Koulunkäyntiin liittyvät paineet voivat olla muutakin kuin oppimissuorituksiin ja arvosanoihin liittyvää stressiä. Nuoret saattavat kokea ahdistusta esimerkiksi koulun sosiaalisista tilanteista tai sosiaalisista suhteista. Ahdistava olo voi syntyä esimerkiksi siitä, ettei nuorella ole kavereita.

Näin sanoo kehittämispäällikkö Jenni Helenius THL:stä. Hän työskentelee tutkijatiimissä, joka vastaa joka toinen vuosi Suomessa toteutettavasta Kouluterveyskyselystä, joka mittaa väestötasolla nuorten hyvinvointia. Kyselyyn vastaavat peruskoulun neljäs-, viides-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat.

Esimerkiksi tyttöjen kokema koulu-uupumus, oppimisvaikeudet ja kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus nousevat tuoreimmasta kyselystä esiin, Helenius sanoo. Myös sosiaalinen ahdistuneisuus eli nolostumisen pelko on yleisempää kuin aiemmin.

– Nämä yhdessä tuottavat kuvan siitä, että nyt menee huonosti verrattuna aiempiin vuosiin.

Heleniuksen mukaan trendi on ollut nähtävissä kyselyaineistossa jo ennen koronaa, mutta pandemian aikana tilanne on pahentunut. Sosiaalista ahdistuneisuutta mitattiin Kouluterveyskyselyssä ensimmäisen kerran vuonna 2013. Silloin 20 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista ilmoitti kokevansa sosiaalista ahdistusta. Vuonna 2015 vastaava luku oli 21 prosenttia. Uusimmassa kyselyssä vastaava prosenttiluku oli 35.

Helenius kuitenkin sanoo, että suuri osa nuorista vaikuttaa voivan hyvin. Oppiminen sujuu ja kavereita on.

– Mutta näyttää siltä, että pandemian myötä yhä useampi nuori tuntee itsensä yksinäiseksi ja ahdistuneeksi ja kokee epävarmuutta siitä, saako apua, jos sitä todella tarvitsee.

Mitkä muut seikat pandemian lisäksi selittävät sitä, että nuoret kokevat ahdistusta ja epävarmuutta?

Hieman eri asiat painavat vaakakupissa riippuen siitä, onko nuori peruskoulussa, lukiossa vai ammattikouluissa, Jenni Helenius huomauttaa.

– Esimerkiksi lukiolaisilla on paineita saada sellaiset arvosanat, joilla saisi haluamansa jatko-opiskelupaikan.

Tytöt kokevat kouluun liittyvää ahdistusta enemmän kuin pojat, ja tytöillä vaikuttaa olevan enemmän paineita koulussa suoriutumisesta.

– Ehkä tytöt osaavat tunnistaa ahdistuksen ja kertoa siitä paremmin kuin pojat, Jenni Helenius sanoo.

Moni tyttö ei koe saavansa tarpeeksi tukea koulun aikuisilta. Esimerkiksi 45,8 prosenttia lukiolaistytöistä ilmoitti kyselyssä, ettei ollut saanut apua tai tukea koulupsykologilta lukuvuoden aikana, vaikka olisi sitä tarvinnut.

– Tämä on ollut myös resurssikysymys korona-aikana. Esimerkiksi terveydenhoitajia on ollut rokottamassa ja testaamassa muualla.

Helenius katsoo, että ahdistuneena on vaikea huomata myönteisiä asioita. Kun ahdistusta on paljon, sitä myös huomaa itsessään ja toisissa.

– Jos yrittää koko ajan parhaita mahdollisia tuloksia opiskeluissa sekä harrastuksissa ja samalla pitää näyttää hyvältä, kokonaisuus tuottaa niin ahdistavan olon, että se näkyy myös koulunkäynnissä.

Vuonna 2021 julkaistun kansainvälisen kyselytutkimuksen mukaan 16–25-vuotiaat nuoret kokevat ilmastoahdistusta ympäri maailman. Mitä ilmastoahdistuksella tarkoitetaan?

Pelottaako tulevaisuus? Tunnistatko itsessäsi ilmastonmuutokseen liittyvää ahdistuksen tunnetta? Tämänkaltaisilla kysymyksillä ilmastoahdistusta kyselyssä mitattiin. Tutkimuksen tekoon osallistunut tutkijatohtori Panu Pihkala Helsingin yliopistosta huomauttaa, että ilmastoahdistus koostuu monista eri tunteista.

– Itse olen määritellyt ahdistuksen laajana: on jokin asia, joka huolestuttaa ja saa aikaa levottomuutta. Se saa pohtimaan, mitä pitäisi tehdä tai miten ilmiöön pitäisi suhtautua. Tämän näen ilmastoahdistuksen perimmäisenä pohjana.

Mikään uusi ilmiö ilmastoahdistus ei ole. Vuoden 2018 syksyn jälkeen ilmastotietoisuus kuitenkin kasvoi globaalisti. Pihkala puhuu ajankohdasta ilmastotietoisuuden ”suurena harppauksena”.

– Sen jälkeen ihmiset ovat tuoneet asian selvästi enemmän esille. Oletukseni tutkijana on myös, että ilmastoahdistus on kasvanut 2010-luvun loppua kohti. Se on yhteydessä siihen, kuinka vakava kriisi jo on ja kuinka suurta tietoisuus siitä on.

Tutkimuksessa suomalaisnuorista 43 prosenttia katsoi, että ”ihmiskunta on tuhoon tuomittu”. Lisäksi Sitra teetti vuonna 2019 kyselyn, jonka mukaan 15–30-vuotiaiden ikäryhmässä noin 33–36 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että sana ”ahdistus” kuvasi hyvin heidän tuntemuksiaan ilmastonmuutoksesta. Vaikka tarkkaa väestötason prosenttilukua ilmastoahdistuneista nuorista on vaikea antaa, johtopäätöksiä on mahdollista tehdä.

