Uutiset ovat nykyään täynnä ikäviä tarinoita Suomen nuorisosta: pelotellaan Helsingin rautatieasemalla kokoontuvilla jengeillä, raaistuvalla väkivallalla ja teräaseilla, joilla ryöstetään yksi vaivainen sipsipussi.

Ja sitten on tietysti se surullisin tapaus, 16-vuotiaan pojan surma Helsingin Koskelassa hä- nen ikätoveriensa pahoinpitelemänä joulukuussa 2020.

Tilanne ei kuitenkaan ole täysin lohduton, vakuuttaa Helsingin poliisilaitoksen komisario Katja Nissinen. Hän työskentelee päällystöesimiehenä hälytys- ja valvontayksikön ennaltaestävässä toi­minnossa, jonka yhtenä painopisteenä ovat juuri nuoret.

– Kun puhutaan nuorten joukkotappeluista, usein riitatilanne on lähtenyt liikkeelle pienestä ryhmästä. Tieto yhteenotosta alkaa levitä, ja yhtäkkiä paikalla on iso joukko. Aikuisissa ihmisissä tällainen äänekäs nuorisojoukko aiheuttaa usein turvattomuutta, hän sanoo.

Toisinaan poliisi saa jopa huolestuneilta nuorilta vinkkejä tappeluista etukäteen.

– Tosiasia on, että nuoriso liikkuu ryhmissä. Mutta kun puhutaan nuorten törkeistä teoista, teräaseista ja väkivallasta, ne eivät ole yleensä suunnitelmallisia tekoja.

Kun nuorilta kysyy, miksi heillä on teräase mukanaan, nämä kertovat tarvitsevansa sitä ”puolustautumiseen”.

– Mutta eivät he osaa edes määritellä, mikä se uhka on. Nuorten tekemät ryöstöt ovat Helsingissä vähenemään päin, mutta valitettavan usein ryöstössä uhataan teräaseella, komisario Katja Nissinen kertoo.

Julkisuudessa pitäisi myös puhua siitä, että suurimmalla osalla Suomen nuorista menee hyvin, ja monet asiat ovat kehittyneet hyvään suuntaan.

– Nuorten tekemään väkivaltaan liittyvillä uutisilla on sellainen epäsuora vaikutus, että ihmiset alkavat pelätä asuinalueellaan nuorisoryhmiä, jotka eivät välttämättä ole vaarallisia. Valtaosalla nuorista menee hyvin, he ovat tiedostavia ja fiksuja, ja kaikkien kanssa voi jutella.

Poliisiksi itähelsinkiläinen, Helsingin Roihun väreissä pesäpalloa pelannut Katja Nissinen hakeutui vasta 30-vuotiaana. Sitä ennen hän opiskeli liikunnanohjaajaksi ja työskenteli muun muassa Suomen Pesäpalloliitossa sekä urheiluseuroissa.

– Valmistuin poliisikoulusta vuonna 2003, mutta työllisyystilanne oli huono eikä kukaan kurssilaisista saanut heti töitä. Minäkin olin puoli vuotta haastemiehenä Helsingin käräjäoikeudessa. Se antoi hyvän kuvan oikeuslaitoksen toiminnasta.

Nissisen ura jatkui järjestyspoliisina, ja hän pääsi mukaan ensimmäiseen aluepoliisikokeiluun Helsingin Itäkeskuksessa.

Kun hälytys- ja valvontayksikköön perustettiin ennaltaehkäisevä toiminto kymmenen vuotta sitten, itähelsinkiläinen pesäpalloilija ryhtyi kehittämään, miten Helsingin poliisissa tunnistetaan väkivaltaista ekstremismiä ja huolta aiheuttavia henkilöitä, jotka suunnittelevat kohdistavansa väkivaltaa muihin ihmisiin, kuten esimerkiksi koulusurmaajat.

– Tilanne on tänä päivänä hyvä, tunnistamme uhkaa aiheuttavat henkilöt ja pyrimme auttamaan heitä. Tavoitteemme on tunnistaa vastakkainasettelu, ja olemme mukana tapahtumissa, joissa vastakkainasettelusta voisi syntyä uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Komisario Nissinen haluaa kehua ryhmäläisiään, tällä kertaa vanhempaa konstaapeli Kirsi Autiota.

– Kirsi on täysin poikkeuksellinen nuorten kanssa työskentelyssä. Hän on erinomainen poliisi, ja hyvä ihminen, joka selvittää ongelmien juurisyyt niin, että kaikki tulevat autetuksi.

Lähimpänä Nissisen sydäntä ovat helsinkiläisnuoret. Hän ei haluaisi yhdenkään syrjäytyvän.

