Kirjailija Arno Kotro (kuvassa), joka runsas vuosi sitten julkaisi Olli Lindholmin kanssa kirjoittamansa elämäkerran, pitää laulajan poismenoa käsittämättömänä. Erilaisista taustoista ja elämänpiiristä huolimatta he löysivät yhteisen aaltopituuden helposti.

– Se oli helpoin kirjaprojekti, mitä minulla on koskaan ollut. Ollin kanssa oli helppo ja hauska tehdä töitä. Hän oli luotettava, tapaamisajat ja kaikki mitä sovittiin, pitivät. Ja Olli oli hyvin avoin, kertoi rankoistakin jutuista. Hän sanoi, ettei ketään kiinnosta semmoinen kirja, missä ei sanota mitään.

Kotro ei kaikilta osin tunnista julkisuuden piirtämää kuvaa Lindholmista.

– Se Olli, jonka minä tunsin, istui olohuoneen nurkassa ja puhui elämästä, musiikista, parisuhteista ja lapsistaan, ja se Olli oli minusta toisenlainen Olli kuin se julkisuuden hahmo. Julkisuus kaventaa ihmiset aika ohuiksi rooleiksi. Tämä Olli oli avarakatseinen, itseironinen ja hauska ihminen, eikä ollenkaan niin kovan ja mustavalkoisen tuntuinen, mitä julkisuudessa näkyi.

Kotron tuntema Lindholm ei ollut näkemyksissään ehdoton, eikä hän esimerkiksi osaisi asettaa Ollia poliittiselle kartalle.

– Olli oli suvaitsevainen eikä lokeroinut ihmisiä. Hän suhtautui hyvin myönteisesti esimerkiksi homoavioliittoihin ja hänen läheinen ystävänsä oli romani. Tällainen ei ehkä tule ihan ensimmäisenä Ollista mieleen, Kotro sanoo.

Kirjaprojektissa Ollista välittyi pohdiskeleva, monipuolinen ja reilu kuva.

– Sitä valtavaa työteliäisyyttä hänessä ehkä kavahdin. Monestihan näyttäytyy hienona asiana, että tehdään helvetisti töitä. Se Ollin kurinalaisuus ja työnteko oli niin hurjaa, että pelkään, että sekin kävi terveyden päälle, Kotro arvelee.

Kotron mielestä Lindholmia määrittivät määrätietoisuus ja tavoitteellisuus.

– Hän puhui paljon, mitä kaikkia unelmia ja tavoitteita hänellä oli tulevaisuutta ajatellen, konsertti Olympiastadionilla esimerkiksi. Olli oli helkkarin tyytyväinen uuteen bändiinsä.

Pitkään Lindholmin keikkoja järjestänyt Riku Räsänen, Raumanmeren Juhannuksen perustaja, muistaa hänkin laulajan luotettavana keikkailijana.

– Olli oli aina eturintamassa. Hän halusi, että asiat tehdään hyvin ja yleisöä arvostetaan. Hän ei ollut koskaan keikalla vain töissä vaan antoi aina kaikkensa.

Räsänen muistaa lämmöllä 2000-luvun alkupuoliskoa, jolloin raitistuneella Lindholmilla oli aivan erityistä vientiä.

– Hän ei olisi halunnut statusta tai pönkittää egoaan, mutta hän oli silloin niin suosittu, että oli automaattisesti festivaalilla pääesiintyjänä.

Räsäsen mukaan Lindholm oli ”välillä vähän tiukka” ja hänellä oli tietyntyyppinen huumori, mutta suosion perusta oli selvä.

– Luotettavuus oli se Ollin juttu: hyvät biisit ja kaikkensa antaminen sataprosenttisesti yleisölle, arvioi Räsänen yllättäen edesmennyttä ystäväänsä.

– Kyllä tässä vähän sulattelemista on.