Aku Louhimies on levollinen. Paljon levollisempi kuin tavatessamme lokakuun puolivälissä, kun uusi Tuntematon sotilas oli ensimmäisessä tuotantoryhmänäytöksessään Helsingin Tennispalatsissa.
Murskaavat taloudelliset paineet ovat nyt hellittäneet atleettisen miehen harteilta. Kolmas filmatisointi Väinö Linnan kansan rakastamasta romaanista on osoittautunut miljoonien eurojen jättimenestykseksi. Kuusi ja puoli miljoonaa euroa maksanut, 180-minuuttinen Tuntematon sotilas on täyttänyt tekijöidensä taloudelliset odotukset, ja jopa ylittänyt ne.
– Olen valtavan onnellinen siitä, että niin monet suomalaiset ovat ottaneet elokuvamme omakseen. Kaikkien tuotantoryhmässä mukana olleiden ja vapaaehtoisten työ on ollut arvokasta, ja haluan kiittää heitä kaikkia siitä erikseen. Tuntematon sotilas on tuhansien ihmisten väsymättömän yhteistyön summa. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut tehdä näin vaikutusvaltaisen elokuvan ja myötäelänyt kaikkia sen eri vaiheita, Louhimies huokaa.
Tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset elokuvissakävijät ovat ylistäneet elokuvaa, sen hienoja näyttelijäsuorituksia ja yhteiskunnallista painoarvoa. Uutta Tuntematonta voi monessakin mielessä verrata 20 vuotta sitten ilmestyneeseen James Cameronin Titanic-elokuvaan, joka sekin sai valtavat yleisömassat liikkeelle, nuorista eläkeläisiin.
Tuntematonta on kiitetty vuolaasti tupailloissa, työpaikkaruokaloissa ja sosiaalisissa medioissa. Historiallinen miljoonan katsojan rajapyykin saavuttaminen on vain ajan kysymys. Perjantaihin 26.1. mennessä elokuvan oli nähnyt 984 484 katsojaa.
Suomi 100 -juhlavuoden itsenäisyyspäivän vierailu Presidentinlinnassa oli Aku Louhimiehelle ikimuistoinen kokemus.
– Hämmästyin, miten itsenäisyyspäivänä Tuntematon sotilas tuntui ylittävän ja jopa yhdistävän eri puoluerajat. Eri puolueiden kansanedustajat ja ministerit kävivät vuorotellen kiittelemässä elokuvaa minulle. Esimerkiksi perhe- ja peruspalveluministeri tuli sanomaan, että olipa vaikuttava elokuva. Tuntuu tietysti tavattoman hienolta, että poliittisella tasollakin elokuvamme on noteerattu niin laajalti.
Aku Louhimieheltä on usein kysytty, miksi hän halusi ohjata juuri Tuntemattoman uudelleen. Miksei jotain toista suomalaista merkkiteosta?
Useimmiten hän on joutunut toteamaan, ettei vastaaviin kunnianhimoisiin elokuvahankkeisiin saa rahoitusta. Näin isoja elokuvia pääsee tekemään Suomessa hyvin harvoin, ja silloin aiheiden täytyy olla yleisesti tunnettuja.
– Siksi minulle oli erittäin tärkeää, että kaikki uutta Tuntematonta rahoittamaan lähteneet tahot tietäisivät tarkkaan, mihin he lähtisivät mukaan. Se ei tietenkään vähentänyt hankkeeseen liittyviä paineita.
Louhimies tiesi, että hänen on pakko onnistua.
– Kerroin kaikille asianomaisille suoraan, että haluan tehdä mahdollisimman realistisen tulkinnan. En halunnut lähteä luomaan mitään sankaritarinaa tai poliittista tilintekoa. Halusin, että uusi Tuntematon olisi historiallisesti mahdollisimman totuudenmukainen.
Totuudenmukaisuudesta Louhimiehen Tuntematonta onkin kiitelty. Sota ei ole siinä leikkiä eikä latteita sutkautuksia. Se traumatisoi ja pelottaa. Elokuva saa katsojan itkemään henkilöhahmojen puolesta ja välittämään heidän kohtaloistaan.
Louhimies nostaakin taustalta esiin puolustusvoimien everstiluutnantti Juha Mälkin luentojen merkitystä elokuvan tuotantoryhmälle ja näyttelijöille. Mälkin laaja tietämys sodankäynnin psykologiasta ja sodan traumaattisista vaikutuksista oli ohjaajan mukaan korvaamattoman tärkeää, kun näyttelijät valmistautuivat henkisesti rooleihinsa.
