Johanna Laaksoa pyydettiin vuonna 2008 ”heittämään keikka Hämeenlinnan vankilaan”. Sosionomiksi opiskellut, mielenterveyskuntoutujen, ESR-projektin ja aikuiskoulutuksen parissa työskennellyt Johanna alkoi opettaa suljetun osaston vangeille muun muassa yleisiä aineita ja arjen hallintaa viitenä päivänä viikossa. Kun arki alkoi tympiä, Johanna ehdotti luokalleen taideprojektia, jota muut vankilan asukkaat voisivat tulla katsomaan. Ensin tehtiin taidenäyttely, sen jälkeen jo musikaali.  Keväällä 2013 Johanna seisoi tupakkakopissa musiikin opetuksesta vastaavan kollegansa Jari Kokkisen kanssa. Syntyi ajatus perustaa yhdistys, joka tarjoaa vangeille vastaavaa kuntouttavaa toimintaa luovan ­ilmaisun kautta. Kaksikko perusti VIKTO ry:n, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattoman ­yhdistyksen, jonka tavoitteena on rikostaustaisten tukeminen integroitumisessa yhteiskuntaan.  Kriminaalihuollon tukisäätiön antaman avustuksen avulla Johanna ja Jari järjestivät vankilassa muun muassa laulujen sanoittamisen pilottikurssin, Piisipajan, josta tuli menestys. 

Vuonna 2014 silloisen Hämeenlinnan vankilan vankilajohtaja Samuli Laulumaan tukemana VIKTO ry ja Hämeenlinnan vankila perustivat toiminta­keskus Monikon vankilan muurien ulkopuolelle, Mäkelän teollisuusalueelle. Kävijät olivat vankilan sopimusosastoilta, vapauttamisosastolta tai perustellusta syystä joskus myös suljetun vankilan osastoilta.  Monikko tarjosi toimintaa aina arjenhallinnan taitojen ja työelämävalmiuksien kehittämisestä erilaisiin luovien alojen työpajoihin. Lisäksi toimintaa järjestivät kolmannen sektorin toimijat, muun muassa eri alojen opiskelijat, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja evankelisluterilaisen seura­kunnan diakoniatyö.  Monikossa vangit saivat soittaa ja laulaa, kahvitella, jutella, harrastaa liikuntaa. Sen kyljessä aloitti avovankilassa oleville ja siviilirangaistuksiin edenneille sekä vapautuneille tarkoitettu vapaa-ajan toiminta Bäkkis (back to track, takaisin raiteille).  Toimintakeskus sijaitsi noin 800 metrin päässä vankilan portista ja moni sanoi, että matka oli äärettömän tärkeä: ”Kävelen täällä siviilien puolella, kukaan ei määrittele minua vangiksi. Muiden silmissä olen vain mies kävelemässä jonnekin.” Se teki hyvää itsetunnolle.

Kaikki sählyä pelaavat palaavat pelin jälkeen Vanajan vankilan Ojoisten osastolle, avovankilaan. 

Vikto ry vei osan Monikon toiminnasta myös vankiloiden sisälle. Johanna ja Jari kävivät pitämässä muun muassa luovan toiminnan yhdistelmäpajaa, jossa käytettiin taiteen eri keinoja: musiikkia, luovaa kirjoittamista, kädentaitoja, valokuvaa. – Pyrimme löytämään jokaiselle vangille jonkinlaisen ilmaisukeinon, jolla pystyi purkamaan tunteita, ­Johanna Laakso sanoo. Kerran osastolta pyydettiin ”jotakin apua” naiselle, joka oli Hämeenlinnan vankilassa pienen lapsensa kanssa. Nainen oli ulkomaalainen ja eli tutkintavankeudessa vankilan sisällä eristyksessä muista. Naisen yksinäisyyttä oli sydäntäsärkevää katsella. – Eristyksessä, kielimuuri, ei tuttuja, ei turvaverkkoa. Mietimme, miten voisimme auttaa. Keksimme ottaa äidistä ja lapsesta kauniita kuvia, jotka äiti sai lähettää sukulaisilleen kotimaahan. Sen lisäksi teimme videon, jossa seurattiin äidin ja vauvan touhuja. Senkin äiti lähetti sukulaisilleen, Johanna kertoo.

