Albert Edelfelt oli Suomen menestyneimpiä taiteilijoita, pariisilaistunut maailmanmies, joka nautti seuraelämästä ja piti ateljeensa Pariisin Avenue des Villiers'llä elämänsä loppuun saakka. Joka kesä hänen oli kuitenkin päästävä "kotiin". Ja "koti" − oli Haikossa.

Perheen kesäpaikka sijaitsi Porvoon lähellä meren rannalla, ja Edelfelt rakennutti sinne myös vaatimattoman ateljeen. Lähtö Haikkoon oli jokavuotinen kesän kohokohta.

"Parhaiten työskentelen ehdottomasti Haikossa", kirjoitti Edelfelt. "Haikko varjelee minua − kotona nautin työtarmoa ja terveyttä täysin siemauksin".

Leikkiviä poikia rannalla -teoksessa Edelfelt vie katsojan Haikon maisemiin − ja samalla takaisin lapsuuden kesiin. Hetkeen, jolloin elämä oli yksinkertaista ja samalla sisäisesti rikasta. Aurinko paistaa.

Ei ole eilistä eikä huomista, vain leikkilaivat rantavedessä. Pilvet purjehtivat ohi, ulappa kimaltaa auringossa. Pojat ovat täysin keskittyneitä leikkiinsä.

Edelfet teki aiheesta monia luonnoksia. Lopulliseen maalaukseen hänen onnistui vangita sama välittömyys ja eloisuus kuin sitä edeltäneisiin harjoitelmiin.

Toisin kuin monet taiteilijatoverinsa, Albert Edelfelt ei halunnut kuvata myyttistä suomalaisuutta. Hänen taiteensa ei juuri ilmennä Suomessa 1800-luvun loppupuolella voimistunutta kansallisuusaatteen henkeä.

Historiamaalaukset jätettyään Edelfeltistä tuli oman aikansa nykyaikainen kuvaaja, jonka teoksista voi usein löytää merkkejä teollistuvasta, toimeliaasta yhteiskunnasta − höyrylaivoja, tehtaanpiippuja.

Tämänkin kesäisen tuokion huolettomuutta korostaa leikkivien poikien taustalla häämöttävä moderni maailma, tulevaisuuden enne: aikuisten suuret laivat.