Neil Hardwick on hetken hiljaa, kun kysyn, mistä tänä päivänä pitäisi kirjoittaa.

– Suomi on aika ratkaisevassa hetkessä historiassaan. Tämä on aina ollut pragmaattinen, humaani, eteenpäin ja ulospäin katsova yhteiskunta. Nyt se ei ole välttämättä enää sitä. Nyt on se hetki, kun täytyy päättää, halutaanko olla tässä laajassa maailmassa mukana vai halutaanko käpertyä nurkkaan. Tässä olisi hyvä generaattori poliittiselle satiirille, mutta mieluummin ehkä vakava draamasarja.

Onko esimerkiksi muukalaisviha toimiva komedian aihe?

– On. Totta kai sille pitäisi nimenomaan nauraa. Itse valitettavasti suutun kauheasti rasismista, ihan kiehun. Parasta olisi vain nauraa niille idiooteille.

Hardwickin mukaan maailman suurimmat ongelmat johtuvat siitä, että monen ihmisen mielestä kaikki muuttuu liian nopeasti. Silloin ruvetaan painamaan jarrua tai jopa pakittamaan, ja reaktio on hyvin voimakas ja vihamielinen.

Hardwickin mielestä on erityisen vaarallista, jos reaktio yhdistyy vahvasti uskonnolliseen kulttuuriin.

– Uskonto on minusta aivan hirveä voima maailmassa. Se on oikeastaan ihmiskunnan primitiivisin ja typerin keksintö, enkä ymmärrä, miksi siitä ei päästä eroon.

Yhtään enempää armoa ei saa markkinoiden valta. Hardwick sanoo kapitalismin tuottaneen aikoinaan paljon hyvää, mutta siihen sisäänrakennettu jatkuvan kasvun vaatimus tekee siitä maapallolle kestämättömän.

– Meidän täytyy keksiä jotakin tilalle. En tiedä, mitä se on, eikä se toteudu minun elinaikanani. Muutos vaatii poliittista tahtoa, ja sitä ei ole.

Tuleva mietityttää, sillä Hardwick on isoisä.

– Nämä ovat vanhenevan miehen pelkoja, koska minulla on neljä lastenlasta. Kun katsoo, mitä tässä maailmassa tapahtuu… Huh, pelottaa.

Hardwick on ”pessimistinen, mutta ei katkera”.

– Minulla menee hyvin, mutta tulevaisuuteen katsoessani löydän itsestäni pienen Pentti Linkolan.

Suomalaiset ovat tutkitusti maailman onnellisin kansa. Eikös se ole huumorin kannalta lamaannuttavaa?

Hardwick nauraa ja kehottaa katselemaan ympärilleen marraskuun lopulla. Hän ei taida ottaa tutkimusta kovin vakavasti.

– Tietysti Suomessa kaikki suurin piirtein toimii, vaikka nyt yritetään tuhota terveydenhuoltoa ja koulutusta. Hanasta tulee vettä, sähkö virtaa ja liikennevälineet toimivat. Jos onnellisuus on sitä, totta kai Suomi on äärimmäisen onnellinen paikka.

Hardwickilta on usein riennetty kysymään selitystä siihen, millaisia suomalaiset ovat, eikä hän erityisesti ole nauttinut siitä. Pyydettiin insinööripäiville kertomaan suomalaisista insinööreistä ja kirjastopäiville suomalaisista kirjastonhoitajista. Mielellään hauskasti.

– Jos sanoi mitä tahansa mistä tahansa suomalaisesta ilmiöstä, se otettiin tietenkin niin, että ahaa, nyt se haukkuu meitä taas. Ei minua varmaan vieläkään ihan suomalaisena pidetä.

Hardwick on asunut Suomessa lähes 50 vuotta ja ollut Suomen kansalainen lähes 40 vuotta.

Neil Hardwick täyttää 22. heinäkuuta 70 vuotta. Päättäkäämme juhlatunnelmiin, esimerkkiin siitä, mikä tuottaa syntymäpäiväsankarille onnea ja iloa:

– Olin kesäkuussa Sodankylän elokuvajuhlilla. Kuuntelin festivaaliklubilla afrikkalais-suomalaista Helsinki-Cotonou Ensembleä. Se soitti mielettömän hienosti. Paleface meni mukaan, ja tunnelma nousi kattoon. Ystäväni Janne Haavisto sanoi minulle: ”Tässä on nyt jotain, joka ei vituta”, Hardwick kertoo ja nauraa sydämensä pohjasta.

Kuinka suomalainen tapa ilmaista onnea.

Neil Hardwickin koko haastattelu Avussa 30/2018.