1880-luvun varhaiset ”maalarisiskot”, taidekouluihin hyväksytyt ja myös ulkomailla opiskelleet suomalaiset naistaiteilijat, olivat ammatillisessa mielessä aikaansa edellä.

Aivan tasa-arvoisia miestaiteilijoiden kanssa he eivät kuitenkaan olleet. Opiskellessaan esimerkiksi Pariisissa naiset saivat usein vähemmän ja huonompaa opetusta ja joutuivat maksamaan siitä jopa enemmän kuin miehet.

Naisia pidettiin harrastajina ja heiltä odotettiin ”pieniä”, lapsiin ja kotiin liittyviä aiheita, maisemia ja asetelmia.

Taiteilija Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) maalasi vuonna 1893 sisarensa Tyttyn imettämässä vastasyntynyttä Paavo-vauvaa. Ulkoa tuleva päivänvalo kultaa liinavaatteita ja Tyttyn selkää.

Huolettomasti laitetut hiukset, avoin paita ja sijaamaton vuode tekivät tilanteesta ajan makuun liian koruttoman, vaikka nykysilmin katsoen yksityiskohtia on vaikea pitää sopimattomina.

Imettävän äidin aihe on ajaton ja suosittu, mutta tässä kuvassa on pyritty todelliseen eikä ihannoivaan tunnelmaan. Valon määrä vaihtelee rajusti: äiti ja lapsi ovat kahdestaan ”turvassa” hämärässä, kun häikäisevä päivänvalo siivilöityy hahmojen takaa sisään. Rohkeat siveltimenjäljet elävöittävät ja ryhmittävät maalauksen pintaa.

Oman ajan kuvaaminen oli Danielson-Gambogille tärkeää. Hän oli aikanaan harvinainen nainen, itsenäinen ja kunniainhimoisesti työhönsä suhtautuva taiteilija, joka toi esiin uudenlaista, tasa-arvoista naiskuvaa.

Valolla on hänen taiteessaan vahvasti tunnelmaa luova vaikutus – ranskalainen naturalistinen valomaalaus oli hänen taiteensa taustalla.

Päivitetty 10.5. – Julkaistu 19.4.2020