Ruskea, villava kerä on kuin lelu Waltteri Torikan sylissä. Sitten kerä havahtuu, se onkin elävä olento! Suipon, siron kuonon yläpuolella olevat silmät tarkastelevat vierasta tutkivasti, mutta ei epäluuloisesti.

Kerä on oopperalaulaja Waltteri Torikan toyvillakoira Caruso, ikä kohta kahdeksan kuukautta. Maaliskuun seitsemäntenä syntynyt koira on maailmankuulun italialaisen tenori Enrico Caruson (1873–1921) kaima.

– Mietin monenlaisia musiikkiin liittyviä nimiä Wolfgangista ja Wagnerista lähtien, mutta alkukesästä mainitsemani nimi Caruso varmistui, kun kollegani Johanna Rusanen-Kartanon poika Aleksanteri totesi, että se on hyvä nimi.

Nimi oli täysosuma, sillä baritoni Torikka on huomannut Caruson olevan ilmiselvä tenoriluonne. Ja ihan Caruso!

– Kun Caruso tapasi Johannan isovillakoira Carlosin, se ajatteli henkisesti olevansa saman kokoinen.

Pentu oli ollut hänellä vasta kolme päivää, kun Ilmajoen Musiikkijuhlien Mannerheim-oopperan uusintaesitys oli viime kesäkuussa alkamassa. Ensemblen piti käydä läpi teosta, ja pikkuruinen, kämmenelle mahtuva pentu kiersi sylistä syliin. Sitä siliteltiin, sille leperreltiin ja sitä hellittiin.

– Sehän valloitti meidät kaikki, kertoo oopperan toinen libretisti, kirjailija, Avun toimittaja Eve Hietamies.

Esitysten aikana Carusoa hoiti musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Sari Hanka, eikä mitenkään vastentahtoisesti.

– Se oli Ilmajoen Musiikkijuhlien historian ehkä vastuullisin tehtävä, Walteri Torikka sanoo.

Kun Waltteri Torikka oli 12-vuotias, hän sai ison sekarotuisen koiran. Sen perimässä oli muun muassa labradorinnoutajaa ja berninpaimenkoiraa.

Koiran nimi oli Justiina Pekka Puupään vaimon mukaan.

– Justiina oli aika temperamenttinen ja sille sai pitää kuria ihan samoin kuin Carusolle. Oli koira iso tai pieni, sille pitää näyttää paikkansa, muuten koira ottaa laumanjohtajan aseman. Rakkautta ja rajoja -kasvatusmetodini toimii Caruson kanssa hyvin.

Waltteri Torikka sanoo, että koiran hankkiminen hänen nykyiseen elämäntilanteeseensa oli iso ratkaisu. Hän ei hätiköinyt, vaan mietti asiaa pitkään. Syynä työ, joka vie hänet ympäri maata monille estradeille.

– Tosin perheellisetkin pärjäävät hienosti tässä ammatissa, joten ajattelin pärjääväni pienen koiran kanssa. Kävi mainio tuuri, sillä Carusolla on hyvä luonne.

Pennulle opetettiin alusta pitäen, ettei ketään saa näykkiä. Nyt seitsenkuisena Caruso on tottunut ihmisiin, samoin matkalaukkuelämään.

– On tärkeää, että sen kanssa on helppo matkustaa. Toyvillakoirasta ei lähde karvaa, eikä se allergisoi tai haise. Sitä paitsi villakoira on toiseksi fiksuin koirarotu, collie kuulemma fiksuin!

Juuri nyt Caruso on soma kuin pehmoinen lelukoira. Toisin oli muutama päivä sitten. Se oli viettänyt isäntänsä kanssa syyslomaa Itä-Suomessa ja juoksennellut riehakkaana metsässä, nuuskinut joka kannonkolon ja puiden juurakot.

– Turkki oli sellaisessa kunnossa, että vein Caruson kaupunkiin palattuamme trimmaajalle.

Caruso kuuntelee tarinaa ymmärtäväisen näköisenä ja osoittaa olevansa janoinen. Torikka kaataa tipan vettä kämmenkuppiinsa, ja pentu nuolaisee siitä janoonsa. Sitten se saa leivän päältä palan mozzarellaa.

– Caruso ei ole suursyömäri. Se on pienestä pitäen saanut jauhelihaa, ja nyt on löytynyt koiranruokaa, josta se pitää.

Pientä diivailua Caruso osoittaa siinä, että se ei suostu syömään koiranruokaa kiposta, vaan ainoastaan lattialta.

– Siinä on välillä pientä diivaa, mutta kiltti se on.

Ehkä tenoriluonnetta nämäkin ominaisuudet.

Caruso on tottunut olemaan hiljaa, kun isäntä puhuu puhelimeen. Juuri nyt puhelinasiaa ja säätämistä riittää, sillä Waltteri Torikan pitää päättää Sydämeni joulu -albumin kappalejärjestys.

– Olen todella innoissani tästä, sillä levy on isosti tehty. Mukana on sinfoniaorkesteri ja laulan perinteisiä suomalaisia joululauluja ja myös uutta musiikkia, Waltteri Torikka kertoo.

Hän halusi yhdeksän joululaulun levylle musiikkia, jota hän itse kuuntelisi.

– Sain jenkkilauluihin sovittajaksi britti James Sherlockin, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Shirley Basseyn kanssa.

Sattumilla on usein osuutensa kohtaamisiin, ja sellainen Waltteri Torikalla oli James Sherlockin kanssa. Torikka tutustui häneen Kööpenhaminan ooppera-akatemian ajoilta tutun sopraanokollegansa kautta.

– Olimme nepalilaisessa ravintolassa Helsingissä syömässä, kun James oli käymässä Suomessa. Juteltuamme ravintolassa hetken minulla oli heti intuitio, että hänet pitää saada mukaan levyn tekoon. Niin sitten tapahtuikin.

Waltteri Torikka sanoo, että on dramaturgisesti tärkeää saada albumi toimimaan kokonaisuutena ja että siinä on tuttujen laulujen lisäksi yllätyksiä.

Levyllä on yhden laulun verran mukana Kaija Koo. Hänet Waltteri Torikka nimenomaan halusi kappaleeseen Ei mitään hätää.

– Oli mahtavaa, että Kaija, jouluihminen hänkin, suostui mukaan.

Samaan aikaan, kun levy ilmestyy, käynnistyy Torikan ensimmäinen laajamittainen joulukiertue, sekin nimeltään Sydämeni joulu. Hän kiertää kuudellatoista paikkakunnalla ympäri Suomea.

Konsertit ovat kirkkokonsertteja. Kiertue alkaa Imatralta 30. marraskuuta ja päättyy Vaasaan 21. joulukuuta.

Mukana kiertueella on ainakin osan aikaa myös Caruso.

Caruso yrittää karata tässä vaiheessa tarinaa omille teilleen ja livahtaa vikkelänä avonaisesta ovesta ulos. Se kaipaa ilmiselvästi toimintaa, ja ilme kertoo: isäntä, leiki kanssani!

– Caruso saattaa nukkua todella pitkään, jos itsellänikin on siihen mahdollisuus. Kun se sitten pääsee liikkeelle, se saattaa vetää nurmella kahdeksikkoa monta minuuttia lähes valon nopeudella.

Niin tottelevainen Caruso kuitenkin on, että seuraa isäntäänsä kiltisti ja osaa olla myös vapaana karkaamatta mihinkään.