Mainio kynä. Niin kirjoja lukematon, lukihäiriöstä lapsena kärsinyt Kimi Räikkönen kommentoi Kari Hotakaisen tekstiä saatuaan Sveitsiin kertomuksen ensimmäiset 44 liuskaa.

Mainiosti sanottu. Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala) on Finlandia-palkitun kirjailijan ensimmäinen tietokirja. Ei fiktiota, vaan oikeasta ihmisestä kirjoitettu, kuten hän itse sanoo. Sivu sivulta tiukkaan pakattua tekstiä, helmiä moni lause.

Idea kirjasta oli Kari Hotakaisen oma, ei kustantajan, eikä Formula 1 -sarjan maailmanmestari Räikkösen. Kyselijöitä kirjan tekijöiksi on vuosien varrella riittänyt, mutta Kimi ja hänen asiainhoitajansa Sami Visa tarttuivat Hotakaisen ehdotukseen.

Hän keksi sen jo vuonna 2011, mutta yhteydenotto Sami Visalta tuli vasta viime vuonna. Soitto tuntemattomasta numerosta johti siihen, että kirjailija ajoi vanhalla Volvo S60:lla tapaamiseen Porkkalanniemen huvilalle.

Kun kirjailija lähti tapaamisesta, Kimi käveli perässä ja sanoi, että helvetin ruma etupuskuri tossa sun autossa.

Kirjan julkistamistilaisuudessa molemmilta tipahteli lauseita kuin kivenmurikoita.

– Tiesin Hotakaisen nimen, koska äiti, vaimo ja Sami olivat hänestä puhuneet, Kimi kertoi helsinkiläisessä karaokebaarissa. Siellä hän ei kuitenkaan laulanut lempibiisejään Paalupaikkaa tai Rekkamiestä.

– Tiesin, että Räikkönen ajaa formuloita ja oli heilunut gorillapuvussa humalassa Hangossa. Formuloita en ole koskaan seurannut. Nyt on käynyt niin murheellisesti, että seuraan, koska pelkään yhden puolesta. Jos hän lopettaa, minä lopetan katsomisen, Kari Hotakainen sanoi.

Sama aaltopituus saavutettiin kirjan teossa nopeasti. Jotain samanlaista hiljaisuutta ja omanlaistaan huumoria heissä molemmissa on.

Hotakainen katsoi jäänsinisiin silmiin ja odotti, tuleeko niiden alla olevasta luukusta mitään.

Tuli.

Ei formulakirja, ei elämäkerta, mutta todenmukainen tarina formuloitten lähes absurdista maailmasta ja yhdestä vaikenevasta, omassa lajissaan lahjakkaasta poikkeusyksilöstä.

Räikkönen päästi Hotakaisen lähelleen, ja luottamus syntyi nopeasti. Kimi ei asettanut kuin pari ehtoa – hän ei halunnut ruotia sen enempää vuoden 2007 maailmanmestaruuttaan (”ketä kiinnostaisi”), eikä analysoida ensimmäistä avioliittoaan malli Jenni Dahlmanin kanssa mainintaa enemmän. Kahden elämää täysillä elävän nuoren liitosta ei vain tullut mitään.

Kun he tapasivat, Jenni oli 19, Kimi 21.

”Se oli koko avioliitto enemmän tai vähemmän hurlumheitä minun osalta/.../ suhteessa oli koko ajan pelko, että jääköhän tästä kiinni/.../Sanoin Mintulle, että jos tässä ruvetaan olemaan, niin enää en kuseta enkä petä. Mä en halua koskaan uudelleen sitä helvettiä enkä niitä pelkotiloja, joita valehtelusta tulee.”

Minttu Virtanen, nykyinen Räikkönen, valloitti miehen varovaisuudellaan. Ja sillä, että hänessä aviomiehen mieli lepää. Ja silmä tykkää.

Perheen lämmössä lapsuutensa elänyt mies on löytänyt rauhan ja rakkauden perheestään, johon kuuluu jo kaksi lasta, Robin, 3, ja Rianna, 1.

– Haluan olla hyvä ja rakas isä. Ei mulla ole mitään aanelosta tai sääntökirjaa, jonka mukaan pitäisi tehdä. Sitä kaipaisin, että voisimme mennä joskus Linnanmäelle, ettei koko ajan pyydettäisi nimmareita, Kimi sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa.

Minttu katseli hymyillen miestään karaokebaarin yläkertaan johtavilla portailla.

Isyys ja avioliitto Mintun kanssa ovat muovanneet Kimistä vastuuntuntoisen miehen. Hän oli Robinin syntyessä juuri sopivan ikäinen ja sopivasti kokenut. 36-vuotias, ei enää nuorukainen, ei enää uusia valloituksia.

Kun Hotakainen vieraili sanelimensa kanssa Räikkösten kotona Sveitsissä, hän näki lapsiinsa sataprosenttisesti keskittyvän isän. Lapsien saaminen on peruuttamaton tapahtuma, ja Hotakainen kirjoittaa, ettei sitä voi verrata yhteenkään osakilpailuun tai maailmanmestaruuteen.

Kimille ero perheestä on raskasta, ja kotiin on aina hienoa palata. Peuhata Robinin kanssa, nähdä Riannan ensiaskelet.

