Aina silloin tällöin Veeti Kallio, 52, kirjoittaa toiveitaan pienille paperilappusille. Useimmiten hän pyytää, että pysyisi terveenä ja ettei hänen lähimmäisilleen sattuisi mitään pahaa. Lähes yhtä usein hän toivoo, että hänellä riittäisi jatkossakin töitä.
Aina niitä ei silti riitä.
Vaikka Kallio on varsin tunnettu laulaja ja tv-esiintyjä, on riittävän toimeentulon hankkiminen hänelle monesti työn ja tuskan takana. Hiljaisempina kausina hän on elättänyt itsensä erilaisilla hanttihommilla: kenkiä korjaamalla, takkoja muuraamalla, rakennus- ja kirvesmiehen töillä. Viime vuosina hän kertoo harjoitelleensa myös tatuointien tekemistä.
Musiikkiuran lopettaminenkin on käynyt monesti mielessä. Välillä keikkarintamalla on ollut niin hiljaista, että laskut ovat tulleet nippa nappa maksetuksi.
Eihän sellainen mukavalta tunnu, Kallio, 51, huokaa.
– Kyllä nämä asiat stressaavat välillä ihan helvetisti. Sitä herää usein aamuyöllä ja saman tien napsahtavat samat ahdistavat ajatukset mieleen. Että mistä sitä saisi jatkossakin voita leivän päälle?
Niin ne ajat muuttuvat, Kallio naurahtaa. Ei hänellä olisi vielä reilu parikymmentä vuotta sitten tullut mieleenkään murehtia moisista. Tuolloin hän oli laulajanuransa huipulla, halusi elää nopeaa elämää ja laittaa ”kaikki rahat haisemaan”.
Mutta oli hän tuolloin aivan eri ihminenkin.
Julkisuuden henkilö Kalliosta tuli vähän vahingossa.
1990-luvun taitteessa kaveriporukalla perustetun Veeti & The Velvets -lauluyhtyeen oli tarkoitus olla pelkkä hauska harrastus. Kokoonpanon maine alkoi kuitenkin kiiriä ja pian valkoisiin smokkeihin sonnustautunut yhtye sai huomata viilettävänsä päätöikseen pitkin Suomea. Keikkoja olisi ollut enemmän kuin niitä ehti tekemään.
Muutaman menestysvuoden jälkeen liekki oli kuitenkin sammunut.
– Esiinnyimme kaiken maailman kissanristiäisissä ja monessa muussa sellaisessa paikassa, jonne emme välttämättä olisi halunneet mennä. Homma kasvoi koko ajan isommaksi ja lopulta se ei tuntunut enää hauskanpidolta, Kallio muistelee.
Yhtye päätettiin yhteistuumin hajottaa. Aki Sirkesalo ja Sami Saari lähtivät luomaan omia soolouriaan, Kallio siirtyi puolestaan soulyhtye Elastic Familyyn. Hän oli alle kolmikymppinen, voimiensa tunnossa ja kuumaa tavaraa musiikkimarkkinoilla.
Monessakin mielessä, Kallio naurahtaa.
– Monesti istuttiin jossain ravintolapöydässä bändin kanssa ja ympärillä pörräsi kamala määrä naisia. Totta kai se tuntui mahtavalta, kun kaikki ne mimmit tsiigasivat ja olivat kiinnostuneita.
Kallio myöntää auliisti, että komeasta ulkonäöstä ja hurmurin maineesta on ollut hyötyä hänen urallaan.
– Kyllä se on vaikuttanut paljon. Mutta niinhän se tässä maailmassa menee muutenkin. Ei Velvetsinkään aikaan kaikkia katsojia kiinnostanut mitä me lauletaan. Monille me oltiin vain kivan näköisiä jäbiä.
Häntä itseään seksiobjektin rooli ei häiritse tippaakaan. Kalliosta on ainoastaan mukavaa, jos hän pystyy tuottamaan hyvän mielen jollekulle olemalla ainoastaan oma itsensä. Hän sanoo menevänsä mielellään tapaamaan fanejaan keikan jälkeen: halaamaan ja asettumaan kännykkäkamerakuvaan poski poskea vasten.