– Oli ensisijaisen tärkeää kuvata valkokankaalla sitä kuolemanpelkoa, jota jokainen sotilas varmasti tuntee, kun häntä kohti ammutaan. Juha Mälkki kertoi meille, miten sotilaat käsittelevät pelkoa eri tavoin. Jotkut paremmin kuin toiset. Kyllä Rokan Anttikin pelkää, vaikka hän ei sitä näytäkään samalla tavoin ulospäin kuin muut.
Louhimies sanoo, että elämän vaaliminen on läsnä jokaisessa Tuntemattoman sotilaan hahmossa.
– Halusin näyttää, kuinka hauras ihmiselämä on. Ja kuinka nopeasti se voi sammua.
Miksi halusit ohjata kolmannen filmatisoinnin juuri kaikkien suomalaisten tuntemasta romaaniklassikosta?
Jäänsinisissä silmissä välähtää poikamainen välke.
– Uusi Tuntematon sotilas on ollut minulle henkilökohtainen haave jo vuosikausia. Kuten niin monet pojat, minäkin luin Väinö Linnan romaanin yläasteella. Unelma Tuntemattoman ohjaamisesta syntyi jo kauan ennen kuin minusta tuli elokuvaohjaaja.
Louhimiehen mielestä harva teos kuvaa suomalaisuutta niin tarkasti kuin Tuntematon.
– Sen ikoniset henkilöhahmot, joista me suomalaiset välitämme niin paljon, olivat minulle elintärkeä kipinä. Samoin se, että saisin kerrankin tehdä modernin sotaelokuvan kunnollisilla tuotantoresursseilla, Louhimies sanoo.
Kansallisen suurelokuvan valmistuminen oli poikkeuksellisen vaativa ja pitkä tuotantoprosessi. Se verotti aikaa kaikkien perhe-elämältä, myös Louhimieheltä. Nyt on aika korjata menetettyä aikaa.
– Kaksi pienempää lastani asuvat yhä kotona. Hekin ovat kokeneet, että isä on tehnyt jotain todella tärkeää ja panostanut siihen todella paljon. Tämä projekti on verottanut paljon myös perhe- ja ystävyyssuhteiltani.
Elokuvan valmistuttua Louhimies on voinut olla enemmän perheensä kanssa, ja ennen kaikkea läsnä isänä.
– Olemme pelanneet korttia enemmän kuin pitkään aikaan. Lapsuuteni kesämökkireissuilla Pieksämäen maalaiskunnassa, Vanajan kylässä pelasin paljon korttipeliä nimeltä marjapussi. Kaksi sotaveteraaneina ollutta setääni, Martti ja Viljo opettivat minulle sen. Olen nyt opettanut pelin myös lapsilleni.
Aku Hirviniemelle viime vuosi oli monessa mielessä isojen muutosten vuosi sekä yksityiselämässä että työuralla. Hän sanoo juuri nyt tuntevansa suurta kiitollisuutta siitä, että sai niin ison ja näyttävän Hietasen roolin Louhimiehen uudessa Tuntemattomassa.
– Tuntemattoman sotilaan ylitsevuotavan myönteinen vastaanotto on lyönyt minut täysin ällikällä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että jo lähes miljoona suomalaista on nähnyt elokuvan. Luulen, että pystymme tarkastelemaan tätä saavutusta tyynesti ja kiihkottomasti vasta joskus kymmenen vuoden kuluttua. Tuskinpa kukaan meistä kykenee vielä arvioimaan, mitä kaikkea tämä elokuva merkitsee uramme jatkon kannalta, Aku tunnustaa mietteliäänä.
Uusi Tuntematon on saanut yhtä valtalehteä lukuun ottamatta kiittävät arvostelut kaikilta suomalaisilta elokuva-arvostelijoilta. Kaikki eivät tosin olleet samaa mieltä näyttelijöiden istuvuudesta legendaarisiin rooleihinsa.
Kun näyttelijävalinnat julkistettiin, jotkut olivat sitä mieltä, että Hirviniemi ja Jussi Vatanen entisinä Putous-tähtinä pilaisivat kaikille suomalaisille rakkaan kansallisteoksen.
– Elokuvan ensi-illan jälkeen jotkut vanhemmat miehet ovat pysäyttäneet minut juttelemaan kadulla tai kaupassa. Osa on sanonut suoraan epäilleensä minun ja Jussin sopivuutta rooleihimme. Samaan hengenvetoon he ovat pahoitellen tunnustaneet olleensa väärässä.
