Maalaisliiton Lauri Kristian Relander asettui ehdolle vain pari päivää ennen presidentinvaaleja. Ilman omaa ehdokasta puolueen äänet uhkasivat hajaantua. Relander ajatteli, että kyseessä oli muotoseikka, jolla ei olisi käytännön merkitystä.

Peli muuttui taktikoinniksi, kun sosiaalidemokraatit ja oikeistopuolueet pyrkivät estämään niille vastenmielisen ehdokkaan valinnan. Viipurin läänin maaherra Relander, 41, tuli valituksi paitsi oman puolueensa, myös kokoomuksen ja Rkp:n tuella. Hän oli tuolloin tiettävästi maailman toiseksi nuorin valtionpäämies.

Luonteeltaan Relander oli edeltäjänsä K. J. Ståhlbergin vastakohta, ystävällinen ja sydämellinen sovittelija. Ennen maaherran tointaan hän oli ehtinyt työskennellä kansanedustajana ja eduskunnan puhemiehenä.

Relander oli halunnut tiedemiesuralle. Hän oli tutkinut ja kehittänyt maatalouden koetoimintaa ja kasvinjalostusta. Tutkijan ura oli kariutunut hänen tutkimustensa voimakkaaseen arvosteluun.

Ståhlberg otti seuraajansa vastaan nuivasti. Vain kaksi päivää ennen vaaleja hän oli itse kieltäytynyt ehdokkuudesta. Vaalien jälkeen Ståhlberg totesi tyttärelleen Ainolle:

– Jos olisin tiennyt, että sellainen mies valitaan, olisin harkinnut jäämistä.

Relander aloitti presidentin toimet reippaasti. Hän pyysi pääministeri Lauri Ingmanin hallitusta jatkamaan presidentinvaihdoksesta huolimatta. Pian huomattiin, että ratkaisu oli väärä. Uudeksi pääministeriksi tuli kokoomuslainen Antti Tulenheimo.

Pian oma puoluekin aloitti presidentin arvostelun, kun tämä nimitti Viipurin uuden maaherran Maalaisliiton ulkopuolelta. Kiivaimmat vaativat presidentin erottamista puolueesta, johon Relander saattoi vain sanoa, ettei hän enää muutenkaan ollut minkään puolueen jäsen, ei edes Maalaisliiton.

Presidenttikausi oli kiihkeä. Sisäpolitiikassa kuohui. Puolueet nahistelevat ja vehkeilivät, eikä yhteisymmärrystä tahtonut löytyä sovittelevasta presidentistä huolimatta. Hallitukset tuntuivat Relanderin sanoin ”kaatuvan syysmyrskyihin”, sillä ministerin salkut vaihtoivat omistajaansa jokaisen vuoden päätteeksi.

Presidentti jatkoi itsenäisellä linjallaan kritiikistä huolimatta. Arvostelijoiden kestosuosikiksi muodostuivat Relanderin ulkomaanmatkat.

Kokemus oli opettanut Relanderin epäilemään ihmisten motiiveja. Luottamuksen ja epäluulon vuorottelu hallitsikin hänen ihmissuhteitaan.

Ulkopolitiikassa koko Itämeren alue oli Relanderille tärkeä. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Päämääräni on Liettua, Latvia, Viro, Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska -yhdistelmän lujittaminen ja tämän yhdistelmän lähimpinä ystävinä Saksa ja Englanti. ”

Saksan merkitys oli alkanut korostua uudella tavalla. Samaa mieltä oli diplomaatti Hjalmar J. Procopé, jonka ulkopoliittisiin taitoihin Relander luotti. Hän arvioi, että Suomi voi pysytellä tulevista taisteluista sivussa, mikäli suhde Englantiin on hyvä.

Relander halusi Suomesta linkin Baltian ja Pohjoismaiden välillä. Lisäksi hän toivoi Suomen pyrkivän sellaisen valtioyhtymän jäseneksi, joka on läheisissä suhteissa Englantiin ja Saksaan. Saksa-yhteys lisäisi rauhan mahdollisuutta Neuvosto-Venäjän kanssa.

Vielä saman vuoden aikana Venäjä solmi kauppasopimuksen Saksan kanssa. Suomen ja Venäjän välillä vallitsi sen sijaan melkoinen luottamuspula.

Relander oli hengeltään maalaisliittolainen, mutta yritti toimia koko kansan presidenttinä. Valtakauden loppupuolta väritti Lapuan liikkeen nousu. Presidentti suhtautui kommunisminvastaiseen kansanliikkeeseen myönteisesti, mutta liikkeen ääri-ilmiöt hän tuomitsi. Kommunistilakien läpiajamiseksi Relander hajotti eduskunnan toisen kerran vuonna 1930.

Vaikka Relander suhtautui kielteisesti vasemmiston nousuun, hän arvosti Sdp:n Väinö Tanneria. Relanderin kaudella Tanner muodostikin Suomen ensimmäisen Sdp-vetoisen hallituksen. Presidentti toivoi kansan eheytyvän ja hallitusvastuun vetävän Sdp:n pois vasemmistoradikalismin piiristä, ja näin kävikin.

Relanderilla olisi ollut haluja toiselle virkakaudelle, mutta Maalaisliitto ei asettanut häntä enää ehdokkaaksi vuoden 1931 vaaleissa.

Presidenttikautensa jälkeen Relander toimi Suomen Maalaisten Keskinäisen Palovakuutusyhtiön toimitusjohtajana kuolemaansa saakka. Relander kuoli vuonna 1942 sydänkohtaukseen vain 58-vuotiaana.

Apu esittelee kaikki Suomen presidentit 12-osaisessa sarjassa. Tämä on sarjan toinen osa.

Ensimmäisen osan löydät täältä.

Teksti Tuomas Marjamäki, kuvat Puolustusvoimat / Sotamuseo