Laila Hietamiehen työhuoneeneen hyllyt ovat täynnä kirjoihin liittyvää materiaalia, joista osa koskee myös Romanoveja. Suurin osa niistä kirjoista on sellaisia, "jotka lakkasivat olemasta jo vuosikymmeniä sitten". Niitä ei siis löydy enää edes divareiden hyllyistä.

Osa kirjoista on löytynyt ulkomailta. Laila on matkustanut Romanovien perässä Englantiin, Ranskaan - ja tietysti useasti Venäjälle.

Asuessaan Englannissa hän tapasi myös Romanoveihin liittyviä ihmisiä. Hän on päässyt tutustumaan palatseihin ja ottamaan satoja valokuvia aidoista tapahtumapaikoista.

Hänellä on myös julkaisematonta Romanovien kohtaloon liittyvää alkuperäisaineistoa.

Tärkein materiaali on viimeisen keisarin, Nikolai II päiväkirjat, jotka Laila on suomennuttanut itselleen. Vuonna 1992 Venäjällä ilmestynyt painos oli pieni ja se myytiin loppuun muutamassa viikossa.

Kirjailija sai käyttöönsä kaksi osaa.

- Nikolai komennettiin jo hyvin nuorena pitämään päiväkirjoja. Tavalliselle lukijalle kirjat olisivat hyvin tylsiä, mutta tutkija saa niistä paljon tietoa. Nikolai tyytyi ainoastaan kirjaamaan päivän tapahtumat, hän ei koskaan lausunut mielipiteitään.

Tsarskoje Selossa, Pietarin lähellä on viimeisen keisariperheen koti, Aleksanterinpalatsi. Laila on yksi niistä harvoista siviileistä, jotka ovat päässeet tutustumaan nykyisin merivoimien sotilastukikohtana olevaan palatsiin. Luvan saaminen kesti puoli vuotta.

Hän käveli tuntikausia autioita käytäviä ja saleja nuoren upseerin seurassa. Mies antoi valokuvata paikoissa, joissa se on edelleen kiellettyä. Laila näki keisarinnan entisen budoaarin, perheen makuuhuoneet, salongit, lastenhuoneet ja kappelin.

- Matkan tärkein anti oli se, että pystyin rekonstruoimaan keisarin perheen elämän: näin huoneet, missä he elivät ja pystyin hahmottamaan palatsin välimatkat. Katot, ovet, takat... kaikki on materiaalia uutta kirjaa varten, Laila sanoo.

Vasta lastenhuoneiden portaat toivat mukanaan järkytyksen: ajatus siitä, että nuoret murhatut ruhtinattaret olivat liidelleet juuri niillä portailla, teki Lailan lähes pahoinvoivaksi. Historia läimäytti kasvoille.

Saadessaan tutustua Aleksanterinpalatsiin, Lailan oli jo saanut valmiiksi Suomen Kansallisteatterille tekemänsä näytelmän Keisarin perhe ja pyhä paholainen. Samoin oli valmiina jo Sonja-niminen romaani.

- Aloin tutkia Romanoveja siksi, että olen kirjailija. Tunnen valtavaa viehtymystä ihmisiin kerjäläisestä keisariin. Tutkiessani aikanani Venäjän vallankumousta Laatokka- sarjaa varten, aihe tempasi mukaansa. Meillä ei ole paljonkaan kirjoitettu siitä ajasta, kun Suomi oli suuriruhtinaskunta.

- Kaikki lähti Bobrikovin murhasta, kirjailija sanoo, ottaa valkoisen kierrekansion ja selaa hetken keisari Nikolai ll:n päiväkirjaa.

- Olin jossain ulkomailla ja näin tämän tekstin, joka oli italiaksi. Tämä on kirjoitettu 3. kesäkuuta vuonna 1904, jolloin keisari on ollut Aleksanterinpalatsissa:

"Koko päivä oli aivan upea, kirkas ja kesäinen. Selonteon jälkeen lähdin Gatsinaan. Kello 12 oli Kysassierien paraati, joka oli peruuntunut 19. toukokuuta. Söimme lounasta upseerien kanssa ja otatin valokuvan koko ryhmän kanssa puutarhassa. Kotiin lähdin jo kello 3 ½ (Nikolain kummallinen tapa ilmaista kellonaika). Kiertelimme kauan järvellä ja nautimme säästä. Joimme teetä puutarhassa ja lähdin kello 6 Tsarskojeen. Sain ikävän viestin siitä, että Bobrikovia on ammuttu päähän Helsingissä senaatin talossa ja hän on pahasti haavoittunut!! Söimme päivällistä parvekkeella ensimmäistä kertaa ulkona."

- Seuraavana päivänä: "Aamulla sain surullisen viestin, että Bobrikov on hiljaisesti kuollut kello yksi yöllä. Vaikeasti korvattavissa oleva menetys. Sää oli kuuma. Taas söimme päivällistä parvekkeella."

- Muistan ihmetelleeni miten erikoinen tämä Nikolai ll on ja miten tyynesti hän suhtautui murhaan...

"Söimme päivällistä parvekkeella".