Onko koronavirus voitto ilmastolle? Ensi vilkaisulla näyttää siltä. Kun virus levisi pandemiaksi, lentoliikenne lähes seisahtui, autoilu väheni ja tehtaita suljettiin. Ilmansaasteet vähenivät niin paljon, että Intian Punjabissa nähtiin Himalajan huiput ensi kertaa 30 vuoteen.

Valitettavasti todellinen vaikutus ilmastoon on vähäinen.

– Tämänhetkinen arvio on, että päästöt voivat tippua vajaa kahdeksan prosenttia tänä vuonna. Pudotus on aika pieni. Se kertoo, että järjestelmä tuottaa päästöjä ja energiaa käytetään koko ajan, sanoo johtaja Mari Pantsar Sitrasta.

Pantsar vetää Sitran hiilineutraali kiertotalous -toimintaa. Kiertotalouden idea on, että kulutus ei ole tavaroiden ostamista ja omistamista vaan palveluiden käyttämistä, kuten jakamista ja vuokraamista. Materiaaleja ei lopuksi hävitetä, vaan niistä tehdään uusia tuotteita.

Hiilineutraali tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan vain sen verran kuin hiilinielut, kuten metsät ja maaperä, niitä sitovat.

Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Ilmastoon vaikuttavat kaikki vuosikymmenten varrella kertyneet päästöt. Siksi vuoden pari kestävällä päästöpudotuksella on vaatimaton vaikutus lämpenemiseen. Ilmaston kannalta tulevaisuus on yhtä synkkä kuin aiemminkin, jos torjuntatoimiin ei ryhdytä.

– Ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa tänäkin vuonna. Kun hiilidioksidia on jossain vaiheessa liikaa, käynnistyy tapahtumia, joita ihminen ei pysty hallitsemaan. Esimerkiksi kun jäätiköt ja ikiroudat romahtavat ja sulaminen kiihtyy, ihminen ei voi tehdä yhtään mitään, vaikka päästöt pudotettaisiin silloin nollaan, Pantsar sanoo.

Ilmastonmuutos happamoittaa meriä, tuhoaa luonnon monimuotoisuutta ja lisää vaikeita sääolosuhteita, kuten kuivuutta, hirmumyrskyjä, rankkasateita ja maanvyörymiä.

– Hiivimme koko ajan kohti pistettä, josta ei ole paluuta.

Pantsar kertoo lukeneensa vastikään tutkimusta siitä, miten ilmastopäästöt ovat kehittyneet aiempien pandemioiden ja sotien jälkeen. Aina on palattu vanhaan.

Myös vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen päästöt lähtivät nopeasti kasvuun.

Hän on silti toiveikas, että tämän ajan ennenkokemattomilla poikkeusoloilla on vaikutusta.

– Ajattelen, että mitä pidempään koronavirus ja rajoitukset kestävät, sitä helpompi on tehdä muutoksia ihmisten käyttäytymiseen, matkustamiseen ja liikkumiseen. Nyt on jo nähty, että muutoksia pystytään tekemään, kun on pakko. Tämä antaa toivoa, vaikka kukaan ei tietysti toivo koronapandemian jatkuvan.

Muutoksia ihmiskunnan onkin tehtävä. Pian edessä on koronakriisin kolhimien talouksien uudelleenrakentaminen. Ympäri maailmaa maat kokoavat isoja elvytyspaketteja omille palveluilleen ja teollisuudelleen. Ilmaston kannalta paljon riippuu siitä, millaisia ne ovat.

– Elvytystä voidaan tehdä kahdella tavalla: mustalla tai vihreällä. Jos rahalla pönkitetään fossiilista teollisuutta, edessä on kestämätön tie. Jos se suunnataan päästöjen vähentämiseen ja vähähiiliseen toimintaan, on mahdollista, että pääsemme oikealle tielle.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen perusti huhtikuussa työryhmän tekemään ehdotuksia kestävästä elvytyksestä. Mari Pantsar on sen toinen puheenjohtaja.

Ensimmäiset ehdotukset ovat valmiina. Jos ne toteutuvat, meillä olisi tulevaisuudessa enemmän tuulivoimaa, puusta rakennettuja kouluja ja muita julkisia kohteita sekä parempia pyöräteitä.

Elintärkeää on parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Yksi keino on korottaa kotitalousvähennystä, joka kirittäisi tavallisia ihmisiä tekemään energiaremontteja kodeissaan.

– Energiakulutusta pitää ehdottomasti saada alaspäin. Jos maailmassa ei saada parannettua energiatehokkuutta, emme pysty ratkaisemaan ilmastokriisiä.

Kun pian maailmassa siirrellään biljoonia dollareita ja euroja, Pantsarin mielestä se on pakko tehdä niin, että samalla ratkotaan ilmastokriisiä.

– Yhden euron voi käyttää vain kerran. Paluu vanhaan normaaliin olisi tyhmää veronmaksajien rahojen käyttöä. Nyt on vuosisadan momentti tehdä muutoksia. Siihen pitää tarttua.

Koronavirus on sulkenut valtioiden välisiä rajoja. Päättäjät keskittyvät pelastamaan omat maansa, asukkaat ja elinkeinot. Kansat käpertyvät sisäänpäin.

Ilmastonmuutokselle tällainen henkisten rajamuurien pystyttäminen on huono juttu.

– Ilmastokriisissä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, Pantsar sanoo.

Toteamus on niin itsestään selvä, että on vähän hassua, että siitä pitää muistuttaa.

Toisaalta tämä aika saattaa muuttaa ajattelua tavalla, joka hyödyttää ilmastoa tulevaisuudessa.

– Me ihmiset emme halua uskoa, että mitään ikävää voi tapahtua. Koronasokki opetti, että ikäviä asioita tapahtuu. Ehkä se lisää ymmärrystä siitä, että ilmastonmuutoksenkin ikävät seuraukset ovat todellisia.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa lennämme vähemmän. Siltä osin arvot ja tavat muuttuvat.

Kaikista huolista huolimatta Mari Pantsar ajattelee, että tulevaisuudessa on toivoa, että koronaviruksen jälkeinen uusi normaali on myös ilmaston kannalta kestävä. Hän asuu Hollolassa metsän keskellä. Se on vanha, sammaleinen kuusimetsä – kuin sadusta. Etätöiden lisäksi hän on liikkunut luonnossa ja tehnyt metsätöitä.

– Ihmisen ja ympäristön suhteesta puhutaan enemmän kuin koskaan ennen. Miten eläisimme sopusoinnussa luonnon kanssa niin, ettei vastaavaa tautia synny? Mietimme perimmäisiä asioita, kuten mistä hyvinvointi ja onnellisuus aidosti tulevat. Uskon, että tämä kaikki voi syventää meidän luontoyhteyttämme.