Puerto de la Cruzin kaduilla Teneriffalla on hiljaista, vaikka aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Kaupunki on autioitunut, hotellit, ravintolat ja monet yritykset ovat sulkeneet ovensa eikä saarelle saapunut yhden yhtä turistia pääsiäisen viettoon.

Ainoat, joihin voi törmätä kadulla, ovat koiran kanssa lenkillä, matkalla ruokakauppaan tai apteekkiin. Kaikki muu on kielletty, sillä kansa on määrätty koronaviruksen vuoksi karanteeniin koteihinsa.

Puerto de la Cruzissa useita vuosia asuneelta retkioppaalta Riikka Salovaaralta koronavirus vei asiakkaat vajaassa viikossa. Hän oli menossa helmikuun lopulla normaalisti töihin, mutta saarikierrokselle ei ollutkaan ilmoittautunut tarpeeksi lähtijöitä.

– Kun Teneriffalla todettiin ensimmäinen koronavirustapaus, seuraavana päivänä minulla ei ollut juuri lainkaan asiakkaita, ja seuraavan viikon alusta työni loppuivat. Olen ollut kausityössä muutenkin ja tiesin, että työni päättyy joka tapauksessa, Salovaara kertoo.

Salovaara ei anna tilanteen lannistaa, vaikka arjen ratoksi on pitänyt keksiä uusia aktiviteetteja. Salovaara kokeilee ystävänsä kanssa viikkopalaverissa muun muassa erilaisia videochat-mahdollisuuksia.

– Negatiivista on tietysti se, että kaikki sosiaaliset kontaktit ovat sähköisiä. Onneksi olen aina viihtynyt kotona, en ole epätoivoinen, eikä tuska ole iskenyt päälle.

Kävelylenkit ovat Salovaaralle henkireikä, sillä hän pääsee ulkoilemaan koiransa kanssa päivittäin. Salovaara keksii viruksesta jotakin myönteistäkin: sen vuoksi Teneriffalla on nähty esimerkiksi miekkavalaita ja delfiinejä uusilla merialueilla.

Aikansa kuluksi Salovaara perusti WhatsApp-ryhmän, jossa saarelle jääneet suomalaiset voivat vaihtaa kuulumisten lisäksi ajankohtaista tietoa koronavirustilanteesta.

– Minusta on kiva organisoida. Täällä on paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei aina ole kaikki alustat hallussa ja jotka eivät välttämättä osaa espanjaa teivätkä etsiä tarvittavaa tietoa.

Salovaaran tarkoitus oli lähteä Suomeen tänä kesänä, mutta hän on päättänyt toistaiseksi jäädä riskiryhmään kuuluvan 80-vuotiaan äitinsä kanssa saarelle. Salovaara arvioi, että tilanne saattaa mennä aikaisemmin ohi Teneriffalla kuin kotimaassa.

– Vanhuksen kanssa on riskaabelia rynniä Euroopan lentokentillä edestakaisin.

Ei meidän kannata siirtyä karanteenista karanteeniin, vaan mieluummin lusia se yhdessä paikassa.

Paluu Suomeen saattaa silti olla edessä, jos Kanariansaarten turismi ei ala toipua. Salovaara asuu nyt yhdessä äitinsä kanssa, jotta molempien vuokrakulut olisivat pienemmät.

– Mikäli turismi ei lähde viimeistään ensi vuoden alkupuolella pyörimään, pitää miettiä, onko Suomeen palattava kokoaikaisesti. Olen onneksi ollut sen verran pitkään töissä saarella, että minulla on oikeus saada jonkinnäköistä korvausta Espanjastakin.

Puerto de la Cruz oli aikanaan Kanariansaarten ensimmäinen lomakohde, joka on voinut hengittää vuosikausia matkailun voimin. Turismibisnes alkoi yskiä ensimmäisen koronavirustartunnan kulkeuduttua Teneriffalle helmikuun lopussa.

Taustalla hengitysvaikeuksia aiheutti koko maan ensimmäinen tartunta, joka oli tullut ilmi naapurisaarella La Gomeralla vajaa kuukausi aikaisemmin. Virus alkoi tahrata Kanariansaarten mainetta turistien suosimana lomakohteena.

