Viimeisenä elinpäivänään säveltäjä Toni Edelmann lauloi toistuvasti yhtä laulua tuhansien sävellystensä joukosta. Laulua, jonka oli vuosia aiemmin säveltänyt Einari Vuorelan runoon.

Soi laulu hiljaa, soi hiljaa täällä, missä on metsien vyö, missä on äänetön yö, hiljaisten korpien päällä.

Lue lisää: Samuli Edelmann menneisyydestä: "Jossain vaiheessa on aika päästää irti ja mennä eteenpäin"

Kaksi vuotta myöhemmin sama laulu soi Tonin pojan Samuli Edelmannin Vaiheet 2 -albumin aloitusraitana. Saksofonisti Jukka Perkon sovituksen lopussa Tšekin sinfoniaorkesterin jouset soittavat surumielistä, bachmaista fuugaa, joka katkeaa yhtä yllättäen kuin säveltäjänsä elämänlanka.

– Kuulin sovituksen ensi kertaa autossa. Se oli jäätävä. Itkin ja itkin, Samuli sanoo.

1990-luvun alussa Samuli Edelmann nousi suursuosioon sekä laulajana että näyttelijänä. Hänen suurimmat hittinsä olivat kevyttä, radiossa tiuhaan soivaa poppia, kunnes vuonna 1997 ilmestyi aivan toisenlainen levy. Samuli halusi laulaa isänsä sävellyksiä, joiden sanoitukset olivat eurooppalaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden kynästä: Goethea, Hesseä, Shakespearea…

Samuli muistaa isänsä istuneen aina pianon ääressä säveltämässä. Vieläkään hän ei tiedä, miksi Toni oli niin kiinnostunut juuri eurooppalaisista mestareista. Syy lienee ympäristössä: laajasti sivistynyt säveltäjä opiskeli musiikkia Berliinissä ja työskenteli Volksbühne-teatterissa ja Berliner Ensemblessä, Wienin Burg­theaterissa sekä musiikinopettajana Suomen ja Berliinin teatterikorkeakouluissa.

– Kukaan muu Suomessa ei ole tainnut säveltää niin paljon saksalaista runoutta kuin Toni. Samoin hän teki melodiat kaikkiin Shakespearen sonetteihin, jotka Arto af Hällström käänsi.

Samuli levytti Tonin lauluista Vaiheet-levyn.

– Levyn ilmestymisen jälkeen mulla oli pitkään tapana aloittaa keikkani laulamalla Pyhiinvaeltaja. Kello oli yleensä 24 ja yökerhossa täysi meno päällä. Menin yksin lavalle keskelle bilehelvettiä ja esitin Hermann Hessen runon. Se oli absurdia. Ristiriita oli niin iso, että oikein nautin tilanteesta, Samuli innostuu.

Heinävedellä, Valamon luostarin kulttuurikeskuksen salissa Samuli, Jukka Perko ja kosketinsoittaja Matti Paatelma esiintyvät ikonin alla. Parin sadan kuulijan joukossa istuu luostarin johtaja, munkkeja ja muuta henkilö­kuntaa.

Laulun Tuulisella terassilla jälkeen yleisö pyyhkii silmäkulmiaan, mutta myös laulaja itse jää istumaan hiljaa ja tuntuu vajonneen ajatuksiinsa.

– Huhhuh, Samuli huokaa.

Jukka Perko luo häneen rohkaisevan katseen ja herättää varovasti.

– Mennäänkö seuraavaan?

Samuli kertoo laulun taustat. Arto Melleri oli juuri eronnut ja istui Vanhan ylioppilastalon terassilla, jossa kirjoitti ruutupaperille runon Tuulisella terassilla. Hieman myöhemmin Toni Edelmann käveli ohi, ja Arto iski paperin hänelle kouraan: ”Sävellä toi.”

Ainakin 15 vuoden ajan Samulilla oli tarkoitus tehdä Vaiheille jatkoa. Hän keräsi hiljalleen läppärille materiaalia ja keskusteli aikeistaan isän kanssa.

– Toni kyseli kiinnostuneena, milloin uusi Vaiheet-levy tulee. Sanoin, että sitten kun aika on. Toni ymmärsi, että pari kolme vuotta siinä menee. Hän ehti lähteä ennen kuin tämä valmistui, ikävä kyllä.

Miten Samuli Edelmann päätyi Valamon luostariin? Mitä hän kertoo hengellisyydestään? Lue Edelmannin koko haastattelu Avusta 42/2019!