Miten joku voi uskoa, että ei ole kuin kaksi sukupuolta?

Kanta-Hämeen Lopella sijaitsevassa Kesijärven leirikeskuksessa on käynnissä rippileirin kolmas päivä. Lounaan jälkeen nuoret kokoontuvat pohtimaan seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä teemoja, kuten sitä, mikä lasketaan pettämiseksi ja milloin mies ja nainen saavat nukkua samassa sängyssä.

Rippileiriläiset ovat saaneet laatia kysymyksiä, joihin leiriä vetävä Lopen kirkkoherra Tuomas Hynynen vastaa.

Jotkin teemat herättävät erityisen vilkasta keskustelua, kuten monisukupuolisuuden määritelmä.

– On vain mies ja nainen, yksi nuorista toteaa.

– Vaikka olet vahvasti tätä mieltä, maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat toisin, Hynynen vastaa.

Keskustelu on vilkasta. Leirin osallistujat tuntevat toisensa samasta koulusta. Siksi puhe on avointa, kukaan ei näytä jännittävän omien mielipiteiden ilmaisemista.

Koronavirus ei näytä nousevan puheenaiheeksi, vaikka se on rajoittanut kevään ja alkukesän aikana myös rippikoulujen järjestämistä. Kun korona alkoi jyllätä Suomessa, oli epäselvää, järjestetäänkö leirejä ollenkaan.

Joillakin paikkakunnilla rippileiriä käyvät nuoret matkustavat yöksi koteihinsa ja palaavat leiripaikalle aamulla. Leirien ajankohtaa on siirretty ja kestoa lyhennetty. Useissa seurakunnissa vanhemmat eivät pääse käymään leirillä lainkaan.

Alun perin yli viikon pituiseksi kaavailtu Kesijärven leiri on supistunut viiteen päivään. Toimittaja ja kuvaaja saavat erikoisluvan vierailuun.

– Olemme joutuneet suunnittelemaan riparit kolmeen kertaan uudestaan kevään aikana sitä mukaa, kun koronaohjeistus on muuttunut. Toukokuussa työntekijämme oli yhteydessä perheisiin ja tiedusteli, haluaako nuori käydä leirin, päivämuotoisen riparin vai kokonaan etänä. Muutama valitsi etäriparin ja suunnilleen puolet leirin, Tuomas Hynynen kertoo.

Kaikkiaan 89 nuorta on aloittanut rippikoulun Lopella viime marraskuussa. Heistä 21 kävi riparinsa jo hiihtolomalla. Hiihtolomariparin käyneet nuoret piti konfirmoida alkuperäisen suunnitelman mukaan toukokuussa, mutta koronatilanteen takia heitä konfirmoidaan pitkin kesää.

Hynysen mukaan käytännön leirielämässä koronaohjeet näkyvät selvimmin siinä, että flunssaoireisia ei leirille päästetä.

– Jos jollakulla ilmenisi flunssan kaltaisia oireita, konsultoisimme vanhempia ja terveydenhuollon ammattilaisia ja toimisimme ohjeistuksen mukaan.

Edellisen viikon helteet ovat helpottaneet ja Lopella puhaltaa virkistävä tuuli. Välillä taivaalta ropisee vettä. Sade taukoaa ja leiriläiset kokoontuvat leikkimielisiin olympialaisiin, jotka alkavat vedenkantotehtävällä.

Isoset ovat suunnitelleet kilpailun, jota varten on asetettu vesisaaveja kahteen riviin. Joukkueiden tehtävänä on kantaa käsissään vettä ämpäristä toiseen. Eniten vettä kolmen minuutin aikana kantanut joukkue voittaa.

Rippileiri on suurimmalla osalle nuorista rippikoulun ehdoton kohokohta. Yksi leiriä hartaasti odottaneista on Viivi Riikonen. Hän toimii Lopen leirillä isosena yhdessä Emma Suosillan ja kahden muun ikätoverinsa kanssa. Tehtävä on haluttu, sillä vuosittain isoseksi lähtee 25–30 prosenttia ikäluokasta.