Paikallisissa hotelleissa vaikeudet näkyivät tyhjiksi jääneinä huoneina, kun osa saarella lomailevista turisteista päätti matkustaa aikaisemmin kotiin, ja osa perui matkansa.

Viruksen uhka soluttautui vaivihkaa työpaikoille ja alkoi hiljalleen tukahduttaa ihmisten arkea. Virus oli saatava kiireesti kuriin.

Maaliskuun puolivälissä Espanjan pääministeri julisti maahan poikkeustilan, joka pakotti ihmiset turvaan asuntoihinsa.

Samalla se ajoi Kanariansaarten keuhkojen toiminnan lähes pysähdyksiin. Koronaviruksen selättämiseksi maan hallitus lupaili pian elvytystoimia ja takasi, että apua saisi jokainen sitä tarvitseva.

Karanteeni tehosi, virus on saatu pidettyä Kanariansaarilla kurissa – jopa niin hyvin, että paikallinen hallitus on pohtinut mahdollisuutta purkaa poikkeustila saarilla aikaisemmin kuin muualla Espanjassa.

Kaikesta huolimatta elvytystoimia on muunneltu poikkeustilan aikana useaan kertaan, ja karanteenin päättymisajankohdasta ei ole vielä varmuutta.

Nyt eristyksissä oleva kansa odottaa, mitä tulevaisuus minnekin tuo tullessaan. Samalla virus saa ihmiset hymyilemään kauppajonossa toisilleen, tarjoamaan apua naapureille ja taputtamaan päivittäin maan terveydenhuollon kunniaksi parvekkeilta ja ikkunoista.

Luonto saa sillä välin hengittää rauhassa ja kerätä voimia tulevaan.

Juha Erik Turusen Teneriffa hurmasi jo lapsena hiihtolomamatkalla. Puerto de la Cruz teki suomalaispoikaan niin lähtemättömän vaikutuksen, että vuosia myöhemmin hän perusti kaupunkiin artesaanihajuvesi- ja kosmetiikkakaupan.

Maaliskuun puolivälissä koronaviruksen aiheuttama poikkeustila pakotti Turusenkin sulkemaan puotinsa ensimmäistä kertaa 26 vuoteen.

– Heti, kun poikkeustilanne on ohi, olisi elintärkeää saada välittömästi kauppaa aikaiseksi mistä tahansa. Nettikaupasta tulee tärkeä osa myyntiä, vaikka se on hankalaa Kanariansaarilta jo muutenkin. Syksyyn asti täällä ei kukaan elä pelkällä auringolla, Turunen sanoo.

Espanjan hallitus lupasi pienyrittäjille rahallisia avustuksia ja maksuhelpotuksia. Niiden viivästyminen on saanut Turusen epäilemään, toteutuvatko ne ollenkaan.

– Olemme vitsillä miettineet toisten yrittäjien kanssa, minkälaisia ruokalajeja ”tsempistä” voi valmistaa. Siitähän voi tehdä vaikka tsemppiä currykastikkeella tai tsemppipizzaa, Turunen vitsailee.

Käytännössä rahaa ei tule sisään, mutta kulut kasaantuvat normaalisti. Vaikka huominen tuntuu epävakaalta, Turunen yrittää katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin.

– Tärkeintä on säilyttää sisäinen rauha. On pakko luottaa siihen, että tästä selvitään keinolla tai toisella.

Kauppiaan vilkkaasta arjesta koronavirus on tehnyt kiireetöntä. Myönteiseksi vaikutukseksi Turunen laskee elämänarvojen muuttumisen. Pienet asiat tuntuvat nyt paljon tärkeämmiltä. 

– Ei soi herätyskello, eikä ole minuuttiaikataulua niin kuin normaalisti. Päivät kuluvat yllättäen muistelemalla vanhoja asioita, mietiskelemällä, pitämällä yhteyttä ystäviin ja tekemällä yrityksen paperitöitä.

Sikainfluenssan yksitoista vuotta sitten sairastanut Turunen ei ole antanut pelolle valtaa, vaikka aluksi näytti, että Kanarialla ollaan tuntemattoman viruksen leviämisen kannalta pahimmassa paikassa.

