Missä jokapäiväisen arkemme tilanteessa koronavirustartunnan riski on suurin? Kaupassa vai lenkkipolulla?

Sitä emme vielä kunnolla tiedä, ja sen selvittäminen nopeasti olisi tärkeää, zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti ja uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen Helsingin yliopistosta arvioivat. Molemmat ovat mukana koronavirustutkimuksessa.

– Mikä on riski missäkin arjen tilanteessa? Mitkä ovat ne tilanteet, joissa virus oikeasti leviää? Noihin kysymyksiin ei ole selkeitä vastauksia. Toimimme nyt parhaan saatavissa olevan tiedon varassa. Toivottavasti sitä tietoa saadaan pian lisää, Sironen sanoi Helsingin yliopiston tänään perjantaina (17.4.) järjestämässä Kohti koronakriisin ratkaisua -tapahtumassa.

Olli Vapalahden vetämä tutkimusryhmä selvittää viruksen reaktioita esimerkiksi erilaisiin lääkkeisiin. Ryhmällä on turvalaboratoriossa käytössään virusta, jota on viljelty Suomessa sairastuneilta ihmisiltä otetuista näytteistä. Ensimmäinen näyte tutkimuskäyttöön otettiin tammikuussa kiinalaiselta turistilta, joka oli Suomen ensimmäinen todettu koronaviruspotilas.

– Avoin kysymys on esimerkiksi se, miten koronan sairastaneiden immuniteetti taudille säilyy, Vapalahti sanoi.

Immuniteetilla tarkoitetaan sitä, että koronavirustartunta panee ihmisen elimistön tuottamaan vasta-aineita. Sen vuoksi taudin sairastanut ei nykytietojen mukaan saa tautia heti uudestaan. Vapalahden mukaan juuri vasta-aineiden avulla voidaan mahdollisesti hoitaa koronapotilaita.

– On todettu, että kun annetaan vakavasti sairastuneille taudista toipuneen ihmisen veriplasmaa, se on auttanut sairastuneen toipumista. Lääke tautiin on siis olemassa taudista toipuneiden ihmisten sisällä.

Vapalahti tosin muistutti, ettei sellaisesta hoidosta ole vielä vankkaa tutkimusta. Nykyisen kriisin aikana tutkimusryhmät ovat julkaisseet tietojaan pikaisesti.

– Hyvä, että tulee nopeasti, mutta kun laatukontrolli puuttuu, joukossa voi olla sekundaa, Vapalahti arvioi.

Hänen mukaansa olisi tärkeää, että tutkimuksissa olisi aina myös kontrolliryhmä, siis sellaisia potilaita, joille kokeiltavaa hoitoa ei anneta. Ilman tällaista vertailua kokeiltavan hoidon tehosta on vaikea sanoa mitään tarkasti.

Yksi tärkeä kysymys on myös se, miksi koronavirus aiheuttaa pienelle osalle tartunnan saaneista vakavan, jopa hengenvaarallisen taudin. Riskitekijät, kuten korkea ikä ja perussairaudet, tunnetaan, mutta taudin mekanismeja ei ymmärretä vielä kunnolla.

Kun tietoa saadaan lisää ja opitaan ymmärtämään sairautta paremmin, myös potilaiden hoitaminen nykyistä paremmin on mahdollista.

Norjassa viruksen aiheuttama sairaanhoidon kuormitus ja kuolleisuus ovat suurin piirtein samaa tasoa kuin Suomessa. Maa ilmoitti hiljattain pyrkivänsä epidemian hillinnän lisäksi sen tukahduttamiseen.

Suomi ei ole tällaista linjausta tehnyt, mutta voisimmeko tukahduttaa epidemian kokonaan Suomessa? Sairaalahoitoon koronaviruksen vuoksi joutuneiden määrä ei ole kasvanut viime päivinä, mikä voi kertoa siitä, ettei koronavirus leviä Suomessa ainakaan valtavan nopeasti.

Apulaisprofessori Sirosen mielestä kysymys on vaikea.

– Itse ajattelen nyt niin, että koronaviruksen kanssa on opittava pärjäämään. Virus kiertää ihmiskunnassa vielä kauan.

Vapalahti muistuttaa, että taistelu virusta vastaan etenee eri maissa eri tahtiin. Vaikka Suomessa virus saataisiin juurittua, se voi palata ulkomailta.

– On neljä muuta koronavirusta, jotka ovat kiertäneet pitkään ja aiheuttavat flunssia. Joku niistä on voinut aikanaan aiheuttaa pandemian, jota ei ole silloin ymmärretty pandemiaksi, ihmisiä vain on sairastunut jostain syystä. Ehkä tästäkin tulee kiertävä flunssavirus, hän pohti.

Entä milloin koronavirukseen saadaan rokote? Vapalahden mukaan jo nyt on periaatteessa melko valmiita rokotteita, mutta niiden testaukset ovat kesken. Rokotteen kehittämisessä on pakko olla rauhallinen, testata ensin pienillä ihmisjoukoilla, jotta turvallisuudesta ei tingitä.

Osa kehitettävistä rokotteista on myös uudenlaisia RNA- ja DNA-rokotteita, joiden käytöstä ihmisten rokottamisessa ei ole paljon kokemusta.

Kun tilanne on se, että joku rokotteista on testattu ja toimivaksi todettu, ollaan vielä kaukana siitä, että suomalaisia päästään rokottamaan.

– Rokote pitää tuottaa ja se pitää jakaa. Se on valtava logistinen operaatio. Ja maapallolla on reilut seitsemän miljardia ihmistä, jotka kaikki haluavat rokotteen, Vapalahti muistutti.

Hänen mukaansa Suomessa onkin syytä varautua niin, että rokotetta voi tarvittaessa valmistaa myös kotimaassa.

Tarja Sirosen mukaan rokotteiden ja lääkkeiden kehitystyö ei myöskään pääty ensimmäiseen toimivaan rokotteeseen, vaan parempia vaihtoehtoja kehitellään ehkä vielä vuosia.

Mitään varmaa aikataulua rokotteen valmistumiseen ei ole. Vapalahden mukaan optimistisimpien arvioiden mukaan rokotetta voisi olla jo puolen vuoden päästä, pessimistisissä näkemyksissä taas on pidetty mahdollisena jopa kahden vuoden odotusta.