Loppuunmyydyn Tampere-talon yleisö ulvoo naurusta.
– Mä tiedän, että nämä homojutut vie aina vähän poispäin yleisöä. Varsinkin suomalainen miesyleisö. Te menette aina vähän sellaiseen kilpikonnamoodiin. Pohjanmaallahan ei voi heittää ollenkaan. Siellä ollaan heti, että ”nyt tulee liikaa informaatiota, Heetpäri!”
Lavalla mikin varressa viuhtoo otsa hiessä revittyihin farkkuihin ja tummaan pikkutakkiin sonnustautunut yli 190-senttinen nallekarhumainen mies.
Hän mylvii ja ilveilee. Esittelee turpeaa vatsakumpuaan, laukoo pikkutuhmia sutkautuksia eturivin nuorelle parille ja tunnelmoi asioinnistaan McDonald’sin autokaistalla. Murjaisujen välissä hän kuulustelee yleisöään kuin Kuopion torilla huseeraava rukkaskauppias.
Näyttämöllä naamaansa vääntelevä mies on stand up -koomikko Sami Hedberg. On marraskuu 2015, ja Hedberg jahtaa 10-vuotisjuhlakiertueellaan Guinnessin maailmanennätystä: kolmeasataa kuuttakymmentäviittä keikkaa vuodessa. Lopputulokseen lasketaan yli tunnin kestävät ja vähintään 100 hengen yleisölle tehdyt esitykset.
Aiheesta toiseen siirrytään rytinällä. Hedberg täsmäpommittaa hurraavaa pirkanmaalaisyleisöä härskeillä puujalkavitseillä ja lataa katsojien niskaan täyslaidallisen pissa- ja kakkajuttuja. Päälle vielä annos possun röhkintää.
Mautonta ja lapsellista? Kieltämättä. Hedberg kuitenkin huomauttaa, ettei tämä anna koko kuvaa hänen komediastaan.
– Eihän se pelkästään tuota ole. Esiintyjänä olen tarkka materiaalistani ja ylpeä siitä loppuun asti.
Juuri tätä tuhatpäiset yleisömassat ympäri Suomea ovat oppineet rakastamaan. Heille Hedbergin rehvakas äijähahmo edustaa kotimaisen lavakomiikan timanttisinta huippua, ja monet pitävät häntä maan hauskimpana miehenä.
Todellisena koomikkojen kuninkaana.
Hedbergin mielestä lavakomiikkaa ei voi verrata muihin taiteenlajeihin. – Rockbändi voi esimerkiksi soittaa keikalla pari hittiä, viisi hyvää biisiä ja neljä ihan paskaa. Stand upissa ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa. Silloin keikka on epäonnistunut.
Sitä hän kieltämättä onkin. Hedberg on Suomen ylivoimaisesti suosituin stand up -koomikko, joka on rakentanut uraansa johdonmukaisesti aina siitä lähtien, kun voitti vuonna 2005 SubTV:n Get Up, Stand Up -kykyjenetsintäkilpailun.
Eikä Hedberg ole nykyään pelkkä koomikko. Hän on valtava henkilöbrändi, jonka ilveilevillä kasvoilla kaupataan loppuunmyytyjen jäähallikiertueiden ohella tv-ohjelmia, juoksutapahtumia, Luokkakokous-elokuvia ja kymmeniätuhansia dvd-bokseja.
Hedbergille komiikan tekeminen onkin vähintään yhtä paljon kovaa liiketoimintaa kuin näyttämötaidetta. Hän sanoo rajan näiden kahden välillä olevan ”hieman hämärä” hänelle itselleenkin. Palon yksityisyrittämiseen hän paljastaa perineensä kuljetusalalla työskennelleeltä isältään.
Tulokset puhuvat puolestaan. Hedberg on tehnyt komiikasta ensimmäisenä Suomessa miljoonabisnestä. Vuonna 2015 tapahtumatuotantoyhtiö Hedberg Entertainment Oy:n liikevaihto oli lähes neljä miljoonaa euroa ja Hedbergin henkilökohtaisetkin tulot ylittivät puolen miljoonaa rajan. Se on valtava summa kenelle tahansa suomalaiselle, esiintyvästä taiteilijasta nyt puhumattakaan.
Mutta on kaiken eteen tehty myös töitä.
– Olen aina sanonut, että on iso ero haluta julkisuuteen ja olla julkisuudessa. Itse olen julkisuudessa ainoastaan siksi, että olen halunnut päästä esiintymään, Sami Hedberg vakuuttaa.
On perjantaiaamu lokakuun lopulla 2017, kaksi vuotta Tampere-talon keikan jälkeen. Guinnessin ennätykseen lopulta 365 stand up -kiertueellaan yltänyt Sami Hedberg, 36, seisoo Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevan toimistonsa wc:n peilikaapin edessä ja sukii hiusvahaa tukkaansa.
