Tasa-arvo on ollut Erkki Tuomiojalle (sd) tavoite, arvo ja keskeinen vaaliteema, jota hän on pitänyt esillä alusta alkaen. Onko tasa-arvo 50 kansanedustaja- ja kaupunginjohtajavuoden aikana saavutettu?

– Sukupuolten välinen tasa-arvo on parantunut, vaikkei se täydellinen olekaan. Muutos on merkittävä ja positiivinen.

Monessa muussa asiassa on käynyt päinvastoin.

– Puhutaan luokkayhteiskunnan paluusta – tosin ilman luokkatietoisuutta. Eriarvoisuus on lisääntynyt. Tuloerot ja vielä vahvemmin varallisuuserot ovat kasvaneet.

Huono-osaiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin hyväosaiset.

– Eri asemassa olevien ihmisten elinikäodotteet ovat erilaiset. Erot kasvavat.

Peruskoulu perustettiin Suomeen vuonna 1972. Sen tarkoitus oli tehdä koulutuksesta tasa-arvoista lapsen taustasta ja asuinpaikasta huolimatta.

Tilastot osoittavat nyt, että varakkaiden jälkikasvu menestyy parhaiten, huono-osaisten heikoimmin.

– Peruskoulu oli aikanaan merkittävä uudistus, mutta sen vaikutus on pysähtynyt. Koulutusjärjestelmään on tullut eriarvoistavia piirteitä. Periaatteessa meillä on maksuton koulutus. Mutta kuka enää pyrkii jatko-opintoihin ilman kalliita valmennuskursseja?, Tuomioja miettii.

Tuomioja ei ole enää sellaista kuullut. Ironista kylläkin hän on huomannut, että amerikkalaiset käyttävät working class -käsitettä. Suomessa yhtenäistä luokkakulttuuria ei ole, eikä esimerkiksi ihmisten pukeutumisesta huomaa, mitä yhteiskuntaluokkaa he mahdollisesti edustavat.

– Ei ole työväenliikettä, johon ihmiset kuuluisivat automaattisesti ja perinnöllisesti tai johon he samastuvaisivat oman asemansa vuoksi. Nykyään on paljon kilpailevia identiteettejä ja identiteettiryhmiä, jotka määrittelevät ihmisen aseman, kuten seksuaalinen käyttäytyminen ja harrastuspiirit.

Ammattiyhdistysliike on Suomessa vahva, ja jäsenmäärät liitoissa ovat merkittäviä.

– Ei se ole enää kenellekään intohimoisen samastumisen kohde. Poliittisesti SAK:ta myöden jäsenistön enemmistö äänestää muita kuin vasemmistopuolueita, Tuomioja huomauttaa.

Hän pitää ongelmana sitä, että SAK:laisten liittojen hallinnoissa on mukana vain vasemmistolaisia.

– Kyllä ammattiyhdistysliike ja palkansaajat tarvitsevat ystäviä ja tukea muualtakin kuin vain vasemmistopuolueista. Olisi hyvä, jos vihreät, keskustalaiset ja muutkin, joilla on ammattijärjestöissä kannatusta, osallistuisivat ammattijärjestöjen vaaleihin ja ryhmätyöhön.

Eivät osallistu. Tuomioja sanoo: Se vain on niin.

Tuomioja on työssä kansan palveluksessa. Hänen valtavuosinaan työelämän muutokset ovat olleet suuria.

– Ammattiyhdistykset ovat perustuneet pysyvään työsuhteeseen. Yhdistysten kyky edustaa ja tavoittaa ei-tyypillisessä työsuhteessa olevia, pätkätyöläisiä ja alustatalouden tekijöitä on heikko. Tämä heikentää entisestään ihmisten asemaa työmarkkinoilla.

Työlainsäädäntö ja työsopimukset ovat paperilla kunnossa, mutta Tuomioja arvioi, ettei niitä käytännössä enää noudateta.

