Maastamme löytyy kaikenlaista tilastoa, mutta vain kaksi kiistatonta totuutta: 1) Suomi on maailman onnellisin maa, ja 2) kukaan suomalainen ei tosin suostu myöntämään tätä, koska ”jossain on varmasti käynyt jonkinnäköinen virhe”. Faktaa numero kaksi tavataan usein perustella asioiden kalleudella.

Onko Suomi sitten onnellisin? No miksi luottaa jonkun kasvottoman instituution tulokseen nyt kun maailma on taas auki ja asian voi itse tarkistaa?

Juuri siksi olenkin tänä keväänä käynyt peräti viidessä maassa suorittamassa omaa onnellisuustutkimustani. Metodiikkani? Lähinnä päämäärätöntä tallustelua eri paikoissa ja sen perusteella tehtyä mielivaltaista päätelmää.

Sveitsissä eli maailman 2. onnellisimmassa maassa nuori konduktööri kuulutti junassa asemat kotimaisten kielten lisäksi jostain syystä ne vielä norjaksi. Miksi? Luultavasti ei mistään sen kummemmasta syystä kuin ilo. Tuntui, että konduktööri piti työstään. Voisi peräti sanoa, että hän vaikutti onnelliselta.

Maailman 3. onnellisimmassa maassa eli Tanskassa taas törmäsin mieheen, joka käveli ympäriinsä kaniinipuvussa halaamassa ihmisiä. Joutuessani vaaleanpunaiseen karvaiseen syleilyyn kuulin vaimeaa tanskankielistä hihittelyä puvun sisältä. Valehtelisin jos sanoisin, ettei pupu vaikuttanut onnelliselta.

Maailman 8. onnellisimmassa maassa eli Ruotsissa taas olin tuskin astunut maihin, kun huomasin, että paikallisessa Pressbyråssa sai sinä päivänä jäätelöä puoleen hintaan. Tarvitseeko minun edes kertoa, etten nähnyt yhtään onnetonta ihmistä astuvan ulos siitä kioskista?

Mutta kun viikkoa myöhemmin ajelin vuokra-autolla maailman 28. onnellisimmassa maassa eli Italiassa, tunnelma oli käsinkosketeltavan erilainen. Vihaisen näköinen paikallinen avasi auton ikkunaa autostradalla ja karjui jotain, samalla näyttäen sitä käsimerkkiä, jossa sormista tehdään hyppysellinen. Oliko se siksi että ajoin kohtuuttoman hiljaa ohittavien kaistalla? Ehdottomasti, mutta yhtä kaikki saapasmaan kanssa-autoilija ei vaikuttanut onnelliselta.

Entäs Virossa, maailman 39. onnellisimmassa maassa? Siellä vanhaan tehdaskiinteistöön sisustettu ravintola oli niin suosittu, että jouduin istumaan viihtyisällä pihalla. Mitä jos olisi satanut? On selkeästi vaikeaa olla onnellinen sellaisissa olosuhteissa.

Tutkimukseni puhuu selvää kieltään: mitä kalliimpi maa, sitä onnellisempi. Sveitsissä shokeeravan tavallisesta kahvista saa maksaa vitosen, kun taas Italiassa fantastinen espresso maksaa vain euron. Tyyriyden ja onnellisuuden välillä on siis selvä korrelaatio.

Ehdotankin, että tästä lähtien tätä onnellisuuden ja hintavuuden korrelaatiota kutsutaan nimellä Lex Strömman.

Kuulostaako masentavalta? Kaikkea muuta. Koska nyt kun koko maailma on jätti-inflaation kourissa, se tarkoittaa Lex Strömmanin mukaan myös sitä, että onnellisuus on kasvussa. Seistessäsi pumpulla tankkaamassa kolmatta euroa litralta maksavaa bensiiniä on siis syytä hymyillä. Virtaahan letkussa puhdasta onnellisuutta.