Viime vuoden lopussa Monikon toiminta lakkautettiin organisaatiomuutosten ja säästötoimenpiteiden seurauksena. Yhdistys päätti jatkaa toimintaansa toisaalla, Bäkkiksen muodossa. Rikosseuraamusviraston ajatuksena on, että vankiloista vapaudutaan vaiheittain. Pitkää tuomiota sovitettaessa ollaan ensin suljetussa vankilassa ja siitä siirrytään pikkuhiljaa vapaampiin olosuhteisiin. Bäkkis järjestää toimintaa, joka tukee vapaudessa elämistä.  – Moni tarvitsee apua ja tukea vielä puoli vuotta vapautumisen jälkeen. Kun siviili koittaa ja vanki on tehnyt vakaan päätöksen vaihtaa elämässä suuntaa, lähestulkoon aina nousee esiin yksi kysymys: voinko silti pitää ne vanhat kaverit? Vastaus on yleensä ei, Johanna miettii. Välttääkseen vanhoja piirejä moni vaihtaa vankilasta päästyään paikkakuntaa. – Ilman vakaata päätöstä ja kovaa motivaatiota se ei kauheasti auta, sillä kyllä uudestakin kaupungista löytää aika nopeasti uuden pämppäyspiirin. Mutta jos vanki jää tänne Hämeenlinnaan, Bäkkis ojentaa auttavan käden. Siellä on jo ennestään tuttuja ihmisiä, joilta kehtaa tarvittaessa pyytää apua ja ottaa sitä myös vastaan.  Bäkkiksen tavoitteena on se, että kävijät löytäisivät tapoja viettää vapaa-aikaansa päihteettömästi. – Monesti siviiliin päästessään vanki myös törmää tilanteisiin, jossa joutuu miettimään, kertooko hän itsestään ja taustastaan. Me emme tiedä vankien taustoja emmekä niitä edes kysele. Bäkkis on paikka, jonne jokainen voi tulla omana itsenään ja jossa katsotaan elämässä eteenpäin.

Bäkkiksen illanvietto voi olla kokkisotaa, kalareissua, amerikkalaista jalkapalloa, sulkapalloa, makkaranpaistoa, mölkkyä, tietokisaa, tikanheittoa, huonekalujen ­korjausta, seinäkiipeilyä, kuntonyrkkeilyä, sämpylöiden leipomista, lettukestit tai jopa kukkien istutusta.  – Emme me silti mikään ohjelmatoimisto ole. Joskus vaan keitetään kahvit ja jutustellaan.  Keväällä Bäkkiksen porukka osallistui Kanta-Hämeen maakunnan salibandyturnaukseen ja sai tsempparipokaalin. Seuraavaksi on teatterireissu. – Vangeille on tärkeää saada kokemuksia siitä, etteivät he kuvitelmistaan huolimatta erotu joukosta. Kun mennään esimerkiksi teatteriin, mistä kukaan muka tietäisi, keitä me olemme? Sitä paitsi kaikki ryhmässä eivät edes ole rikostaustaisia. Toimintaan osallistuu paljon myös yhdistyksen jäseniä. Tärkeää on myös vanhojen bäkkisläisten tekemä perehdytystyö, kun uusia kävijöitä tulee mukaan. Näin myös toiminnan kunnioittaminen ja yhteiset pelisäännöt siirtyvät seuraaville ja vertaistuki toimii.

Tuki, tsemppaus ja välittäminen on tärkeää. 

