Kari Hotakaisen kirjassa Tuntematon Kimi Räikkönen kerrotaan formulasankarin liikennekäyttäytymisestä. Kirjan mukaan liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset ovat Kimi Räikköselle lähinnä viitteellisiä. Onpa nuoruudessa tullut kaahailtua ulkomailla ilman ajokorttiakin.

Tiedotusvälineissä ja sosiaalisen median foorumeilla asiaan on suhtauduttu lähinnä huvittuneesti. Ikään kuin F1-kuljettajalle voisi sallia eri säännöt kuin muille.

Kimi Räikkönen on roolimalli nuorille, halusi hän sitä tai ei. Myös liikenteessä.

Toki liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset tuntuvat joskus turhalta holhoamiselta ja kunnon kansalaisen kiusaamiselta, ainakin silloin kun kameratolpan valo välähtää omalla kohdalla.

Myös toisenlaista kokemusta löytyy. 2000-luvun alussa kiertelin työkseni MM-rallisarjaa. Eräässä Etelä-Amerikan maassa ei liikennekulttuurin perusteella suoritettu koskaan minkäänlaista valvontaa.

Meno tien päällä oli hurjaa. Eräs auto tuli vastaan korkealla maantiesillalla perä edellä. Vauhtia oli auton ominaisuuksiin nähden varmasti tuplaten liikaa ja loivassa kaarteessa rotisko lähti spinnaamaan kohti. Ei osunut, eikä takanakaan kolissut.

Toinen sankari syöksyi pimeään tunneliin vastaantulevien kaistalla, kun oli pakko päästä ohi nyt ja heti siinä paikassa.

Suuri rallimestari Sebastien Loeb ei voinut käsittää toimittajan kysymystä, vaikka oli juuri ajanut pohjat hirmuiselle El Condor -vuoristopätkälle.

– Mitä tarkoitat? En koskaan aja kuin hullu.

Kuten Loeb, tuskin Räikkönenkään tekee ratissa mitään holtitonta, kypärä päässä tai ilman. Mutta kaikki eivät tunne omia rajojaan. Siksi on tärkeää, että sääntöjä paitsi tehdään myös valvotaan.

Siksi poliisi on liikenteessä ystävä. Ihan oikeasti. Paremman puutteessa myös kameratolppa kelpaa kaveriksi.