– Työntekijän asema suhteessa työnantajaan on heikentynyt paljon. Tietynlaiset pidäkkeet sille, miten ihmisiä voidaan kohdella, ovat kadonneet. Neuvostoliiton ja kommunismin suuri ansio lännessä oli se, että kommunismin pelko pakotti työnantajat ottamaan huomioon sen, ettei ihmisiä voi kohdella miten tahansa.

Kun kommunismi romahti, pidäke poistui.

Tämä näkyy keskusjärjestöjen ja työmarkkinoiden suhteissa ja toimintakulttuurissa.

– Vielä 1970-luvulla myös työnantajapuolella haluttiin ajatella, miten Suomi ja suomalaiset kokonaisuudessaan menestyvät. Globalisoituminen on muuttanut tämän ajattelun, kun firmojen suhde Suomeen on heikentynyt.

Kun kansainvälinen yritys tarvitsee lisää kannattavuutta, tehdas voidaan sulkea yhtä hyvin Suomessa kuin muuallakin. Siirrytään toimimaan sinne, missä työvoiman saa halvimmalla.

– Omistajuuden kautta syntynyt vastuu on häviämässä. Vanhalla patruunahengellä oli kielteiset puolensa, mutta se myös sitoi työnantajat ajattelemaan elinolosuhteita toimintaympäristössään. Tällaista ei enää ole, Tuomioja sanoo.

Viime aikoina yritykset ovat alkaneet puhua yhteiskuntavastuusta ja vastuullisuudesta. Yritykset visioivat ympäristöön, henkilöstöön ja kuluttajiin liittyviä ihanteellisia toimintatapoja. Tuomiojan mukaan yhteiskuntavastuun idea tulee Yhdysvalloista.

– Nyt on nähty, mihin yltiöpäinen markkinakapitalismi on johtanut. Se on johtanut sietämättömiin eroihin kansainvälisesti. Suomessa tuloerojen kasvu on vielä ollut huomattavan paljon vähäisempää kuin Yhdysvalloissa ja Englannissa.

Tuomioja kirjoitti 1980-luvulla analyysin siitä, mitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi pitäisi tehdä. Nyt Tuomiojan puolue johtaa hallitusta. Tekeekö se riittävästi töitä ympäristön hyväksi?

– Joka tapauksessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on hallitus, jonka ohjelman ensimmäinen sana on ilmastonmuutos. Nähtäväksi jää, miten kirjattuja tavoitteita pystytään toteuttamaan käytännössä. Keinot ovat jääneet avoimiksi.

Nyt puhutaan yksilöiden ilmastoteoista. Yksi siirtyy vegaaniksi, toinen lopettaa lentomatkustamisen. Tuomioja sanoo, että vastuuta maailman pelastamisesta ei voi siirtää yksilöille.

– On hienoa, että ihmiset tekevät eettisiä valintoja kuluttajina, mutta se ei riitä maailman pelastamiseen. Tarvitaan lainsäädäntöä, veroratkaisuja, kansainvälisiä sitovia sopimuksia ja niiden toteuttamista. Ratkaisevia ovat yhteiskunnan toimintamekanismit, jotka määritellään poliittisten tahdon kautta.

Tuomioja rohkaisee jokaista miettimään valintojaan, mutta ketään ei pidä syyllistää eikä kenenkään tarvitse syyllistyä.

Entä onko poliitikko itse tehnyt muutoksia arkeensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

– Huomioin sen ruokavalinnoissa, suosin luomutuotantoa. Nämä ovat pieniä asioita. Joudun työn vuoksi matkustamaan aika paljon. Olen mukana kompensaatiojärjestelmissä, mutta ne ovat vain omantunnon rauhoittamista.

Luonnon monimuotoisuuden näivettyminen on Tuomiojalle uudempi, surullinen oivallus. Eläimiä ja eliöitä kuolee maailmassa nyt jopa tuhat kertaa nopeammin kuin olisi luonnollista.

– Tahti on raju. Sen vaikutuksia ei tunneta kovin yleisesti, ja se voi tuoda nopeasti ikäviä yllätyksiä.