Kansan avoimuus ja nöyryys tuntuu Hirviniemestä ”hirveän hyvältä”. Että he kaikki saivat sittenkin onnistua suuren yleisön silmissä.
– Tiedän, että koko näyttelijäjoukollemme on ollut suuri kunnia ja luottotehtävä, että juuri meidät valittiin näihin rooleihin. Monet miesnäyttelijät olisivat jopa maksaneet saadakseen jonkun osan tässä elokuvassa. Toivon, että Tuntemattoman menestys antaa myös meille Putous-koomikoiksi leimatuille näyttelijöille mahdollisuuden tehdä monipuolisempia rooleja, ja mikseipä myös enemmän draamaa. Sen verran voimaannuttava ja inspiroiva tämä kokemus on ollut meille kaikille, Aku Hirviniemi sanoo.
Tuntemattomassa Urho Hietasta esittänyt Hirviniemi painottaa, kuinka paljon ohjaaja Aku Louhimies korosti henkilöohjauksessaan realismia, jossa teennäisyydellä ja teatraalisuudella ei ollut sijaa. Louhimies ei halunnut näyttelemistä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Rooleista tehtiin mahdollisimman luonnollisia. Kyse oli eräänlaisesta epänäyttelemisestä.
– Louhimies heitti minulle hyvän ohjeen ottaessaan lähikuvia Tuntemattomassa, etenkin jos tuppasi menemään yhtään ylinäyttelemisen puolelle. Hän korosti, että ”ajatus näkyy”. Tuo lause on jäänyt kaikumaan pysyvästi mieleeni, Hirviniemi analysoi.
Hietasen rooli toi toisella tapaa Hirviniemen mieleen roolin tv-sarjassa Roba, jossa hän esitti arkisten asioiden ja henkirikosten keskellä rimpuilevaa vanhempaa konstaapelia Jani Sjöbergiä.
– Draamahan on aina kohotettua todellisuutta. Ei näyttelijän vuorosanojen tarvitse olla rytmillisesti täydellisiä, eikä mielestäni pidäkään. Täydellisyys draamassa ja taiteessa on epäkiinnostavaa. Juuri virhe on se, mistä Jumala pääsee sisään, tuumaa Hirviniemi, jonka oma julkinen ja yksityinen elämä on viimeisen vuoden aikana sisältänyt yhtä ja toista. On ollut työuupumusta ja avioeroa, uutta elämää.
Kaikkien aikojen parhaaksi elokuva-Rokaksi jo tituleerattu Eero Aho on siviilissä yhtä hoikka, pitkä ja karismaattinen kuin Tuntemattomassakin. Hän suhtautuu Rokastaan saatuun ylistykseen nöyrän kiitollisena.
– Yleisöltä saamani palaute on ollut yksinomaan erittäin lämmintä ja positiivista. Vaikuttaa siltä, että uusi Tuntematon on ollut monille ennen kaikkea erittäin kollektiivinen kokemus. Jotkut sanovat herkistyneensä jo viiden ensimmäisen minuutin kuluessa, ja itkeneet sitten ihan elokuvan loppuun asti, Aho kertoo.
Yksi Ahon mielenkiintoisimmista kohtaamisista oli eräs todennäköisesti somalialainen maahanmuuttajakundi, joka pysäytti näyttelijän kadulla.
– Hän kertoi hämmästyneensä aidosti sitä, että Suomessakin on ollut joskus pakolaisia, mainiten Karjalan evakot, joihin Tuntemattomassa viitataan. Tuo seikka oli tehnyt häneen ison vaikutuksen. Hän sanoi ymmärtävänsä suomalaisia nyt paljon aiempaa paremmin.
Aho sanoo iloinneensa erityisesti sitä, että monet vanhemmat ovat vieneet nuoriaan katsomaan Tuntematonta.
– Kuulemani mukaan elokuvan näkeminen on saanut monet nuoret kiinnostumaan aivan eri lailla Suomen historiasta ja edesmenneiden sukulaistensa tekemisistä sodissamme. Jos elokuvamme voi saada aikaan Suomessa tällaista keskustelua ja rakentaa siltoja eri sukupolvien välille, olemme onnistuneet aivan mahtavasti, Aho kiittelee.
Miten oma lähipiirisi on suhtautunut tähän elokuvaan?