Vanajan vankilan kanssa on sovittu, että Bäkkisen toimintaan osallistuu kerralla maksimissaan kymmenen vankia. Osallistuminen on tehty helpoksi, sillä mukaan on lähtenyt vankilan sisältä Ojoisten osaston toverikunta. Nämä kertovat mulle vangeille, mitä Bäkkiksellä on tulossa, keräävät nimilistan ja hakevat sitten poistumisluvan koko porukalle. Isokokoinen mies kertoo toimivansa yhteyshenkilönä vankilan ja Bäkkisen välillä. Hän kiittää Bäkkistä, sillä illat myös avovankilan puolella ovat pitkiä, vaikka päivällä käykin töissä. – Olen pian lähdössä toiselle paikkakunnalle. Siviili näet koittaa kuukauden päästä, sitten edessä on vielä puolen vuoden koevapaus. Mitä teet ensimmäisenä? – Pidän vaimoa ja lapsia hyvänä. Vankila-aikana miestä on alkanut häiritä se, että perhettä on mahdollisuus tavata ainoastaan vankilaympäristössä lomien lisäksi. Syyskuun lopulla Vikto ry, Vanajan vankila ja Hämeenlinnan evankelisluterilainen seurakunta järjestävät yhdessä ensimmäisen miesten perhepäivän seurakunnan leirikeskuksessa. – Tavoitteena olisi lähitulevaisuudessa laajentaa myös nuorten parissa tehtävää työtä perustamalla oma toimintaryhmä lainrikkojataustaisille nuorille sekä tehdä ennaltaehkäisevää työtä kiertämällä esimerkiksi puhumassa kouluissa.

”On palkitsevaa nähdä, kun elämä lähtee parempaan suuntaan.”

Bäkkiksen tekemää työtä kiitetään, mutta yhdistys elää kädestä suuhun. Hyvin toimiva yhteistyö avovankilan vankien ja henkilöstön kanssa, Bäkkiksen kävijöiden arvostama toiminta ja tuki sekä suunnitellut uudet avaukset (esimerkiksi perhetoiminta) ovat vaarassa kariutua resurssien vähyyteen. Myös asiakkaat ovat huolissaan jatkosta ja valmiita auttamaan toiminnan jatkumisen turvaamisessa esimerkiksi osallistumalla talkoilla tapahtumiin, joissa on mahdollista tehdä pientä varainhankintaa.  – Olemme esimerkiksi vuokranneet kirppispöydän, jonne toverikunta alkaa tehdä sinne lintulautoja ja toimintaamme kannattavat ihmiset voivat tuoda tavaraa myyntiin. Siitä saadaan vähän kahvirahaa, Johanna hymyilee. Järjestö on hakenut avustuksia useista avustusorganisaatioista ja saanut positiivista palautetta hankeideoista ja -hakemuksista, mutta ymmärrettävästi tämä kohderyhmä ei ole suosituimpien joukossa avustuksia jaettaessa.  – Vuosi suljetussa vankilassa maksaa yhteiskunnalle 78 000 euroa. Jos toiminnalla saadaan katkaistua yksikin vankilakierre, säästö on lähes 80 000 euroa vuodessa ilman välillisiä kuluja, kun henkilö motivoituu muutokseen ja kiinni rikoksettomasta elämästä Bäkkiksen antaman tuen avulla. Siksi tämä työ on niin palkitsevaa, etenkin kun näkee, kuinka elämä lähtee kulkemaan parempaan suuntaan. Se on niin hienoa! Ja Apu-tonni auttaa taas vähän matkaa eteenpäin, Johanna kiittelee.  VIKTO ry tulee sanoista Vapauteen Ilmaisun ja Kuntouttavan Toiminnan kautta ry. Jos yhdistyksen lyhennettyyn nimeen VIKTO ry laittaisi K:n tilalle C:n, siitä tulisi englanninkielinen sana victory, voitto. ●

Teksti Eve Hietamies, kuvat Petri Mulari

Kannusteohjelma, jolla haetaan ihmisiä, ryhmiä, hankkeita ja toimenpiteitä, jotka auttavat yhteisöään ­lisäämällä laatua sekä tuottamaan iloa ja ­hyvinvointia. Hankkeet voi ilmoittaa ehdolle kampanjaan osoitteessa  www.apu.fi/apulaiset. Apulaiset-raati­ valitsee kerran kuussa hankkeen, jolle lahjoitetaan Apu-tonni. Raatiin kuuluvat Katri Helena, Mikko Kuustonen, Sanna Kiiski ja Marja Aarnipuro.