Vaikka saa hän naispuolisilta ihailijoiltaan joskus suorasukaisempiakin ehdotuksia. Välillä jonkun hurmioituneen katsojan käsi saattaa eksyä varoittamatta hänen haaroväliinsä. Mutta ei sellaisesta hänen mielestään kannata pahastua.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että Kallio suhtautuisi seksuaaliseen häirintään vähättelevästi. Hänen mielestään kaikenlainen epäkohtelias käyttäytyminen on ”perseestä” ja pitää ainoastaan hyvänä, että epäkohtiin on alettu viime aikoina puuttua.
Itse hän ei kuitenkaan koe tulleensa loukatuksi.
– Mitä sille enää siinä vaiheessa mahtaa, jos joku tulee kouraisemaan perseestä? En minä osaa sellaisesta itseeni ottaa. Ennemminkin sellaisen ottaa kohteliaisuutena. On minusta itsestänikin kiva halailla ja kosketella ihmisiä. Tällaisissa asioissa pitää kuitenkin käyttää aina pelisilmää. Jos teatteripiireissä tehtäisiin asiasta kyselyä, luulen, että siellä aika moni voisi sanoa joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Kallion tosimiehen charmi on purrut myös keikkalavojen ulkopuolella.
1990-luvun puolivälissä häntä pyydettiin juontajaksi nuortenohjelma Jyrkiin. Samoihin aikoihin Kallio teki ensimmäiset dubbauskeikkansa Disney-piirretyissä sekä ensimmäiset televisio- ja elokuvaroolinsa.
Hänellä ei ollut kokemusta mistään vastaavasta. Kallio kuitenkin ajatteli, että kun töitä on joka tapauksessa tehtävä, miksei hän voisi ainakin kokeilla.
Näin hän järkeili myös silloin, kun häntä haviteltiin vuosituhannen vaihteessa Helsingin kaupunginteatterin Les Miserables -suurmusikaalin pääosaan. Ei hän ollut sellaisiakaan hommia koskaan aiemmin kokeillut. Edellisen kerran Kallio muisteli esiintyneensä näyttämöllä ala-asteen joulunäytelmässä.
Tietysti sellainen pani puntit tutisemaan.
– Enhän minä osannut lukea yhtään nuotteja ja hermoilin, miten ihmeessä oppisin ne kaikki biisit ja vuorosanat ulkoa. Laitoin sitten aina nukkumaan mennessä kuulokkeet korville ja kuuntelin kappaleita läpi yön.
Kallio arvelee uteliaisuuden ja jääräpäisyyden pääsyiksi sille, miksi on tullut lähteneeksi niin moneen hullultakin vaikuttavaan haasteeseen mukaan. Hän naurahtaa, että ehkä kyse on ollut tyhmänrohkeudestakin.
Sitten on tietysti niitä ikävämpiä syitä.
Tuskin liioittelee, jos sanoo Kallion elämän olleen enemmän tai vähemmän tuuliajolla viime vuosikymmenten aikana, vaikka päällisin puolin hänellä näyttikin menevän hyvin.
Ongelmien taustalla ovat olleet alkoholi ja muut päihteet. Hurjimpina aikoina Kallion juhlaputket saattoivat kestää viikkokausia, ja jatkuva sekoilu johti moniin henkilökohtaisiin kriiseihin. Rahaa paloi hirvittäviä määriä, terveys reistaili ja monet ystävyyssuhteet joutuivat koetukselle. Tuli avioero.
Myös työelämä kärsi. Sovittuja keikkoja jäi välistä. Vuonna 1997 Kallio sai lähtöpassit Leningrad Cowboysin solistin tehtävistä reilun kahden vuoden juopotteluputken jälkeen. Lisäksi Kallion mieli alkoi temppuilla.
Hänelle määrättiin valtavia määriä erilaisia lääkkeitä: paniikkikohtauksiin, vakavaan masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja nukahtamisongelmiin. Lääkekuurit johtivat kuitenkin uusiin riippuvuuksiin. Lääkärit ja psykologit levittelivät Kallion edessä käsiään.
Siitä kierteestä irti rimpuileminen ei ole ollut helppoa. Siksi Kallio ei myöskään halua sen tarkemmin kertoa, kauanko on pysynyt raittiina. Hän tyytyy toteamaan, ettei ole ainakaan tänään ottanut mitään.
– Kyseessä on asia, jonka kanssa olen kamppaillut niin kauan. Sellaista ylenpalttista dokaamista kesti yli kaksikymmentä vuotta ja siihen päälle innostuin vetämään vielä kaikkea muutakin. Sitä tuli niin monta kertaa vannottua, ettei enää koskaan. Siksi mulle sopii hyvin, että menen päivä kerrallaan eteenpäin.