Yön aikana maahan on satanut paksu lumivaippa ja liikenne on koko pääkaupunkiseudun osalta sekaisin. Hedberg ei ole vielä ehtinyt vaihtaa talvirenkaita autoonsa. Mutta ei hänen tarvitsekaan, hän vitsailee.
– Kato mä osaan ajaa niin hyvin. Vaikka on ne renkaat jo takapenkillä odottamassa.
Yöunet ovat jääneet alle viiteen tuntiin. Edellisillan keikka Apollo-liveklubilla päättyi puolen yön maissa ja sitä ennen takana oli jo 10 tunnin työpäivä. Tänään hän on ollut liikkeellä jo ennen seitsemää.
Samanlaista hullunmyllyä hänen arkensa on toisaalta aina. Arkipäivät kuluvat normaalisti aamuyhdeksästä iltakuuteen erilaisissa tapaamisissa ja palavereissa. Päälle tulevat viikonlopuille ajoittuvat kiertueet ja arki-illoille sijoittuvat satunnaiset stand up -keikat ja tv-kuvaukset. Työtunteja kertyy viikossa yli 70.
Hedberg ei halua silti valittaa. Hän toteaa, että totta kai häntäkin välillä väsyttää, mutta ei hän itseään uupuneeksi tunne. Hänhän on unelmatyössään. Kalenterissa merkinnät ulottuvat jo tässä vaiheessa vuoden 2019 lopulle.
Hedberg naurahtaa, että ainoastaan nukkuessaan hän on vapaalla.
– Vaikka olen joskus kirjoittanut omia uniakin ylös. Siellä syntyy monesti ihan täydellistä komediaa.
Kaikki eivät silti hänen työstään perusta. Osalle kansasta Hedbergin komiikka edustaa yksinkertaista junttihuumoria sietämättömimmillään.
Lokakuussa 2016 toimittaja-käsikirjoittaja Kaarina Hazard kirjoitti Imageen esseen Hedbergin saappaat. Siinä hän kritisoi Hedbergin valintaa aluepäällikkö Pentti Markkasen rooliin Konttori-sarjan kotimaisessa versiossa ja arvosteli samalla kovin sanoin kotimaisen viihdealan supermiehen komiikantajua. Hän nimitti Hedbergiä muun muassa vaarattomaksi pulleaksi pojaksi ja ylikasvaneeksi pikkuveljeksi, jota kenenkään ei tarvitse pelätä eikä haluta. Hazardin mielestä Hedbergin karnevalistisen kuoren alla kolisee tyhjyys:
”Hedbergiä ei voi tulkita väärin, koska Hedbergiä ei voi tulkita. Kaikki on siinä.”
Pöydän ääressä istuvan Hedbergin ilme muuttuu happamaksi ja hän kauhaisee tarjolle asetettuja irtokarkkeja suuhunsa.
– Olen pystynyt jättämään sen taakseni, mutta kyllä se satutti pitkän aikaa. Tietenkin se oli vain yhden ihmisen mielipide, mutta meni syvälle henkilökohtaisuuksiin. Esityksissäni kyllä itse käytän omaa persoonaani ja ongelmiani materiaalina, tarkoituksenanihan on saada jengi nauramaan. Mutta aika usein unohtuu, että esiintyjän takana on ihminen.
Hedberg ei myöskään jaa Hazardin näkemystä siitä, että todellinen komedia syntyisi kivusta ja tuskasta.
– Suomessa keskitytään ylipäänsä liikaa negatiivisuuteen. Se on minun mielestäni ihan väärä maailmankatsomus. Kyllä minäkin voisin lähteä paasaamaan, mikä tässä maailmassa on vialla. Näillä esiintymistaidoilla voisin puhua kaikenlaisista epäkohdista vaikka neljä tuntia putkeen. Mutta en halua tehdä niin jyrkkää juttua. Siinä ei olisi mielestäni enää komedia läsnä, Hedberg puuskahtaa.
– Ja jos hänen (Hazardin) mielestään komediassa pitää olla surua ja ahdistusta, niin sitten meillä on erilainen huumorintaju ja elämänkatsomus. Toisaalta veikkaan, ettei hän ole edes nähnyt yhtäkään livekeikkaani.
Tässä piilee Hedbergin mielestä ongelman ydin: hänen työtään arvostelevat kaikkein kiivaimmin sellaiset ”itsestään epävarmat” ihmiset, jotka eivät ole koskaan hänen esityksiään nähneet.
Hän sanoo kyllä ymmärtävänsä, etteivät kaikki voi pitää hänen tavastaan tehdä komediaa ja toteaa asian olevan hänelle tältä osin ”ihan fine”. Negatiivisilla kommenteilla hän ei kuitenkaan tee omasta mielestään yhtään mitään ja pitää työnsä nimittämistä junttihuumoriksi ”aika kovana loukkauksena”.
Kritiikille hän väittää silti olevansa lähes immuuni.
