Erkki Tuomioja (sd) valittiin ensi kertaa kansanedustajaksi vuonna 1970. Niinpä vuosi 2020 on hänelle 50-vuotistaiteilijajuhlaa. Tuomiojan oli tarkoitus järjestää juhlat eduskunnassa 16.3. alkaneella viikolla, mutta korona muutti suunnitelmat ja kansanedustajat alkoivat jynssätä käsiään.

Tuomioja ei jää etäpäiville.

– Eduskuntatyötä ei voi tehdä etätyönä. Kansanvallasta on pidettävä kiinni. Normaalin työn täytyy jatkua. Noudatan tietysti kaikkia ohjeita ja suosituksia, joita on annettu.

Hän ei lähde arvioimaan saati arvostelemaan poikkeustilassa annettuja toimintaohjeita. Kuukausien, vuodenkin päästä voidaan tehdä tarkempia arvioita, mitä olisi voinut ja kannattanut tehdä.

– Vähäsen hysteriaakin on eduskunnassa, ja on haluttu tehdä politiikkaa tällä asialla. Toivottavasti harkinta voittaa.

Tuomioja on hyvin poikkeuksellinen yli 70-vuotias. Suomessa 70 vuotta täyttäneiden pitäisi pysyä kuukauden ajan kotona karanteenia vastaavissa oloissa. Heitä on neuvottu toimittamaan välttämättömät kauppa-asiansa vain varhain aamulla. Yli 70-vuotiaiden ei pitäisi tavata muita ihmisiä.

Karanteeni ei koske kansanedustajia, valtiojohtoa eikä kunnallisia luottamushenkilöitä.

Mennään kuitenkin Tuomiojan 50 vuoden aikana kertyneeseen näkemykseen eduskuntatöistä. Mitkä ovat suurimmat muutokset kansanedustajan työssä?

Ensinnäkin työympäristö. Kun Tuomioja aloitti vuonna 1970, kansanedustajilla ei ollut omia työhuoneita. Edustaja jakoi huoneen neljän muun kollegansa kanssa. Heillä oli yksi yhteinen pöytäpuhelin ja yksi pöytäkirjoituskone. Talossa työskenteli edustajien lisäksi 150 muuta työntekijää.

Nyt henkilökuntaan kuuluu noin 700 ihmistä, ja taloon on rakennettu lisäosia ja erillinen lisärakennus. Edustajille on annettu työvälineet työpaikalle ja kotiin. Heillä on avustajat ja omat huoneet.

Kansanedustajat ovat kansainvälistyneet 50 vuodessa.

– Matkustaminen on välttämätön osa kansanedustajan työtä. Se ei koske vain ulkoasiainvaliokuntaa tai EU-valiokuntaa, vaan kaikki valiokunnat ovat oman alansa EU-valiokuntia. Kummallista kyllä, edelleen voi lukea typeriä juttuja, joissa arvostellaan kansanedustajien matkustamista, Tuomioja sanoo.

Hänestä jokainen kansanedustaja tarvitsee kontakteja Suomen ulkopuolella. Suhteita on pidettävä yllä, ja kokouksia on huomattavasti enemmän kuin ennen.

– EU-jäsenyys on kansainvälistänyt työtä. Se on myös vahvistanut eduskunnan asemaa. Hallitus ei saa tehdä EU-asioissa mitään informoimatta eduskuntaa ja tietämättä eduskunnan kantaa.

Yksi suuri muutos edustajan työssä on Tuomiojalle epämieluisa. Se on sosiaalisen median kautta levinnyt ilmaisukulttuuri. Tuomioja kutsuu sitä solvaavaksi, ihmisoikeuksista piittaamattomaksi puheeksi.

– Monet kansanedustajat ovat itse syyllistyneet siihen ja yhtä paljon antaneet sille tuulensuojaa ja hyväksyntäänsä.

– Toki politiikka on ollut raakaa ennenkin, mutta ei se ihan tällaista ole ollut. Asiattomuudesta on tullut uusi normaali ja hyväksyttävä. Tekninen välineistö on sen mahdollistanut.

Hänestä myös media on antanut raa'alle puheelle alustan.

– Sanomalehdet pitävät keskustelupalstoillaan kommentteja täysin monitoroimattomia. Jokainen saa kirjoittaa mitä sattuu, loukata toisia ja valehdella. Huolestuttavaa. Nettimaailmassa pitää olla samat säännöt kuin printtimaailmassa, jossa on vastuullinen päätoimittaja.

Tuomioja sanoo, että kansanedustajat saisivat nyt katsoa itseään peiliin.

– Antavatko he vain solvaavan puheen jatkua ja käyttävät sitä hyväkseen silloin, kun se heille sopii? Vai tekeekö jokainen edustaja selväksi, millainen käyttäytyminen on ja ei ole hyväksyttävää?

Tuomioja itse yrittää puuttua ilmiöön poistamalla omalta Facebook-sivultaan ihmiset, jotka sortuvat alatyyliin tai henkilökohtaisuuksiin.

Onko hän ottanut solvaukset henkilökohtaisesti – menevätkö ne konkaripoliitikon tunteisiin?

– Pakkohan siihen on nahkaansa paksuntaa, mutta kun sitä tulee päivittäin… Onhan se räävitöntä. Tämä koskee kaikkia julkisuuden henkilöitä. Heistä voidaan sanoa ihan mitä vaan.