Matkustelu on asetettu pannaan. Se johtuu siitä, että matkustelu, etenkin lentokoneella ja autolla, kiihdyttää ilmastonmuutosta. Se ei haittaa minua, tajusin hoitaa matkusteluni jo ennen ilmastonmuutosta.

Lisäksi olen huomannut, että onnistun olemaan omassa maassanikin täysin turisti. Jopa kielitaidoton. Annan esimerkkejä.

Tuttu teini-ikäinen kertoo törmänneensä sattumalta kaupungilla elämänsä suurimpaan kaukorakkauteen. Rakkauden kohde on amerikkalainen räppäri, jonka naama on täynnä tatuointeja ja katse utuinen. Räppärin nimi koostuu mystisestä kokoelmasta kirjaimia, isoja ja pieniä, joiden merkitys on salattu meiltä ikäihmisiltä. Räppäri vaikuttaa utuiselta, koska on päihtynyt, mutta teinin mukaan hän on sellainen siksi, että ”sillä on ollut tosi vaikeeta, ja se kertoo niistä vaikeuksista lauluissaan, ja ne on tosi ihania”. Selvä! Tai siis ei ollenkaan.

En ymmärrä mitään tästä yhtälöstä. Jos on vaikeaa, pitääkö naamaan piirtää kuvia? Miksei henkilö mene terapiaan? Tai katkolle? Mistä ne puhuvat? Mikä normaalissa nimessä ja naamassa on vikana?

Seuraava esimerkki: tyttäreni neuvoo minua meikkaamisessa. Hän kysyy alkuun, ovatko beauty sponge, liquid camouflage concealer tai brow filler tuttuja. Entäpä pohjustus- ja kiinnitystuotteet? Eivät ole, vastaan, mutta ripsiväristä olen kuullut ja poskipunasta. Tyttäreni turhautuu. Minä kyselen koko ajan samoja asioita uudestaan, sillä en pysy kärryillä. Olen matkoilla tyttäreni huoneessa.

Keskimäärin kerran vuodessa matkustan autohuoltoon. Se on antoisaa. Matkaa sinne ei ole kuin pari kilometriä, mutta henkisesti niitä on tuhansia. Voisin seurata asentajien toimintaa vaikka kuinka kauan. Kuuntelen ihaillen, kuinka he puhuvat solenoideista ja kampiakseleista. En voi lainkaan ymmärtää, miten joku voi osata korjata auton. Oikean auton! Kassan kohdalla ymmärrän taas tosi hyvin puhetta: ”Se tekee 486 euroa ja 50 senttiä, kiitos!”

Matka puutarhakauppaan on aina hieno. Lueskelen kasvien käyttöohjeita: ”Istuta happamaan maahan eteläpihalle.” Mihin? Mistä tiedän onko maaperä hapan vai myönteinen? Missä on etelä? Tiedän oikean ja vasemman. Kysyn myyjältä. Hän puhuu kieltä, jota en kuule. Jätän kasvit kauppaan, sillä pelkään niiden hengen puolesta. Olen varma, että kasvit viihtyvät paremmin Plantagenissa, koska niillä on siellä paljon ystäviä ja osaavat hoitajat. (Kunpa vanhuksilla menisi yhtä hyvin.)

Toisinaan on paikallaan maltillinen kaupunginvaihdos. Jos matkustan Raumalle, en ymmärrä normaalia puhetta. Ihmiset vaikuttavat ystävällisiltä ja tajuan katujen kyltit. Keskustelut jäävät käymättä. Hymyilen ja otan valokuvia. Aurinko paistaa.

Esimerkkejä (kohteita) on vaikka kuinka. Remontti-Reiska voisi ihan rauhassa selittää minulle tuntikausia, kuinka hän rakentaa pitkästä tavarasta talon, ja kuinka rälläkällä vedetään koolaukset ja rossipohjat. Hän voisi esitellä saman vaikka persiaksi, ja tajuaisin yhtä paljon. En siis yhtään.

Luontoa en vielä edes maininnut! Tarkastelepa lintulautasi vakiovieraita tarkalla silmällä. Et varmasti kuule puhuttavan suomen kieltä, mutta taatusti olet ihastuksissasi ja täysin ymmällä.

Tervemenoa matkailemaan!