– Kun kävin oman rippikoulun ja näin, miten hyvä meininki isosilla oli, halusin kokea leirin uudestaan isosen näkökulmasta, Riikonen perustelee. Suosilta on samoilla linjoilla. Molemmat kävivät leirin viime vuonna niin ikään Lopella.

– Silloin tuntui, että leiri loppui liian nopeasti. Ei täällä ole tylsiä hetkiä. Tämä on ollut vielä hauskempaa kuin kuvittelin, Riikonen vakuuttaa.

Isosten tehtävänä on huolehtia, että aikataulut pitävät. Sen lisäksi he suunnittelevat leirin ohjelmaa ja seuraavat, että kaikki osallistuvat. Heidän vastuullaan ovat myös aamuherätykset ja ”raamisten” eli ryhmätuntien pitäminen.

Koronarajoituksiin he suhtautuvat neutraalisti.

– Totta kai yritetään pestä käsiä joka välissä. Ruokaa ei saa ottaa itse, vaan keittäjät annostelevat sen. Ruokailun jälkeen emme pyyhi pöytiä, vaan keittäjät hoitavat senkin.

Vanhemmille on luvattu, että nuorten yhteisissä hetkissä noudatetaan turvavälejä. Riikosen ja Suosillan mielestä ohjeistusta on noudatettu hyvin. Turvaväleistä huolehtimista on helpottanut se, että rippileirillä on tänä vuonna tavallista vähemmän nuoria.

– Vähän hankalampaa on ollut noudattaa sääntöä, jonka mukaan toisten huoneisiin ei saa mennä. Varsinkin ensimmäisenä päivänä oli sen kanssa ongelmia, Riikonen kertoo.

Historiankirjoissa mainittu ensimmäinen leirimuotoinen rippikoulu järjestettiin Nurmijärvellä vuonna 1937. Sen puuhamiehenä oli kirkkoherra Kosti Kankainen, joka oli saanut innoituksensa Suomen kristillisen ylioppilasliiton (SKY) 1930-luvulla alkaneesta lasten leiritoiminnasta. Kesäleirit oli alun perin tarkoitettu vain tytöille, mutta pian toiminnan aloittamisen jälkeen myös pojat pääsivät mukaan, toki omille leireilleen.

Ensimmäiselle rippikoululeirille osallistui 22 tyttöä ja se maksoi 100 markkaa. Etukäteen osallistujia ohjeistettiin tuomaan mukanaan Raamattu, virsikirja, hengellinen laulukirja, katekismus ja muistiinpanovälineet. Yöpymistä varten jokaisen tuli pakata mukaan myös tyyny ja huopa.

Moni Nurmijärven ensimmäisen rippileirin aktiviteetti on säilynyt nykyisiin rippikouluihin asti. Kosti Kankaisen leirilläkin paistettiin makkaraa, keskusteltiin ja kisailtiin.

Rippileirillä opetellaan edelleen asioita yhdessä, mutta tänä päivänä pääpaino on yhdessä tekemisessä ja keskustelussa. Leiriläiset viettävät aikaa yhteisissä jumalanpalveluksissa, minkä lisäksi ohjelmassa on leikkiä, laulua ja saunomista. Ruokailu on järjestetty viidesti päivässä.

Rippikoulu on paljon leirejä vanhempi instituutio. Sen sisällöstä on annettu valtakunnalliset ohjeet jo vuodesta 1918 lähtien. Tuolloin rippikoulussa annettavan opetuksen kesto oli määritelty 100–120 tuntiin. Vuonna 1931 ohjeita päivitettiin siten, että rippikoulun kestoksi suositeltiin 4–5 viikkoa kahdessa eri jaksossa. Lauluopetusta tuli antaa 25 tuntia.