– Minulle on ihan sama, mitä minusta sanotaan. Stand up -koomikkona minun on pakko olla vahvin kaikista esiintyjistä. Rajani menee kuitenkin siinä, jos arvostellaan väärillä perusteilla. Se menee minulla ihon alle.
Jotkin asiat ovat selvästi jääneet kaihertamaan. Hedberg nostaa esimerkiksi kohuotsikoita synnyttäneen Helsingin jäähallin keikkansa viime toukokuulta. Lehdet väittivät tuolloin ”väsähtäneen oloisen” Hedbergin pettäneen faninsa ja raivostuneiden katsojien vaatineen rahojaan takaisin.
Hedbergin mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa. Hän kertoo 3 500 katsojasta 55 lähettäneen keikasta jälkikäteen palautetta. Kymmenen vaativat korvausta lipuista, muille riitti liput seuraavalle keikalle.
Selostustaan Hedberg ryhdittää lukuisilla kirosanoilla ja pöydänpintaan kohdistamillaan nyrkiniskuilla. Hän on tapauksesta edelleen silmin nähden tuohtunut.
– Mitä luulet, miltä tällainen tuntuu minusta itsestäni? Sinullakin on varmaan sellainen kuva, että siellä Hedbergin keikoilla vaan sekoillaan. Eihän tällaista maailmaa siis voi olla! Jos jollain oli tullut väärinymmärräys show’n suhteen, vastasimme siihen. Hoidamme aina kaikki palautteet, kuten nytkin.
Hedbergiä harmittaa, ettei hänen näyttämötaiteensa ole saanut sille kuuluvaa huomiota. Hän toteaa tehneensä 12 vuoden aikana yli 2 500 keikkaa. Yhtäkään arvostelua niistä ei ole kirjoitettu, Hedberg manaa.
– Loppuunmyydystä Hartwall-areenan keikastakin lähetettiin tiedote tiedotusvälineille laajalla jakelulla. Yksikään ei tullut paikalle eikä siitä keikasta kirjoitettu yhtäkään juttua. Siis ei yhtäkään!
Miksi näin mahtaa olla? Sitä Hedberg ei osaa varmasti sanoa. Hän arvioi yhden syyn saattavan olla perinteiden puutteessa. Kotimainen stand up -komedia on kasvavasta suosiostaan huolimatta vielä suurelle yleisölle vierasta.
Tunnetko, ettet ole saanut mediassa tarpeeksi arvostusta?
– Siihen en ole tyytyväinen, ettei livekeikoistani tehdä arvosteluja. Muuten olen saanut arvostusta ihan riittämiin. Arvotan saamaani yleisöpalautetta sekä mediassa olleita juttuja. Olen Suomen esiintyvin koomikko, mikä johtuu siitä, että yleisö haluaa jatkuvasti nähdä minut. Jos tekisin sellaista yksinkertaista junttihuumoria, niin ei minulla olisi seuraavaa keikkaa. Totuus kun on, että stand up -urani ei jatku, jos en naurata ihmisiä.
Vaikka on Hedbergillä varaakin leijua saavutuksillaan. Hän on hallinnut suomalaista komediakenttää suvereenisti yli vuosikymmenen ajan. Suosiossa mitattuna muut kotimaiset huippukoomikot vaikuttavat hänen rinnallaan pelkiltä höyhensarjalaisilta. Eikä hänen voittokululleen näy loppua.
– Olen koomikkona sellainen, että annan lavalla itsestäni ihan kaiken. Jos joku tulee esityksen jälkeen sanomaan, että oli aika paska keikka, niin sillä palautteellahan minua arvostellaan ihmisenä.
Yksittäistä selitystä omalle menestykselleen Hedberg ei osaa silti nimetä. Todennäköisesti kyse on monen eri asian summasta, hän arvioi. Ei hän ainakaan kuvittele syyn piilevän siinä, että hän olisi Suomen lahjakkain koomikko.
– Komedian tekeminen on niin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa niin moni asia. Mutta onhan se niinkin, että jos repäistään kadulta summamutikassa ihmisiä riviin ja annetaan niille kaikille sama Pikku-Kalle-vitsi, niin jokuhan niistä kertoo sen vitsin parhaiten. Jollakin vaan on sellainen tapa esiintyä ja olla lavalla, että se huvittaa enemmistöä kaikkein eniten.
Entä voisiko tuurilla olla osuutta asiaan? Hedberg pohtii kysymystä hetken ja sanoo pitävänsä ajatuksesta.
Sitten hän päättää vetää sanojaan hieman takaisin.
– Vaikka kyllä loppupeleissä kaikki on silti itsestä kiinni. Minähän piiskaan itseäni ihan törkeästi, jos jokin kohta ei mene keikalla mielestäni oikein. Siis mähän olen välillä ihan hullu. Mutta siksi olen kehittynytkin niin hyväksi.
Teksti Ville Hartikainen, kuvat Kirsi Tuura