”Tuntuu hirveältä lähteä, kun Robin roikkuu jalassa. Sairaan raastavaa. Mutta se on hieno puoli, kun olet ollut viikon tai kaksi poissa ja huomaat, että ne on kasvaneet ja oppineet paljon.”

Kuten monet pikkupojat, Robin on jo nyt osoittanut suurta kiinnostusta autoja kohtaan. Tuleeko hänestä myös kilpa-ajaja? Siihen isä sanoo, että enteet ovat pahat.

– Jos tulee, niin toivon, että x-vuoden jälkeen joku muu seisoo varikolla kuin minä. Oma urani loppuu jossain kohtaa, lähempänä ollaan loppua kuin alkua.

Autot, autourheilu ja siihen satsaaminen värittivät koko Kimin ja hänen isoveljensä Ramin lapsuutta.

Heidän vanhempansa Matti ja Paula Räikkönen tekivät kaikkensa, että pojat saivat harrastaa. Molemmat olivat liikunnallisia, ja Kimi oli huimapää. Ominaisuus, joka hänessä yhä on.

Perhe ei ollut varakas, kaikkea muuta. Rahaa lainattiin, ja kaikki liikenevä raha käytettiin karting-kisamatkoihin. Se paljon puhuttu kodin ulkovessa saatiin sisävessaksi vasta 2000-luvun alussa, kun Kimi kustansi sen vanhemmilleen.

Se, että perheen kuopus päätyi F1-sarjaan, ei ollut päämäärä, vaan suuri yllätys. Saavutus, joka nousi Masalle, Matti Räikköselle (k. 2010) päähän. Sen kirjassa paljastaa Kimin äiti.

Kimin elämän vaikein kokemus on ollut isän kuolema – eikä pelkästään kuolema, vaan se, että hän ja isä olivat riidoissa.

Isä oli joutunut pari vuotta ennen kuolemaansa mönkijäonnettomuuteen. Hänen luonteensa muuttui kärttyisäksi, sillä päähän jäi neurologinen vaiva.

Isä alkoi juoda liikaa, mistä Kimi ei pitänyt. Kun isä juovuspäissään oli ampunut savikiekkoja, Kimiltä meni hermot.

”Ei ikinä saisi jäädä riita selvittämättä ennen kuolemaa. Ja niin siinä just kävi. Niin kuin monissa elokuvissa. Sen riidan takia se oli paskamainen homma/.../ Mä kävin hakemassa kaikki aseet pois, ja se suuttui siitä. Se vitsaili kyllä sitten puhelimessa, että saatanan asejemmari, sillä tavalla hyvässä hengessä. Ja sanoi, että rakastaa mua.”

Isän kuolemasta on kulunut kahdeksan vuotta. Kimi sanoo miettivänsä usein, että mitä isä tähän tai tuohon sanoisi.

Hotakainen painaa tässä vaiheessa sanelimen kiinni.

Sanelin on auki, kun Kimi kertoo juhlimisestaan ja juomisestaan. Kirjan luku 16 päivää on kuin road movie kahden nuoren miehen, Kimin ja jääkiekkoilija Kimmo ”Piki” Pikkaraisen yli kaksi viikkoa kestäneestä juomaputkesta.

Tarina alkoi Milanosta. Pikkarainen pelasi viimeisen pelinsä Milano Rossoblu -joukkueessa ja ehdotti Kimille tulevansa tämän luokse Sveitsiin. Kimi oli vielä matkalla Kiinan osakilpailusta kotiin, mutta Jenni oli kotona.

Avioliitto oli jo rikki. Kahta miestä ei pidätellyt mikään. He lensivät paikasta ja maasta toiseen, muun muassa Bahrainin prinssin juhliin. Ne olivat kuin Tuhannen ja yhden yön saduista, yllätyskäänteitä ja eksoottisia juomia riitti siellä ja täällä, ja lopulta Porkkalanniemessä Kimi joi kynttiläkruunusta irrottamastaan pikarista punaviiniä.

”Päivä, toinen ja kolmas. Kauniita, lämpimiä päiviä, toisiaan muistuttavia, samankaltaisesti yöhön kaatuvia/.../Päivät huojuvat, yöt kaatuvat. Jutut jauhavat paikallaan, ideat kuihtuvat.”

Kuudentoista päivän jälkeen Kimi totesi, että ylihuomenna on keskiviikko ja että torstaina alkavat Barcelonan GP-kisat.

Hän tuli kisassa kolmanneksi ja sanoi lehdistötilaisuudessa: ”Ei muuta kuin hyvää äitienpäivää kaikille äideille.”

Kirjan julkistamistilaisuudessa hän hymähti, ettei hän enää jaksaisi vastaavaa juhlimista.

– Olen voinut viettää hurlumheitä, koska kunto kesti. Sataprosenttisesti olen hommani hoitanut.

– Jos on ajanut kahdeksantoista vuotta ja juonut kuusitoista päivää, se on aika vähän, Hotakainen jatkoi.

Kimille on aivan sama, mitä hänestä kirjoitetaan. Kari Hotakainen kirjoitti hänestä kuitenkin mainiolla kynällä, ja se riittää.

Sitaatit Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala 2018)