– Uskaltaako sitä edes sanoa, että suurin yllättävä asia koko kriisissä on se, että tunnen olevani onnellinen. Jos aivoilla ajattelee asiaa, pitäisi hyppiä seinille, mutta olen kai oppinut, ettei siitä ole mitään apua.

Suomeen paluuta Turunen ei tällä hetkellä harkitse, vaikka unelmissa oli päästä toukokuun lopussa äidin 80-vuotispäiville.

– Monet ovat kysyneet, lähdenkö nyt Suomeen virusta pakoon. Se olisi mahdotonta ja ehkä jopa älytöntä, sillä kapteenin pitää lähteä laivasta viimeisenä.

Turunen toivoo, että saarella tulevaisuudessa vierailevat turistit miettisivät vastuullisemmin, mihin rahansa laittavat. Pienyrittäjien asiakkaille hänellä on tärkeä viesti.

– Toivon suuresti, että asiakkaat ottavat rohkeasti yhteyttä ja tilaavat tuotteita kesänkin aikana omalta kauppiaaltaan. Puerto de la Cruzin kaupungista tulee aika ankea paikka, jos kaikki pienet kaupat menevät konkurssiin.

Maria Enamoradon koronavirus yllätti kuuden viikon työmatkalla Perussa helmikuun alkupuolella. Teneriffalla asuvan suomalaisen matkanjohtajan oli tarkoitus tehdä kolme kiertomatkaa, mutta viimeinen jäi toteuttamatta.

– Kierron piti alkaa 13. maaliskuuta, ja vasta saman päivän aamuna sain tietää, että koko matka peruuntuu.

Etsiessään lentoja takaisin saarelle Enamorado kuuli uutisen Espanjan pääministerin julistamasta hätätilasta. Sitä seurasi tekstiviesti Espanjan Perun suurlähetystöstä. Siinä kehotettiin palaamaan pikimmiten Espan-jaan.

– Kallein vastaan tullut vaihtoehto oli yhdensuuntainen lento Teneriffalle, joka olisi maksanut 22 000 euroa. Lentoja etsiessä meni useita kahvikupillisia.

Enanomorado pääsi lentämään Perusta pois viimeisillä lennoilla 15. maaliskuuta ja on nyt turvallisesti kotonaan karanteenissa Teneriffalla. Suomeen paluu ei ole ollut vaihtoehto, sillä Enamorado on asunut Espanjassa jo 25 vuotta.

– Meillä on iso talo Icod de los Vinosissa, ja puutarhassa on aina tekemistä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen aina viihtynyt hyvin kotona. En ole vielä edes aloittanut sitä suursiivousta, jota kaikki tuntuvat tekevän, enkä ole saanut ensimmäistäkään kirjaa luettua. 

Virus ei ole toistaiseksi vaikuttanut ratkaisevasti Enamoradon yritykseen, jonka kautta riittää etä- ja tulkkaustöitä. Arkipäivät kuluvat töiden lisäksi koiria ulkoiluttamalla sekä hyötyliikkumalla.

– Pesukoneelta pyykkinaruille on matkaa 15 metriä, ja kun vien ja haen jokaisen vaatteen erikseen, matkaa kertyy kunkin vaatteen kanssa noin 30 metriä, hän ynnää.

Olennainen osa arkea on yhteydenpito ystävien ja sukulaisten kanssa. Enamorado ei pidä karanteenia vaikeana, vaan tsemppaa niitä, joille tilanne on henkisesti haastava. Hän on iloinen, että ihmiset jaksavat kertoa vitsejä ja tehdä meemejä. Nauru on Enamoradon mielestä parasta terapiaa.

– Kerrankin on aikaa jutella kunnolla. Yritän kerran päivässä valita jonkun, josta en ole pitkään aikaan kuullut. Vaikeat kokemukset yhdistävät, ja uskon, että ihmisistä tulee ystävällisempiä.

Joka päivä iltaseitsemältä Enamorado laittaa miehensä kanssa talon terassilla soimaan Espanjan virallisen Resistiré-koronaviruskappaleen.

