Tämä Tähtien sota -saagasta tuttu maisema on oikeasti olemassa!
Suola-aavikot
Tämä Tähtien sota -saagasta tuttu maisema on oikeasti olemassa!
Suola-aavikoiden kuviot tuovat turistimassoille mieleen tieteistarinat.

Aavikoiden suolakenttien hunajakennomaiset kuviot ovat kuin ­toisesta maailmasta. Kalifornian Kuolemanlaaksoon ja maailman suurimmalle aavikolle Bolivian Salar de Uyuniin niitä saapuu ihailemaan massoittain turisteja.

Muukalaismaiset kuviot vetävät puoleensa myös elokuvantekijöitä. Star Wars: The Last Jedi -elokuvassa Salar de Uyunin aavikot toimivat Crait-planeetan kulisseina.

Aikaisemmin uskottiin, että aavikon pinnalle muodostuu kuusikulmaisia kuvioita, kun maan suolakuori ensin ­kuivuu ja sitten hajoaa. Se ei selitä sitä, miksi kuviot ovat ympäri maailmaa hämmästyttävällä tavalla samanmuotoisia ja läpimitaltaan yhdestä kahteen metriä.

Nyt kansainvälinen tutkijatiimi on ­ratkaissut arvoituksen. Syynä hunaja­kennomaisiin kuvioihin on konvektio eli suolaisen veden pystysuuntainen virtaus suolakentän pinnan alla. Physical Review X -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta uutisoi Science Alert -sivusto.

Suola-aavikot näyttävät kuivemmilta kuin ne ovat.

Suola-aavikot näyttävät kuivemmilta kuin ne ovat. Maankuoren pinnan alla on äärimmäisen suolaista vettä, jonka saa esiin sormin kaivamalla. Kuumina kesäkuukausina vesi höyrystyy, jolloin jäljelle jää suolapeite, josta osa liukenee takaisin seuraavaan pohjavesikerrokseen. Maan alla raskaampi suolainen vesi vajoaa alaspäin ympäröimään makeampaa vettä, joka taas nousee ylös. Kierto toistuu yhä uudestaan ja siitä muodostuu niin sanottu konvektiopyörre.

Maan pinnalle kohtiin, joissa tiiviimpi suolainen pintavesi vajoaa alaspäin, alkaa kasaantua suolaharjanteita. Tavallisesti konvektiopyörre on donitsin muotoinen ympyrä. Suola-aavikolla näitä pyörteitä on niin paljon lähekkäin pakkautuneina, että ne puristuvat kiinni toisiinsa ja ­muodostavat kuusikulmaisen kuvion.

– Tämä on loistava esimerkki ­uteliaisuuden innoittamasta perus­tutkimuksesta. Luonto antaa meille ­kiehtovan arvoituksen, joka kiihottaa ­uteliaisuuttamme ja kehottaa ratkaisemaan sen – vaikkemme tiedäkään yhtään suoraa sovelluskohdetta tutkimustulosten käytölle, sanoo tutkimusta johtanut väitöskirjatutkija Jana Lasser Grazin ­teknillisestä yliopistosta Itävallasta.

Kommentoi »