Vielä joitain vuosia sitten asiat olivat toisin. Pikkuhiljaa kaupunkien kadut kuitenkin täyttyivät niistä.
Jotta ne voi huomata, täytyy kääntää katse kohti maata: valkoiset kengät.
Valkoiset kengät ovat valtavan suosittuja. Nopealla vilkaisulla kotikaupunkini Tampereen keskustassa vastaan ei tule montaa nuorta, joka olisi valinnut popoilleen toisen värin.
Ja ennen kaikkea: Miksi meille on yhtäkkiä niin tärkeää, että kengät ovat juuri valkoiset?
Syyskuisena keskiviikkona iltapäivän auringossa painelen lähimpään hypermarkettiin ostamaan valkoiset tennarit, sillä haluan testata, kuinka nopeasti ne likaantuvat. Ostoskoriin päätyvät valikoiman viimeiset kankaiset, nauhalliset tennarit. Niissä kaikki on valkoista kumipohjista suorastaan hohtavanpuhtaaseen kankaaseen.
Syyskuisena keskiviikkona iltapäivän auringossa painelen lähimpään hypermarkettiin ostamaan valkoiset tennarit, sillä haluan testata, kuinka nopeasti ne likaantuvat. Ostoskoriin päätyvät valikoiman viimeiset kankaiset, nauhalliset tennarit. Niissä kaikki on valkoista kumipohjista suorastaan hohtavanpuhtaaseen kankaaseen.
Lappia ja vähän muutakin Suomea myydään revontulilla. Matkailuesitteet ja Instagram-sivut pullistelevat toinen toistaan värikkäämpiä ja loistavampia taivaan tulia, joita muodikkaasti vaaleisiin villapaitoihin ja tupsupipoihin pukeutuneet, mallinnäköiset ihmiset ihastelevat kuuma juoma kuksassa höyryten.
Se on mainonnan luoma mielikuva, mutta todellisuus on usein toisenlainen: turistin saavuttua Lappiin on kyllä pimeää ja lumista, mutta taivas on paksussa pilvessä. Matkanjärjestäjät seuraavat sitten säätiedotuksia silmä kovana yrittäen löytää pilviverhosta edes muutaman tunnin aukon.
Jos matka kestää useita päiviä tai koko viikon, selkeän yötaivaan näkemiseen onkin melko hyvät mahdollisuudet. Sitten vain lämmintä päälle ja ulos tähyilemään. Muutaman tunnin päiväreissulle Lappiin lentävä brittituristi voi käytännössä haudata toiveet revontulien näkemisestä, ja tuskin matkanjärjestäjät heille revontulia lupaavatkaan.
