Uusi normaali. Mullistuva maailma. Täysin erilainen tulevaisuus. Todellisuus koronan jälkeen.

Suurten sanojen ja lavealla pensselillä maalailun takana on lopulta hyvin vähän konkretiaa sekä osin myös historiattomuutta; maailma on kautta vuosisatojen toipunut mullistuksista ja palannut enemmän tai vähemmän entisille raiteilleen. Joissain asioissa koronakevään vaikutukset ovat kuitenkin konkreettisesti nähtävissä jo nyt.

Yksi laajamittaisimmista on työllisyys. Ajanjaksolla maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin lomautustahti räjähti katosta läpi.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 16. maaliskuuta jälkeen on lomautettu noin 223 000 työntekijää ja irtisanottu yli 20 000. Pahin tilanne on Uudellamaalla ja Lapissa, joissa palvelu- ja matkailualat ovat merkittäviä työllistäjiä.

Kriisi osuu kipeimmin kauppaan, erilaisiin hallinto- ja tukipalveluihin sekä majoitus- ja ravintola-alalle. Viime mainitun etujärjestön Maran mukaan kaksi kolmannesta alan yli 140 000 työntekijästä on työttömänä tai lomautettu.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tuoreen talousennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 8 prosenttia, mutta ensi vuonna kasvua olisi 4 prosenttia.

Kuinka moni lomautetuista sitten pääsee takaisin töihin? Etlan ennustepäällikkö Markku Lehmus arvioi, että tänä vuonna uusia työttömiä tulee noin 80 000.  Vaikka majoitus- ja ravintola-alan lomautetuista pääosa palaa töihin sulkutoimien loputtua, moni yritys on riippuvainen ulkomaisista turisteista ja liikematkailijoista.

– Osa työntekijöistä irtisanotaan heti, osa viiveellä. Tapahtuma-, viihde- ja kulttuuripalveluissa on vähemmän vakituista työvoimaa, mutta esimerkiksi freelance-yrittäjien tulot ovat romahtaneet. Piilotyöttömyys ja alityöllisyys eivät näy tilastoissa.

Etla arvioi yksityisten palvelujen arvonlisäyksen supistuvan tänä vuonna 10 ja teollisuuden noin 9 prosenttia. Teollisuudessa lomautukset ja erityisesti irtisanomiset tulevat todennäköisesti viiveellä kesän jälkeen, kun investoinnit ovat jäissä eikä uutta tilauskantaa tule.

Helsinki Graduate School of Economicin (GSE) raportin mukaan lomautetuista suhteellisesti eniten on kasvanut nuorten naisten osuus, ja työttömien joukossa on ollut selvästi normaalia enemmän yrittäjiä.

Toisen asteen tai alempi koulutus lisää työttömyyden tai lomautuksen todennäköisyyttä. Kriisin vaikutukset leviävät akuutisti kärsiviä aloja kauemmas. Toukokuun alusta lomautukset ovat lisääntyneet suhteellisesti eniten viestintä- ja rahoitusalalla, ja myös vientiteollisuus on alkanut olla vaikeuksissa.

OECD:n laskelmien mukaan jokainen rajoituskuukausi vie Suomen bruttokansantuotteesta kaksi prosenttia. Kahden prosentin tuotantovähennys tarkoittaa arviolta neljän miljardin aukkoa verotuloissa per kuukausi. Kolmen kuukauden rajoitustoimet merkitsisivät noin sataatuhatta uutta työtöntä.

Kyse ei ole vain rahasta. Epävarmuus toimeentulosta ahdistaa, ja pitkittyvä työttömyys vaikuttaa hyvinvointiin, mielialaan ja niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveydentilaan.

Oikeus terveydenhuoltoon on yksi niistä perusoikeuksista, joihin rajoitukset ovat vaikuttaneet. Kiireettömien hoitojen lykkääminen koronaan varautumisen vuoksi, etenkin kriisin alkuvaiheessa rummutettu spekulaatio terveydenhuollon resursseista ja virusta kohtaan tunnettu pelko ovat saaneet aikaan sen, että myös kaikkea muuta kuin kiireettömään hoitoon hakeutuminen on jäänyt.

– Tutkimusten mukaan terveydenhuollon käyntimäärät ovat laskeneet alle puoleen. Pitkäaikaissairaiden kontrollikäynnit jäävät väliin, syöpäseulontojen kävijämäärät ovat laskeneet puoleen ja lääkemääräyksiä on jäänyt uusimatta, jolloin hoitovaste laskee ja voi syntyä erinäisiä kasaantuvia ongelmia, sanoo THL:n tutkimusprofessori Pekka Jousilahti Kansanterveyden edistämisen yksiköstä.

Jousilahden mukaan jopa akuutissa hädässä, kuten infarkti- ja aivohalvaustapauksissa, ambulanssi on kutsuttu viiveellä, vaikka niissä pitää toimia heti ensioireiden ilmaannuttua.

– Ensihoitoelvytykset ovat lisääntyneet, kun ambulanssin kutsuminen on viivästynyt. Hätätapauksissa saa ja pitää toimia kuin epidemiaa ei olisi, koska aikaa ei ole hukattavaksi, hän painottaa.

Jousilahden alaa ovat suomalaisten kansansairaudet: sydän- ja verisuonitaudit, syövät, diabetes ja hengityselinsairaudet. Ne lisäävät riskiä koronavirustartunnassa, mutta todennäköisempiä ongelmia syntyy, mikäli hoito laiminlyödään.

Sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat kolmanneksen suomalaisten kuolemista. Ilman asianmukaista seurantaa niiden ja muiden pitkäaikaissairauksien ennuste heikkenee, ja ennenaikaisen kuoleman riski kasvaa. Myös päihde- ja mielenterveyspalveluiden supistamisen vaikutukset tulevat viiveellä.

Korvaavat etävastaanotot riittävät joissain tapauksissa, mutta eivät kaikissa. Pekka Jousilahti muistuttaa, että diabetes ja verenpainetaudit ovat usein oireettomia; tutkimusten lykkääminen viivästyttää diagnoosia ja heikentää hoitovastetta.

– Pitkäaikaissairauksia tulee hoidattaa normaalisti: muistaa kontrollikäynnit ja lääkitys, ja ottaa oireet vakavasti. Suomen terveydenhuollon kapasiteetti kestää kyllä eikä sen käyttöön saa tulla korkeaa kynnystä pelkojen tai ohjeistuksen liian tiukan tulkinnan vuoksi.

Suomessa on arviolta 11 000 urheiluseuraa, ja lapsista peräti 90 prosenttia on jossain vaiheessa mukana niiden toiminnassa. Turun yliopiston viimeisimmän suuren seuratutkimuksen (2018) mukaan noin

60 prosenttia 9–15-vuotiaista suomalaisista liikkui ohjatusti urheiluseurassa. Kun mukaan lasketaan seuratoimijat, vanhemmat ja muut taustajoukot, puhutaan satojatuhansia perheitä koskettavasta asiasta.

Kaikki loppui kuin seinään, kun liikuntapaikat suljettiin ja hallitus kielsi yli 10 ihmisen kokoontumiset maaliskuun puolivälissä. Olympiakomitean seuratoiminnan asiantuntijan Eija Alajan mukaan tarkemmat tutkimustulokset vaikutuksista saadaan kesäkuun puolivälin jälkeen, mutta päälinjat ovat selvillä.

– Aktiiviset ja sitoutuneet toimijat selviytyivät parhaiten. Osa seuroista ja valmentajista teki pakon edessä hämmästyttävän digiloikan: treeniohjelmista ja vaihtoehtoisista toteutustavoista alkoi olla runsaudenpula. Osa urheilijoista koki saaneensa enemmän huomiota valmentajalta, kun henkilökohtaisen harjoitusseurannan ohella kyseltiin muitakin kuulumisia, Alaja sanoo.

Vaikeampaa on harrastepuolella, jossa tapahtumia on yleensä 1–2 viikossa eikä mitään yhteyttä välttämättä pidetty. Eriarvoisuus korostui muutenkin: lapset ja nuoret jäivät sen varaan, kuinka aktiivinen ja kekseliäs valmennus on. Kaikkien kotoa ei liioin löydy tietokoneita, uusia älypuhelimia tai auttavaisia vanhempia.

– Siitä, kuinka moni mahdollisesti on jäänyt kokonaan pois toiminnasta, ei ole vielä tietoa. Toisaalta lasten ja nuorten liikkuminen ulkona sekä keskenään että perheissä on lisääntynyt, arvioi Alaja.

Liikunnan ja terveyden tutkimuksen (Likes) varajohtaja Tuija Tammelin on samoilla linjoilla: lukuja on vaikea arvioida, mutta koronatauko harrastamisessa voi altistaa lopettamiseen.

– Jos sitoutuminen ei ole vahvaa, korona-aika voi lisätä drop out -ilmiötä. Toisaalta seuratoiminta on lapsille ja nuorille paljon muutakin kuin liikkumista. Kaverit, yhteenkuuluvuus, uuden oppiminen ja taitojen kehittyminen ovat asioita, joiden pariin paluuta monet ovat odottaneet innolla.

Suomessa harrastuksen loppuminen murrosiässä eli drop out -ilmiö on kansainvälisessä vertailussa harvinaisen voimakasta. Lajeissa on eroa: tutkimuksen mukaan esimerkiksi jääkiekossa 12–14-vuotiaina lopettaneiden osuus on alle 20 prosenttia, kun kamppailulajeissa se voi nousta 50 prosenttiin. Siinäkin on eroa, lopettaako nuori lajin vai lopettaako hän urheilun. Pahimmassa tapauksessa omatoiminen liikunta loppuu vuosiksi.

Tuija Tammelin muistuttaa, että koulujen sulkemisen myötä koululiikunta ja -matkat jäivät pois kahdeksi kuukaudeksi.

– Monelle lapselle ja nuorelle koulumatkat ovat merkittävä osa päivän liikkumista, joillekin ainoa säännöllinen liikuntamuoto. Sama koskee aikuisia ja työmatkaliikkumista. Voi olla, että vaikutukset näkyvät kansanterveydessä ja fyysisessä kunnossa, mikäli arki muuttuu entistä staattisemmaksi ja liikkumattomuus jää pysyväksi olotilaksi.

Kriisillä on ollut Olympiakomitean Eija Alajan mukaan myös positiivisia vaikutuksia, kuten omatoimisuus, vastuunotto ja luovat toimintatavat. Tärkeimpänä hän pitää asioita, joiden arvon huomaa niiden puuttuessa.

– On huomattu, kuinka suuri merkitys on liikunnalla ja yhteisöllisyydellä: sillä, että ihmiset saavat toimia yhdessä ja hakeutua toistensa luokse. Urheiluseurassa nämä asiat yhdistyvät, eikä niitä korvaa keinotodellisuus tai suurinkaan digiloikka.