– Sitten taputamme muun maan mukana kiittääksemme esimerkiksi terveydenhoitohenkilökuntaa, viranomaisia, poliiseja ja palokuntaa. On kunnioitettavaa, minkä työpanoksen he kaikki joutuvat antamaan. Siksi suututtaakin, kun monet ovat niin itsekkäitä, etteivät noudata karanteenin sääntöjä.

Enamorado ei ole huolissaan tulevaisuudesta, sillä hänestä asioilla on aina tapana järjestyä. Tartunta sen sijaan tuntuu pelottavalta.

– Pysymme tiivisti kotona, se on paras keino pysyä terveenä. Kotona karanteenissa oleminen on hyvin pieni hinta siitä, mitä sillä voitetaan.

Naapurisaarella Gran Canarialla koronaviruksen aiheuttama poikkeustila sulki kertaheitolla Leena Polsolta kolme ravintolaa, joita hän pyöritti kreikkalais-kanadalaisen miehensä kanssa täydellä tohinalla vielä maaliskuun puoliväliin saakka.

– On vaikeaa tottua näkemään omat ravintolamme suljettuina, kun vain muutama viikko sitten oli menossa talvikauden vilkkain sesonki, Maspalomasissa asuva ravintoloitsija kertoo.

Pariskunnan kreikkalaisissa ravintoloissa käy talvisin pääasiallisesti suomalaisia, pohjoismaalaisia ja saksalaisia asiakkaita ja kesäisin enimmäkseen turisteja Manner-Espanjasta sekä muista maista.

– Onneksi ravintolamme ovat vuosi vuodelta tulleet tutummiksi myös paikallisille ja saarella asuville ulkomaalaisille, joiden varaan meidän pitää varmasti aluksi laskea, kunhan voimme jälleen avata ovemme.

Ravintoloitsijaa huolestuttaa oman henkilökunnan tilanne: hän joutui miehensä kanssa lomauttamaan yhteensä 25 työntekijää.

– Suurin osa työntekijöistämme on ollut meillä jo vuosia, ja he ovat osa kreikkalais-suomalaista perhettämme Kanarialla. Ei ole varmaa, voimmeko vielä tarjota heille kaikille töitä.

Polso seuraa nyt tiiviisti uutisia, sillä Espanjan hallitus tekee lähes päivittäin uusia lakiehdotuksia ja ohjeita kansalaisille sekä yrittäjille. Kriisin vuoksi pankit ovat alkaneet tarjota lainoja yrityksille.

– Tällä hetkellä odotamme, milloin ja miten tästä hälytystilasta jatketaan takaisin normaaliin arkeen tai ainakin koronaviruksen jälkeiseen elämään. Talouskriisi on jo varma seuraus, ja työttömien määrä Kanariansaarillakin kasvaa päivittäin. Kanarialla tartuntoja on huomattavasti vähemmän kuin Manner-Espanjassa. Etenkin Madridin luvut tartuntojen ja kuolleiden määrästä ovat surullista luettavaa.

Ravintolatoiminnan päätyttyä Polso sai aikansa aluksi kulumaan kotona hoitamalla yrityksen asioita oman tilitoimiston sekä paikallisten työvoima- ja sosiaaliturvatoimistojen kanssa.

– Nyt on sitten aikaa myös siivota komeroita, käydä läpi vanhoja papereita, lukea kirjoja ja ulkoiluttaa koiraa. Pidän yhteyttä Suomeen ja etenkin äitiini, sillä hän on Suomen ohjeiden mukaan riskiryhmässä ja siksi kotikaranteenissa.

Polso yrittää kaikesta huolimatta luottaa siihen, että ennen pitkää turistit palaavat Gran Canarialle.

– Vaikeinta on edelleen tottua siihen, että kadut, rannat ja ostoskeskukset ovat niin tyhjiä, vaikka niissä oli aina ennen väkeä liikkeellä, oli ilta tai päivä. Kukaan ei taida vielä tietää, miten tämä kaikki tulee meidän jokaisen elämään vaikuttamaan.

Päivitetty 28.4. – Julkaistu 21.4.2020