Kirjoitan tätä kolumnia aurinkoisena ja kauniina sunnuntaina, äitienpäivänä. Yleensä äitienpäivänä onkin parempi suunnata katse ikkunasta ulos kuin esimerkiksi tietokoneen ruudulle. Olen usein turhautunut siitä pateettisen hehkutuksen määrästä, jota äitienpäivään sosiaalisessa mediassa liittyy. Tänä vuonna asiat tuntuvat muuttuneen. Moni Instagram-päivitys alkaa disclaimerilla (anteeksi, mutta sana ei vain käänny suomeksi) siitä, että äitienpäivä on myös raskas. Ehkä erilaisia äitimyyttejä ja -kortteja on tarkasteltu julkisessa keskustelussa jo niin pitkään, että on sallitumpaa tuoda esiin myös se suru ja pettymys, mikä monilla näihin ihmissuhteisiin, rooleihin ja haaveisiin liittyy.
Seuraavaksi joku voisi tehdä saman sisaruussuhteille, ajattelen. Mutta tietysti yksi Suomen parhaista esseisteistä on tehnyt sen jo. Hänen kirjansa tästä aiheesta ilmestyi alkuvuodesta 2022.
Violetti hetki -esseeteoksessa Merete Mazzarella kertoo äskettäin kuolleesta pikkuveljestään. Mazzarellan olisi ollut monimutkaista matkustaa veljen kuolinvuoteen äärelle Tanskaan keskellä koronapandemiaa. Eniten häntä kuitenkin esti se ajatus, että veli ei välttämättä olisi halunnut häntä sinne. Viimeiseksi jääneessä puhelussakin veli halusi ennemmin puhua siskon puolison kuin siskon itsensä kanssa.
Kuinka paljon se oli oma vikani, Mazzarella pohtii. Mitä olisi voinut tehdä toisin?
Minullakin on pikkuveli, ja haluan ajatella, että suhteemme on hyvä. Silti Mazzarellan hienovireinen ja kaunis kirja aiheuttaa huonon omantunnon. Uskon, että lähes jokainen, jolla on sisaruksia, syyllistyy usein samaan asiaan, jonka Mazzarella nimeää suurimmaksi virheekseen: pidämme sisaruksia itsestäänselvyyksinä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen kirjallisissa piireissä on usein toisteltu samaa vitsiä. Sen mukaan maassamme on enemmän Antti-nimisiä esseistejä kuin naisesseistejä.
Vitsi ei pidä paikkaansa. Meillä on paljon naisesseistejä, mutta jostain syystä heidän nimensä unohtuvat. Yksi heistä on Merete Mazzarella. Johtuukohan hänen aliarvostuksensa esseistinä eniten siitä, että hän on nainen, siitä, että hän on suomenruotsalainen, vai siitä, että hän ei kirjoita populaarimusiikista, kuten ne Antit?
Joka tapauksessa: Mazzarella on julkaissut miltei parikymmentä teosta, jotka yhdistelevät esseetä, elämäkertaa ja päiväkirjamaista kirjoittamista. Hän on usein suunnannut esseistin tarkasti erottelevan katseen omaan perheeseensä ja parisuhteisiinsa. Mutta tietysti entinen kirjallisuuden professori on pääsemättömissä myös tutkimuskohteistaan. Hän kirjoittaa aina kirjallisuuden kautta ja sen läpi.
Violetin hetken aiheina ovat muun muassa toinen koronavuosi, Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaani ja suomalaisen yhteiskunnan suhde vanhoihin ihmisiin. Tai siltä vaikuttaa ensimmäisen sadan sivun ajan. Sitten katse tarkentuu. Pääteemaksi nousee Mazzarellan suhde veljeensä Martin Schreckiin. Tämä oli yksi Suomen ensimmäisesti avoimesti homoseksuaalisista miehistä, yksi Setan perustajista ja myös järjestön entinen puheenjohtaja.
Schreck asui Mazzarellan ja hänen puolisonsa luona muutaman kuukauden toisen koronavuoden aikana ja palasi sitten kotiinsa Tanskaan. Pian tämän jälkeen 73-vuotias pikkuveli joutui sairaalaan ja kuoli. Se oli Mazzarellalle järkytys. ”Olin ajatellut, että hän olisi aina olemassa.”
Violetti hetki kertoo ajasta ennen ja jälkeen veljen kuoleman. Mazzarella pohtii itselleen ominaiseen, kirkkaaseen ja suorapuheiseen tapaan, millainen ihminen veli oikeastaan oli ja miksi hän jäi isosiskolleen niin etäiseksi. Vaikeita asioita ei väistellä. Mazzarella kirjoittaa avoimesti esimerkiksi siitä, miten vaikea hänen oli hyväksyä yli seitsemänkymppisen veljensä suhteita nuoriin thaimaalaisiin miehiin. Siskon käsityksen mukaan thaimiehet käyttivät veljeä hyväkseen, veljelle he taas olivat maailman tärkeimpiä ihmisiä.
Tämä ristiriita ei kirjassa millään lailla ratkea eikä oikene. Kirjoittamalla siitä ilman paheksuntaa ja häpeää Mazzarella kuitenkin tulee tehneeksi juuri sen, mikä perhesuhteissa on yleensä samaan aikaan vaikeinta, parasta ja tärkeintä. Hän rakastaa, vaikka ei ymmärrä.
Merete Mazzarella: Violetti hetki (Den violetta timmen). Suom. Raija Rintamäki. Tammi.
Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka söi lapsena aina salaa pikkuveljensä karkit.
