– Ei se nyt kokonaan kuollut ole, onhan näitä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. En ole katsellut firmojen tilinpäätöksiä, mutta jos tuo bisnes olisi kultakaivos, kai se olisi jo räjähtänyt käsiin. Hypeä ei ole ollut ihan alun jälkeen nähtävissä. Joku luuli viisi vuotta sitten, että ihmiset eivät enää osta omaa autoa, vaan kaikki ajelevat yhteiskäyttöautoilla. Niin ei käynyt, eikä se ollut koskaan realismiakaan.

– Jotta se olisi vaihtoehto omalle autolle, pitäisi niitä autoja olla paljon enemmän ja aina saatavissa lyhyen kävelymatkan päässä. Oman auton voittokulku perustuu juuri siihen, että se on valmiina lähtöön heti, kun liikkumisen tarve iskee. On tämä toki ihan hyvä täydentävä palvelu niille kotitalouksille, joilla autoa ei ole. Mutta se vaatii sitä, että asuu lähinnä Helsingin keskustan alueella. Autoja pitäisi olla enemmän keskustassa, lähiöissä ja kehyskunnissakin. Se vaatisi valtavan määrän autoja ja valtavan määrän käyttäjiä.

– Keski-Euroopan suurissa kaupungeissa yhteiskäyttöautoilu on isompaa, mutta ei se sielläkään ole oikein lentoon lähtenyt. Tietysti isossa ja tiheästi asutussa kaupungissa on helpompi luoda verkosto, missä kuluttaja tietää, että auto on suht lähellä ja nopeasti saatavissa melkein aina. Mutta kuten sanoin, ei se ole iso hitti missään.

– Mikäs siinä, jos rahoitus löytyy. Kivahan se on, jos kirjastokortilla saa auton. Tässä tapauksessa auton maahantuoja saa mukavaa näkyvyyttä markkinointiin, joten siinä mielessä ainakin hetken aikaa kaikki voittavat.

– Ei se hirveästi ole laukalle lähtenyt. Olisi kiva nähdä siitä jokin selvitys. Tällä tavalla voi tietysti saada oman autoilunsa kuluja pienemmäksi. Mutta harvoin tavara lainassa paranee. Yksi kynnys on varmasti se, että antaa oman autonsa ajoon tuiki tuntemattomalle. Osa siihen uskaltaa lähteä, osa ei. Ja pitää toki muistaa, että verottajallakin on oma sana sanottavanaan tällaisista tuloista.