Epäilty vakoilupallo Yhdysvalloissa ja muut toistaiseksi mystisiksi jääneet lentävät esineet ovat nostaneet jälleen kerran pöydälle pohdinnan ulkoavaruuden sivilisaatioista. Ajatus on kiehtonut meitä aina, populaarikulttuurille se on ollut loputon tarinoiden lähde.

Ihmiskuntana meillä on samaan aikaan usko omasta erityisyydestämme ja varovainen toive siitä, että on olemassa jotain muutakin. Katsomme kauas ja lähelle: tavoittelemme universumin reunoja ja haluamme päästä lähiplaneetallemme Marsiin, suunnittelemme sen asuttamista.

Astrobiologi Kirsi Lehto ei usko älykkään elämän löytymiseen omasta aurinkokunnastamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tulisi varautua jonkinlaisen elämänmuodon löytymiseen. Elämän löytyminen olisi meille ihmiskuntana perustavanlaatuinen filosofinenkin kysymys, se järisyttäisi koko olemassaoloamme ja voisi muuttaa käsitystämme itse elämän olemuksesta.

– Tällä hetkellä maan eliökunta on ainoa, minkä tiedetään olevan olemassa. Se on suuri maailmankatsomuksellinen seikka: olemme ainutlaatuisia. Toisenlaisen elämänmuodon kohtaamisen kautta voisimme ymmärtää mitä elämä perusteiltaan, toiminnaltaan ja rakenteiltaan on.

Ihmisen toimintaa avaruudessa sääntelee avaruusoikeus. YK:lla on ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä valvova komi­tea COPUOS ja Suomella oma kansallinen avaruuslainsäädäntö, avaruuslaki. Avaruuspolitiikka kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan.

Laki asettaa puitteet Suomessa harjoitettavalle avaruustoiminnalle sekä yhdenmukaiset velvoitteet alan toimijoille. Sanaa ”moraali” avaruuslaista ei löydy. Ja juuri moraalia meidän kuitenkin tulisi pohtia, sanoo Kirsi Lehto. Ihminen on vahvasti suuntaamassa toimintaansa pois omalta planeetaltaan ja nyt meitä ohjaa lähinnä se, että ensiksi ehtivä toimii, niin kuin oikeaksi katsoo. Ollaan suurten eettisten kysymysten äärellä.

– Millainen oikeus koskemattomuuteen alkeellisella eliökunnalla on? Se ei pysty puolustamaan itse itseään, joten jää meidän pohdittavaksemme, miten sen kanssa toimitaan.

Astrobiologian konkari Carl Sagan on sanonut, että Mars täytyisi jättää marsilaisille, vaikka ne olisivat vain bakteereja. Kirsi Lehto allekirjoittaa ajatuksen. Moraalista käyttäytymiskoodia muille planeetoille ei ole, mutta todennäköisesti käyttäytyisimme samoin kuin maassa, jossa koitamme hallinnoida ympäristöä niin, että se olisi meille mahdollisimman sopiva ja suotuisa. Tällöin bakteeri Marsissa olisi yhtä merkityksellinen kuin se on täällä kylpyhuoneen seinässä – eli jos se on ikävä tai haitallinen, pesemme sen pois.

– Tieteen kannalta Marsin alkuperäinen elämä tulee suojella ja säilyttää ainakin tutkimusta varten puhtaana, mutta eettisesti ajatellen, myös sen oman itsensä takia. Sillä on oikeus säilyä omalla kotiplaneetallaan.

Toisen elämänmuodon kautta päästäisiin selvittämään, mitä elämä yleensäkin on.

– Luonnontieteen kannalta se olisi arvokkain mahdollinen tutkimusmateriaali. Jos sitä häiritään tai se tuhotaan, menetetään yksi ainoa mahdollisuus asian selvittämiseksi.

Alkuperäisiin ympäristöihin tulee suhtautua kunnioituksella ja elämän olemus loputtoman kiehtova kysymys, sanoo Lehto.

– Elämää kaikissa muodoissaan tulee kunnioittaa.

Ihmiskunta on ehkä piankin kykenevä toimimaan muilla taivaankappaleilla. Se tuottaa lisää eettisiä ja käytännöllisiä kysymyksiä. Onko meillä oikeutta mennä käyttämään hyväksi kuun tai Marsin luonnonvaroja ja pilaamaan ne ympäristöt? Millainen jalanjälki niihin jätetään? Millaisiin sopimuksiin meidän tulee sitoutua, ketä kaikkia ne koskevat?

Kirsi Lehto on sanonut, että tarvitsemme parhaaseen ymmärrykseen perustuvan moraalisen käyttäytymiskoodin, ennen löydämme elämää jostain maailmankaikkeudesta. Lisäksi tarvitaan kaikkia sitovat kansainväliset sopimukset. Asialla alkaa olla kiire, avaruuteen suuntaavat valtioiden ohella myös kaupalliset toimijat.

Uudenlaisen elämänmuodon kohtaaminen olisi mullistavaa sinänsä, lisäksi on ajatus älystä: jos kohtaamme älyllistä elämää. Päädymme kysymään, mitä pidämme älyllisenä elämänä. Jos kohtaamamme elämänmuoto ei osaa, pysty tai halua kommunikoida meidän kanssamme, emme voi tunnistaa sen älykkyyttä, kuten emme oikein tunnista muiden selkärankaisten eläintenkään älykkyyttä, muistuttaa Lehto.

Tieteisfiktiossa älykkäinä pidetään olentoja, jotka pystyvät kosmiseen tai planeettojen väliseen kommunikaatioon, esimerkiksi radiosignaaleiden käyttämiseen.

Toinen määre on, että elämänmuoto on valjastanut kotiplaneettansa omaan käyttöönsä. Aina on kuitenkin mahdollisuus, että maan ulkopuolinen äly edustaa jotain sellaista, jota emme tunnista älykkääksi. Kirsi Lehdon mukaan on aiheellista kysyä, miten ylipäänsä tunnistaisimme elämän. Jos elämää on muualla, se voi olla hyvin erilaista kuin täällä.

– Tämänkin kaltainen elämä hyvin kaukaa havainnoituna, on vaikeasti tunnistettava.

Ihmiskunnalta on röyhkeääkin ajatella, että juuri meillä olisi oikeus määrittää, mikä on älykästä elämää. Lehto palauttaa maan pinnalle.

– Tavallaan se toinen äly on niin kaukana, ettei se varmaan meidän määrittelyistämme piittaa.

Entä ne Yhdysvalloissa ilmassa havaitut pallot? Ovatko ne Kiinasta vai ovatko ne ulkoavaruudesta? Varmasti jostain läheltä, korkeintaan toiselta mantereelta, sanoo Lehto.

– Ne voi olla jonkun paikallisen harrastajan mitä tahansa vehkeitä.

Kuuntele Se Avun Kysymyspodcast: Mitä jos Marsissa on elämää, astrobiologi Kirsi Lehto?