Giles Martin kertoo Revolver-vinyyliboksin mukana tulevassa kirjassa, että häneltä kyseltiin vuosien ajan, milloin Revolver muokataan uuteen uskoon. Beatlesin hovituottajan George Martinin poika on tehnyt uusine Beatles-miksauksineen niin vakuuttavaa jälkeä, että yhä uusien versioiden luominen on suorastaan velvollisuus.

Ei Giles Martin tiimeineen Beatlesia uusiksi myllerrä, hän vain saa klassikkoalbumit kuulostamaan entistä tarkemmilta ja paremmilta – musiikista löytää uusia ulottuvuuksia, vaikka ei olisi erityisen taipuvainen hifistelyyn. Revolver-vinyyliboksi sisältää Giles Martinin uuden stereomiksauksen ja vanhemman monoversion, ja vaikka nostalgikot voivat ja saavat olla toista mieltä, uusi versio soi komeammin.

Nyt Revolver, Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, The Beatles, Abbey Road ja Let it Be ovat saaneet Giles Martin -muokkauksen. Seuraavaksi sopii toivoa vuoden 1965 Rubber Soulin uusintakäsittelyä.

Vaikka Beatlesin skaala oli aina laaja, Revolverin monipuolisuus jaksaa hämmästyttää vuosi toisensa jälkeen. Paul McCartney kertoo kirjan (jonka huippukohtia on The Roots -yhtyeen Questloven erinomainen essee) alkusanoissa, että kun heiltä kysyttiin, mikä on Beatlesin menestyksen kaava, hän ja John Lennon vastasivat, että jos sellainen löytyisi, se heitettäisiin saman tien pois.

Bändi viihtyi studiossa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Virtaa riitti, sillä nelikko piti alkuvuodesta 1966 muutaman kuukauden lomaa levyttämisestä ja kiertueilta ensi kertaa vuosikausiin.

Niinpä Revolverilla kuullaan sulassa sovussa George Harrisonin sitarin johdattamaa intialaisfiilistelyä (Love You to), Motown-soulia (Got to Get You into My Life), tylyriffistä rockia (Taxman), lastenlaulua (Yellow Submarine), silkkaa psykedeliaa (She Said She Said, Tomorrow Never Knows, I'm Only Sleepingin takaperoiset kitarat), tuplatun jousiryhmän vetämää kamaripoppia (Eleanor Rigby) ja euforista poppia (And Your Bird Can SIng).

Paul McCartneyn albumille loihtima balladikolmikko on virheetön: Eleanor Rigby, säveltäjän itsensä kaikkien aikojen suosikki omista lauluistaan eli lempeä Here, There And Everywhere ja ennen kaikkea liian usein unohdettu mestariteos For No One, joka on klavikordisäestyksineen kuin parasta Bachia ja sanoitus karun toteavaa parisuhdedraamaa.

Boksin mukana tulee single, joka sisältää Paperback Writerin ja Rainin stereo- ja monoversioina. Paperback on tuttu monilta kokoelmilta, mutta hengästyttävästi ryskäävä Rain on loistokkuudestaan huolimatta jäänyt vähemmälle huomiolle.

Boksi sisältää myös kaksi albumillista kappaleiden varhaisia ottoja, joihin kuuluu alkuperäinen, huomattavasti singlelle päätynyttä versiota nopeampi Rain, joka on pieni aarre sinänsä jo McCartneyn bassottelun ja Ringo Starrin hillittömän irtonaisen rummutuksen ansiosta.

Got to Get You into My Life kehittyy pikkuhiljaa lopulliseen muotoonsa, kun torvet omivat George Harrisonin kitarakuviot. Tomorrow Never Knows on silkkaa psykedeliaa jo ensimmäisessä vaiheessa, vaikka biisin lopullinen versio syleileekin tätä ja paria lähiuniversumia. And Your Bird Can Singistä kuullaan muutama otto, esimerkiksi jo Anthology 2:lta tuttu versio, jossa Johnin ja Paulin pokka pettää laulaessa jatkuvasti. Yhdessä näkemyksessä taas tuntuu The Byrdsin helinäkitaroiden välitön vaikutus.

Yellow Submarinen varhainen muoto on hämmentävä: John Lennon laulaa kappaletta kuin jotain vanhaa folksävelmää sanoin ”in the place where I was born, no one cared, no one cared”. Kappale muutti muotoaan albumille silkaksi lastenlauluksi, ja melodiaakin ringoistettiin eli yksinkertaistettiin. Yellow Submarinen monitasoinen taustailakointi on itse kappaletta viehkompaa studioleikkimistä.

Revolver-boksi on saatavilla myös cd-versiona. Tällä kertaa mukana ei aiemmista Giles Martin -vetoisista bokseista poiketen tule 5.1- ja/tai Dolby Atmos -versiota, vaan jälkimmäinen on saatavilla suoratoistona esimerkiksi Apple Musicin kautta.