Vielä 1980-luvulla rippileirillä saattoi vallita kovakin kuri. Joku saattaa muistaa ankarat ohjeet, joiden rikkomisesta saatettiin rankaista asennossa seisomisella. Nuorten edellytettiin pänttäävän ulkoa kristillistä sanomaa tarkasti määritellyillä 45 minuutin oppitunneilla. Keittäjää ei ollut, vaan nuoret valmistivat ruokansa itse.

– Tänä päivänä ei painoteta yhtä paljon pänttäämistä, enemmänkin pohditaan sitä, mikä merkitys näillä asioilla voisi olla nuoren oman elämän kannalta, kirkon kasvatus- ja perheasiain yksikön rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen sanoo.

Kokonaan ulkoa opettelusta ei ole luovuttu. Rippikoululaisen tulee edelleen todistaa osaavansa Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen, Herran siunaus -rukouksen ja kymmenen käskyä.

– Ne ovat sellaisia, joihin elämän aikana todennäköisesti törmää esimerkiksi kirkollisissa toimituksissa, Pulkkinen perustelee.

Lopen leirillä on vuorossa jumalanpalvelus. Sen etenemistä on harjoiteltu moneen otteeseen kevään aikana.

Päivän ohjelma on tarkasti aikataulutettu, ja se vaikuttaa työntäyteiseltä.

Vapaa-aikaa on lounaan yhteydessä. Muutoin nuoret tekevät ryhmätöitä, valmistelevat iltapäivän jumalanpalvelusta ja pohtivat muun muassa synnin ja armon kysymyksiä. Tunnelma on vapautunut.

– Pitkän kevään ja etäopetuksen jälkeen nuoret näyttävät kaipaavan mahdollisimman normaalia yhdessäoloa, Tuomas Hynynen sanoo.

Hynynen on ripariveteraani. Hänelle haastatteluhetkellä käynnissä oleva rippileiri on ”kolmaskymmenesjotain”. Niitä ei enää lasketa. Oman rippikoulunsa jälkeen Hynynen toimi isosena, kuten noin parikymmentä tuhatta nuorta vuosittain.

– Kävin vaellusrippikoulun Kittilässä, Lapissa. Se ympäristö oli itselleni täysin uusi ja erikoinen kokemus.

Hynysellä oli jo tuolloin vahva hengellinen vakaumus.

– Ajattelen niin, että monella nuorella voi olla etukäteen käsitys siitä, mitä kirkko opettaa, mutta riparin aikana tuo käsitys avartuu ja muuttuu. Uskoisin, että suurimmalle osalle kristinuskoon tutustuminen ja opettelu on hyvin positiivinen kokemus, vaikka sitä ei ole lähdetty hakemaan. Suhtautuminen muuttuu.

Vetäessään rippikouluja Hynynen on pannut merkille, että nykyään nuorten elämässä nousevat esille itsensä hyväksymisen teemat.

– Moni nuori miettii, kelpaanko ja riitänkö sellaisena kuin olen. Oma paikka maailmassa on hakusessa. Tuntuu, että tämä on aikamme iso teema.

Lopen rippileirillä puhutaan muun muassa ihmissuhteista.

– Nuoret miettivät, minkälainen minun pitäisi olla, jotta minusta pidetään. Vastaus on aina sama. Sinusta tykätään omana itsenäsi.

Nuorten mielipiteitä rippikoulusta on tutkittu paljon. Kolmen viime vuoden aikana kirkko on tehnyt valtakunnallisen rippikoulukyselyn.

Sen tulokset ovat kirkon kannalta rohkaisevia, sillä nuoret antavat rippikoululle keskimäärin kiitettävän arvosanan. Viime vuonna kyselyyn vastasi 16 000 nuorta.

Edelleen noin 80 prosenttia ikäluokasta osallistuu rippikouluun. Määrä on pienentynyt kirkosta eroamisen yleistyessä. Luvuissa näkyy myös se, että moni maahanmuuttaja ei osallistu rippikouluun.