– Nuorten haasteena ovat muun muassa työllistyminen, oppimisen ja mielenterveyden ongelmat. Kaikille pitäisi järjestää edes kesätöitä, ja kaikkia pitäisi auttaa selvittämään koulu läpi. Jokaiselle stadilaiselle nuorelle pitäisi antaa mahdollisuus onnistua.

Komisario Nissisen ja hänen alaistensa työn tavoitteena on vaikuttaa Helsingin turvallisuuteen niin, että rikokset, häiriöt ja haitallinen vastakkainasettelu vähenevät. Työhön kuuluu esimerkiksi sitä, että poliisipartiot jalkautuvat kaduille nuorten pariin, yrittävät ehkäistä ja ratkaista ongelmia ajoissa, kasvattaa nuorten luottamusta poliisin ja tarjota turvallisen aikuisen juttelukaveriksi – mutta joskus rikosprosessiin asti silti ajaudutaan.

– Tavoitteemme on käydä nuoren kanssa asiat läpi, miksi näin on päässyt käymään. Ankkuritiimimme ratkaisee nuorten ongelmia moniamma­tillisin keinoin, tavoitteena on löytää pitkäaikaisia vaikutuksia.

Ennaltaehkäisevän työn rinnalla rikosprosessikin on tärkeä.

– Nuorten on tärkeä ymmärtää, että teoilla on seuraukset. Moni luulee, että kun alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, hän ei ole missään vastuussa. Tehtävämme on muistuttaa, että jos rikoksen uhrille tai omaisuudelle aiheutuu vahinkoa, taloudellinen korvausvastuu on olemassa alaikäiselläkin.

Työssä on otettava huomioon myös kunta­näkökulma, eli Helsingin kaupunki.

Kaupunkilaisten mielestä ongelmana voi olla esimerkiksi julkijuopottelu tai tiettyä aluetta riivaavaa huumekauppa.

Asukkaat usein kaipaavat niihin ratkaisuksi näkyvää poliisivalvontaa – vaikka tehokkaasti tehtynä se saattaa vain siirtää ongelman muualle.

– Joskus alueen kantokyky on niin täynnä, että ongelman siirtyminen toisaalle on hyväksyttävä ratkaisu.

Komisario Nissinen pitää Helsingin Sörnäisissä eli Kurvissa sijaitsevaa, Piritoriksi kutsuttua aluetta metroaseman välittömässä läheisyydessä yhtenä uransa suurimpana haasteena.

– Se ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on yritetty pohtia ja kohdistaa toimenpiteitä alueelle näkyvän huumausainekaupan ja häiriöiden lopettamiseksi. Ihan jokaisen toimijan kanssa on tehty töitä, mutta joskus asiat eivät enää ole omissa käsissä. Se on niin tunnettu markkinapaikka, että kun saamme yhden huumausainemyyjän kiinni, toinen tulee tilalle, komisario huokaa.

Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävän toiminnon työstä tyypillinen esimerkki voisi olla viime kesältä.

Silloin Nissisen alaisten ratkaistavaksi tuli kolmen keskenään kahinoivan nuoren ryhmät helsinkiläisessä kauppakeskuksessa.

Kahinointi oli äitymässä pahoinpitelyiksi.

Osa nuorista oli aivan tavallisia sivustaseuraajia, osa ryhmien johtohahmoja.

– Lähdimme selvittämään, keitä nämä nuoret ovat. Tapasimme heitä, yritimme selvittää ongelman ydintä. Keskeiset henkilöt ohjattiin moniammatillisen Ankkuritiimin pariin.

Koska nuoret olivat Helsingistä, Vantaalta ja Espoosta, muidenkin kaupunkien poliisilaitosten Ankkuritiimit otettiin mukaan.

Yhteyttä otettiin myös vanhempiin, ja Helsingin kaupungin jalkautuvan nuorisotyön kanssa järjestettiin piknik, jossa nuoret itse pohtivat ongelmaa.

Osa siirtyi hengailemaan kauppakeskuksen sijaan nuorisotalolle.

– Lopputulos saatiin aikaiseksi viranomaisten ja eri toimijoiden yhteistyöllä.

Komisario muistuttaa, että koronapandemia on kohdellut nuoria kovalla kädellä. Vaikeimpina aikoina kaikki harrastepaikat, koulut, nuorisotalot ja pikaruokalatkin ovat olleet suljettuja.

Nuoret ovat jääneet yksin julkisille paikoille, ja tekemisen puutteesta syntyy usein vain hankaluuksia.

Yksinäisyys ja syrjäytyminen uhkaavat monia.

– Tehtävämme on kaivaa ongelmien juurisyyt esiin. Miksi toinen ajautuu johonkin, mihin toinen ei, miksi joku nuori myy huumausainetta. Emme käsittele pelkkää rikosta. Jokainen nuori on yksilö, ja ongelmiin on yksilölliset syyt.