Kallio ei osaa arvioida, kuinka monia töitä häneltä on jäänyt päihteiden käytön vuoksi saamatta. Omasta mielestään hän voi olla vain kiitollinen, että hänelle uskalletaan ylipäätään tarjota uusia projekteja.
Näin varmasti on. Silti tulee väkisinkin miettineeksi, mitä kaikkea Kallio olisi voinut saavuttaa, jos hän olisi kuljettanut uraansa hieman suunnitelmallisemmin. Valtavasta karismasta huolimatta hänellä ei ole edelleenkään yhtään kultalevyä, ykköshittiä tai klassikkokappaletta takataskussaan.
Totta kai sellaiset olisivat hienoja saavutuksia, Kallio myöntää. Mitkään tunnustukset eivät silti ole olleet koskaan hänelle kovin tärkeitä asioita. Tässä suhteessa hän ei koe olevansa kovin kunnianhimoinen.
– Tietysti se, että olisi hittejä ja fyrkkaa mahdollistaisi monia asioita ja tekisi elämästä helpompaa. En ole silti koskaan ollut sillä tavalla kiinnostunut bisneksestä. Se ei ole ollut koskaan mielessäni, eikä minulla ole ollut ehkä myöskään kykyä sellaiseen.
Kaikesta huolimatta Kallio sanoo tuntevansa itsensä nykyään onnellisemmaksi kuin kertaakaan elämänsä aikana.
Syykin on selvä: seitsemän vuotta sitten Kallio löysi rinnalleen ”maailman ihanimman naisen” ja muutamaa vuotta myöhemmin perhe täydentyi tyttövauvalla.
Kallio sanoo, että välillä hänen on lähes mahdotonta uskoa, että kaikki hänen saamansa onni voi olla edes todellista. Kaikesta hyvästä hän kiittää nykyistä vaimoaan, jota kuvaa ”hyväksi haltiattarekseen”.
– Se on käsittämätön fiilis. Rakastun siihen ihmiseen joka päivä vaan enemmän. Tällaista elämää uskalsin toivoa vain jossain salaisissa toiveissani. En silti koskaan uskonut sen olevan oikeasti mahdollista.
Työpaineetkaan eivät tunnu niin suurilta, kun asiat ovat kotona kunnossa.
– Nykyään on tosi paljon helpompaa, kun on kaiken aikaa ihan sekaisin onnesta. Se rakkauden huume on niin vahvaa. Eikä siitä päihteestä tule edes kankkusta, Kallio hehkuttaa.
Ei perheellisen yksityisyrittäjän arki silti helppoa ole. Kallio joutuu edelleen pohtimaan päivittäin, mistä löytää rahat lainanlyhennyksiin ja muihin laskuihin.
Vaikka Kallio nähtiin syksyllä MTV3:n huippusuositussa Tähdet, tähdet -ohjelmassa, näyttää alkuvuoden työkalenteri jälleen tyhjältä. Se kertoo siitä, ettei mikään ole tällä alalla varmaa, hän toteaa.
Keväällä helpotusta taloustilanteeseen tuo kuitenkin näyttävä rooli suurmusikaali Mamma Miassa. Sen Kallio nappasi hieman yllättäen, kun ahdistelukohussa ryvettynyt laulaja Tomi Metsäketo joutui jättämään pestinsä.
Kallio sanoo olevansa keikasta hyvin iloinen ja toteaa työtarjouksen tulleen tarpeeseen. Vaikka voisi toki paremminkin olla, hän naurahtaa.
– Sanotaanko, että huono liksa, mutta onneksi esityksiä on tosi paljon!
Sen jälkeen hänellä ovat edessä näytökset Turun Samppalinnan kesäteatterissa. Mitä sen jälkeen? Sitä Kallio ei osaa sanoa. Kaikki on epävarmaa, mutta on hän aina ennenkin jotain keksinyt.
Pelkäätkö koskaan, että yleisö unohtaisi sinut kokonaan?
– Ei muuten kuin töiden puolesta. Julkisuudella ei ole minulle sinällään mitään itseisarvoa. Ei minua haittaisi yhtään, vaikka en kiinnostaisi ketään tai että yhdessäkään lehdessä ei olisi musta yhtään juttua. Kunhan saisi olla sellaisissa hommissa, että sillä tulisi varmasti toimeen. Ihan mielelläni olisin silloin pelkkä nobody.
Teksti Ville Hartikainen