Tuomas Hynysen mukaan rippileirillä on harvoin ongelmia.

– Joskus on tilanteita, joissa nuoren on vaikea sopeutua yhteisiin sääntöihin ja aikatauluihin. Täytyy ottaa huomioon, että osa nuorista on ensimmäisen kerran elämässään viikon pois kotoa.

Etenkin pienellä paikkakunnalla rippikoulunuoret opiskelevat tavallisesti samassa koulussa. Koulussa alkanut kiusaaminen voi silloin ulottua myös rippileirille.

Osa nuorista saattaa kipuilla leirin aikana henkilökohtaisen elämän menetysten tai muiden kriisitilanteiden seurauksena.

– Voi olla mieltä ahdistavia kysymyksiä, surua, menetyksiä. Erilaisia tilanteita, joita nuori prosessoi leirillä. Pyrimme tarjoamaan turvalliset aikuiset, joiden kanssa voi keskustella, Hynynen kertoo.

Hynysen mukaan rippileirien painopiste on ollut viime vuosina etenkin turvallisuuden tunteen lisäämisessä. Kyse on sekä emotionaalisesta että fyysisestä turvallisuudesta.

Jos järjestyshäiriöitä ilmenee, seurakunnan työntekijät ottavat asian esille vanhempien kanssa. Savuttomuus ja päihteettömyys ovat riparilla itsestäänselvyyksiä. Vakavammissa tapauksissa seurakunnalla on velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun.

Selim ja Waltter ovat juuri suorittaneet uskontunnustustehtävän. Tehtävä hyväksyttiin, kun uskontunnustus lausuttiin ulkomuistista isoselle.

– Parikymmentä kertaa se piti lukea, ennen kuin muistin ulkoa, Selim sanoo.

Waltter ei ole harmistunut leirin keston lyhentämisestä koronaohjeiden takia.

– Mieluusti lähden viiden päivän jälkeen kotiin.

Koronaohjeistus ei ole nuorukaisia haitannut muutenkaan. Ei sekään, että vanhemmat eivät tänä vuonna pääse vierailemaan leirillä.

– Ei täällä kauhean monta ohjetta ole. Turvavälejä yritetään pitää. Isoin murhe ei todellakaan ole se, että vanhemmat eivät pääse käymään. Niitä näkee tarpeeksi kotona, Waltter sanoo.

Selimin mukaan korona oli enemmän mielessä kevään aikana kuin nyt.

– Keväällä siitä puhuttiin koko ajan, televisiostakaan ei paljon muuta tullut kuin koronaa.

– Se alkoi ottaa hiljalleen aivoon, Waltter jatkaa.

Puoli yhdeltätoista illalla Kesijärven rippileirillä alkaa hiljaisuus. Silloin osa nuorista haluaisi vielä valvoa. Joistakin huoneista kuuluu koputusta. Se on leikki, jossa nuoret koputtelevat keskenään huoneiden väliseinää. Siitä yövalvoja ei liiemmin pidä.

Nykyiset aikuiset muistavat omien rippileiriensä yöt, jolloin saatettiin hiipiä salaa leirikavereiden huoneisiin.

– Totta kai joku lähtee öisin hiippailemaan, eivätkä kaikki ole oikealla kellonlyömällä oikeassa paikassa. Se on elämää. Lähtökohta tänä päivänä on se, että nuoret ovat omissa huoneissaan ja että toisille annetaan yörauha, Hynynen sanoo.

Lopella ja muillakin rippileireillä on erillinen yövalvoja, joka huolehtii, että nuoret saavat nukkua rauhassa. Hynysen mukaan vanhemmille ilmoitetaan, jos nuoren on vaikea saada riittävästi lepoa leirikeskuksessa. Silloin nuorella on mahdollisuus käydä nukkumassa yöt kotonaan.

– Kolmentoista vuoden leirikokemukseni aikana muutama nuori on karannut yöaikaan. Kaikki ovat löytyneet.