– Sen perusteella voidaan todeta, että se on todella merkittävä ilmiö suomalaisten nuorten keskuudessa, Pihkala sanoo.

Häviääkö ilmastoahdistus, jos ilmastokriisiin löydetään ratkaisut?

Jos yhteiskunnat tekevät määrätietoisia ilmastotoimia, myös ilmastoahdistus helpottuu, uskoo Panu Pihkala. Ilmastotoimilla hän tarkoittaa sekä ilmastonmuutoksen ehkäisemistä että varautumista muuttuviin olosuhteisiin.

– Silloin epävarmuus ja kokemus siitä, ettei voi hallita asiaa, vähenevät.

On selvää, että monissa paikoissa olosuhteet tulevat muuttumaan radikaalisti esimerkiksi merenpinnan nousun takia.

– Jos ympärillä on kuitenkin yhteiskunnallista varautumista ja esimerkiksi tukea sille, että ihmisiä kuunnellaan vaikeiden tunteiden kanssa, ahdistus voi helpottaa vaikka fyysiset olosuhteet pahenisivat.

Ei ole sattumaa, että juuri nuoret tuntevat ilmastoahdistusta. Nuoruudessa muodostetaan identiteettiä ja maailmassa olemisen tapaa. Nuori ei myöskään ole vielä niin vahvasti kytköksissä yhteiskunnan yleiseen asenneilmastoon kuin vanhempi.

– Siitä seuraa, että ikäryhmänä nuoret kyseenalaistavat asioita, ja monet heistä kokevat suurta empatiaa ja maailmantuskaakin siitä, kuinka paljon eettisiä ongelmia maailmassa on, Pihkala sanoo.

Pihkala näkee silti yhden keskeisen eron nykyisten ja entisten nuorten välillä: nykyään nuoret tietävät ja ymmärtävät, että ilmastonmuutos tapahtuu nyt jo – vahvasti. Vaikka 1980-luvulla ydinsota oli kammottava asia, se oli silti vain uhka, ei käsillä oleva asiaintila.

– Ilmastonmuutos on käynnissä nyt. Pidän tätä hyvin keskeisenä nykynuoruuteen vaikuttavana tekijänä.

Millainen paikka sosiaalinen media on nuorille?

On tutkittu, että sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita. Erityisesti kuva- ja videosovellus Instagramilla on tällainen taipumus. Aihetta tutkinut sosiologi Erica Åberg Turun yliopistosta sanoo, että kyse on sosiaalisesta vertailusta.

– Jos entisaikaan itseä on verrattu oman yläasteen kavereihin tai naapurikylän ihmisiin, nykyään itseään voi verrata mistä päin maailmaa vain tuleviin ihmisiin. Sosiaalinen media on laajentanut tätä piiriä. Sen voi ajatella myös hyvänä asiana, sillä somesta voi löytää verrokin, johon samastua, Åberg sanoo.

Tytöt kokevat ulkonäköpaineita selvästi poikia enemmän. Åbergin mukaan se voi johtua siitä, että tytöt tunnistavat paineita poikia herkemmin, ja myös uskaltavat puhua niistä poikia todennäköisemmin.

Sosiaalinen media ei ole nuorten elämässä mikään irrallinen saareke. Siellä esiintyvät ihannevartalot ovat samanlaisia ihannevartaloita kuin yhteiskunnassa muuallakin, Åberg huomauttaa.

– Ihanne on hoikka, nuori, melko urheilullinen, vammaton, sileä ja symmetrinen.

Åbergin mukaan sosiaalinen media kuitenkin korostaa ääripääajattelua myös ulkonäöllisesti: enää ei riitä, että on laiha, vaan ihanne on oikealla tavalla treenattu vartalo – sellainen, jossa lihakset ovat juuri tarpeeksi isot ”oikeista” kohdista.

– Hoikkuus nähdään sellaisena, että ”kuka tahansa” pystyy laihduttamaan, mutta se, kenellä on aikaa ja rahaa panostaa ulkonäköönsä, pystyy treenaamaan itselleen tietynlaisen takapuolen.

Miten sosiaalinen media muuttaa nuoruutta?

Nuoret osaavat usein navigoida sosiaalisessa mediassa paljon paremmin kuin vanhempansa tai isovanhempansa, Erica Åberg huomauttaa.

– Huolipuhe on aina ollut ylikorostunut nuorten suhteen, hän sanoo.

Viime aikoina Åberg on silti miettinyt, miten sosiaalinen media vaikuttaa omiin tunteisiin, käsityksiin itsestä ja omasta arvosta sekä lopulta siihen, kuinka vahvasti omaan arviointikykyyn luottaa. Hän ajattelee itsekin jakavansa Instagramiin kirpputorilöytöjään ikään kuin hakeakseen yhteisöltä hyväksyntää sen suhteen, ovatko tavarat hienoja ja kauniita.

Hän ymmärtää myös eskapismia eli todellisuuspakoa, joka sosiaalisen median käyttöön voi liittyä. Vanhemmat sukupolvet ovat jättämässä lapsilleen ilmastokriisissä rypevän maapallon.

– Eskapismilla nuoret saavat hetkeksi katkaistua sen ajatuksen, että maailma tuhoutuu ihan pian ja kukaan ei tee mitään. Jos se sitten on jokin hassutteleva selfie, tanssihaaste tai meikkivideo… sehän on hyvin pientä kuitenkin.