– 86-vuotias äitini on lähtenyt evakkona Viipurista vuonna 1944. Hän muistaa edelleen elävästi, miten venäläiskoneiden pommit putoilivat siviilien niskaan taivaalta. Äitini perhe lähti Viipurista aika viime tingassa, koska isoisäni oli VR:llä töissä, Suomen ja Venäjän rajan pinnassa rakentamassa junaratasiltoja.
– Äitini ei näytä kovin avoimesti tunteitaan ja avautuu harvoin. Nähtyään elokuvamme hän oli erittäin liikuttuneessa mielentilassa, eikä saanut pitkään aikaan sanottua mitään ääneen. En ole koskaan nähnyt häntä sellaisena, Eero Aho hämmästelee.
Eero Aho korostaa, että Tuntemattoman sotilaan teemat ovat yleismaailmallisia, mutta historiallisella elokuvalla on painava sanoma myös tähän päivään.
– Yhteisöllisyys on mielestäni yksi Tuntemattoman sotilaan isoista pääteemoista. Vaikka sanonta ”kaveria ei jätetä” voi helposti kuulostaa kliseiseltä, Suomen sodissa pyrittiin aina pitämään asetovereista huolta loppuun asti, Aho alleviivaa.
Samanlaista huolenpitoa hän kaipaisi myös nykyiseen yhteiskuntaamme. Tuntemattoman sotilaan Rokan viesti Suomelle on selkeä.
– Olen kiitollinen pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme. Olen erittäin iloinen Suomen nauttimasta vapaudesta, vaikka vapaus tuo aina mukanaan myös vastuuta, niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasollakin, Aho muistuttaa.
Eero Aho asuu Helsingin Kalliossa, ja hän kävelee keskiviikkoisin ja perjantaisin Helsinginkadulla Heikki Hurstin organisoiman leipäjonon ohi.
– Se ulottuu useimmiten koko korttelin päähän. Kyllä sitä katsellessa tulee useasti mieleen, että me, joilla menee tässä maassa paremmin, voisimme kantaa enemmän korttaan kekoon, jotta niillä joilla menee huonosti, ei menisi vieläkin huonommin.
Kimi Vilkkula
Tuntemattoman sotilaan Sihvonen
- Tuntematon sotilas on avannut omat ja monen ikätoverini silmät näkemään, kuinka julmaa ja traumaattista sota todella saattoi olla 2. maailmansodassa. Akun elokuva konkretisoi myös itselleni näyttelijänä sen,
että sotilaat olivat ennen kaikkea ihmisiä, pelkoineen ja toiveineen. Olen asunut kymmenen vuotta elämästäni Venäjällä. Vanhempani olivat siellä aikoinaan töissä. Itse en ole koskaan kokenut samanlaista venäläisvastaisuutta, kuin ehkä jotkut toiset suomalaiset. Minulle Venäjä ei ole missään vaiheessa edustanut uhkakuvaa tai isoa mörköä.
Severi Saarinen
Tuntemattoman sotilaan Lehto
- Mummoni kertoi erään kutsuvierasnäytöksen jälkeen, että kaksi sedistäni kaatui sodassa. He olivat menneet erään sotilaspartion mukana hylättyyn kylään. Piilossa väijynyt venäläinen tarkka-ampuja oli tappanut koko partion, mukaan lukien molemmat setäni. Tapaamani sotaveteraanit ovat sanoneet, että toivottavasti tulevat suomalaispolvet eivät joudu koskaan kokemaan samaa mitä he kokivat. Jotkut veteraanit sanoivat meille tunteneensa syyllisyyttä siitä, kun he näkivät asetoverinsa kuolevan tai kuolleena. He ovat ihmetelleet, miksi juuri he saivat elää.
Andrei Alén
Tuntemattoman sotilaan Rahikainen
- Markku-isäni on nähnyt elokuvan. Kun hän kävi kättelemässä Louhimiehen ja elokuvan näyttelijät kutsuvierasesityksen jälkeen, olen nähnyt häntä harvoin niin liikuttuneessa mielentilassa. Näin hänen silmistään, miten hän taisteli pitääkseen tunteensa kurissa. Eräs mieskatsoja tuli sanomaan elokuvan päätyttyä, että hänen mielestään uusimmasta Tuntemattomasta pitäisi tehdä pysyvä osa suomalaiskoulujen opetussuunnitelmaa. Hänen mielestään kaikkien nuorien pitäisi nähdä se koulunkäyntinsä jossain vaiheessa.
Teksti Juhani Nurmi
Kuva Jussi Särkilahti
