyrjähtänyt supersankari Markus. Järjen ääni, jota touhottavat miehet ehkä lopulta kuuntelevat, on hänen teini-ikäinen tyttärensä (Andrea Heick Gadeberg).
Oikeuden metsästäjät sai Suomen kokoisessa Tanskassa puoli miljoonaa katsojaa. Siellä katsojan haastava elokuva voi olla koko kansan juttu.
Eikä Tanska ole henkisesti tai maantieteellisesti kai sittenkään kaukana Suomesta. Siitä todistaa Oikeuden metsästäjissä toinenkin asia kuin huumorin lakonisuus. Tämä lienee maailmanhistorian korkeaprofiilisin elokuva, jossa keskustellaan lautapeli Afrikan tähdestä.
Kalle Kinnunen on kolumnisti, jonka sydän sykkii eksistentialistiselle äärihuumorille.
