Vime aikoina mieltäni on askarruttanut elokuvien ja syömisen suhde. Elokuvissa syödään minkä ehditään, mutta sopivatko ne tosiasiassa lainkaan yhteen? Joissakin tapauksissa kyllä. Esimerkiksi The Rise of Skywalker on kuin tehty irtokarkkeja varten. Mutta moniin elokuviin, jotka kuvaavat ihmiselämän raadollisia puolia, syöminen ei oikein istu. 1917 – Taistelulähetteihin en neuvoisi viemään Sisu-askia mehevämpää evästä. Parasiten alkupuolella moni on saattanut erehtyä syömään poppareita ja karkkia ja maksanut siitä loppupuolella kalliin hinnan. Ja sitten on elokuvia, joiden aikana syöminen on sula mahdottomuus. Puolalaisen Agniezska Hollandin uutukainen Mr. Jones on tätä lajia.

Tositapahtumiin pohjautuvassa Mr. Jonesissa eletään maailmanlaajuisen talouskriisin vuotta 1933. Walesilainen journalisti Gareth Jones (aina yhtä rakastettava James Norton) kyseen­alaistaa Stalinin Neuvostoliiton selittämättömän vaurauden ja porskutuksen ja hommaa itsensä Moskovaan selvittämään arvoitusta. Sensuurin, salakuuntelun ja salamurhien valtakunnassa lumoava kommunismi­myönteinen Ada (Vanessa Kirby) kuiskaa lopulta Jonesin korvaan kielletyn sanan: Ukraina. Näin Jonesista tulee ensimmäinen länsimainen journalisti, jolle valkenee Stalinin aiheuttama nälänhätä, holodomor. Sen jälkeen hänen henkensä ei ole kopeekankaan arvoinen.

Hollandin edellinen elokuva, vuoden 2017 eläinten oikeuksia ja sielua käsittelevä Jäljet, nivoutuu eettisesti Mr. Jonesiin. Myös siinä idealistinen päähenkilö taisteli hellittämättä ja muiden pilkasta piittaamatta ahneutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Harmi kyllä Olga Tokarczukin romaaniin perustuva Jäljet oli elokuvana rakenteellinen ja tyylillinen sekasotku, josta jännite oli kokonaan kateissa. Tuli mieleen silkkiset alushousut, joiden kuminauha on hapertunut olemattomaksi ja jotka siksi ovat ylellisestä materiaalista huolimatta vain lököttävät kalsarit.

Mr. Jonesin silkkialushousut sen sijaan ovat ensiluokkaista tavaraa. Ne istuvat pussittamatta ja hiertämättä, ja niiden leikkaus laskeutuu imartelevasti vartalolle. Rakenteeltaan napakka Mr. Jones on visuaa­lisesti loistokas, silloinkin kun se kuvaa hirveyksiä. Siksi se luo katsojan sisimpään monisärmäistä jännitettä. On ristiriitaista tuntea visuaalista nautintoa katsoes-saan nälkäistä ihmistä, joka istuu oksanhangassa järsimässä kaarnaa.

Estetisoinnista tässä kuvakielessä ei kuitenkaan ole kyse, vaan kauneus toimii lohdullisena elementtinä todellisuudessa, jossa mitään muuta lohtua ei ole. Nälän teema kasvaa Hollandin elokuvassa hienosti vähitellen. Tiedon nälkä ajaa Jonesin Moskovan yltäkylläisyyteen. Hienokseltaan Holland välttää ryystämisellä, syljellä ja maiskuttelulla mässäilyn, mutta rivoksi tapahtumaksi eläinten ruhot ja ahneet kultahampaat syömisen kyllä muuttavat. Ukrainassa ruumiin nälkä näyttää hirmuhallitsijan voimansa. Yhtä järkyttävää nälän kuvausta en ole kokenut sitten brittiläisen Helen Dunmoren romaanin The Siege, joka kertoo Leningradin piirityksen aiheuttamasta nälänhädästä tuskin kymmenen vuotta holodomorin jälkeen. Samat ruumiskasat, samat selviytymis­keinot, sama kärsimys kaupungissa, jossa Mr. Jonesin aikaan elettiin herroiksi.

On kohtalon ivaa, että näin Mr. Jonesin päivänä, jolloin en ollut ehtinyt syödä lainkaan, ja että minulla sen vuoksi oli ensimmäistä kertaa elämässäni elokuvissa mukana lounas. Vatsani valitti onttona ja surkea-na, mutta en kyennyt edes koskemaan eväsrasiaan. Elokuvan jälkeen astuin vatsa jomottaen takaisin maailmaan, joka on täpötäynnä ravintoloita ja jossa ruoasta ei tapella vaan sillä huvitellaan ja sitä harrastetaan. Tämä oli samaan aikaan sekä valtava helpotus että todellinen kauhistus. Ristiriidoista kipeimpiä ovatkin ne asiat, jotka merkitsevät hyvinä aikoina ihmiselämän ihanimpia puolia ja huonoina suurinta kärsimystä ja julminta väkivaltaa. Ruoka ja seksi ovat sellaisia. Kummallakin ihmistä voidaan rääkätä ja rangaista yksinkertaisemmin kuin juuri millään muulla keinolla. Hyvinä aikoina, kuten meidän, ne kamppailevat ykkössijasta nautinnon ja ilon ensi-sijaisina lähteinä. Kaukana, kaukana niiden perässä tulee sitten muita, monimutkaisempia nautintoja ja iloja, kuten taide ja sen sellainen.

Täydellisesti sommitellut kuvat, ensiluokkaiset silkkiset alusvaatteet.