Aki Kaurismäen Cannes-voitosta ja Oscar-ehdokkuudesta on 15 vuotta. Tuore Toivon tuolla puolen on mukana Berliinin elokuvafestivaalin kansainvälisessä kilpailusarjassa.
Kaurismäki myöntää elokuvan olevan ”jossain määrin niin sanottu tendenssielokuva tärkeän asian puolesta”.
Ellei viesti välity, hän toivoo, että mieleen jäisi edes ”ryhdikäs, hivenen surumielinen, huumorin kantama, mutta muutoin lähes realistinen elokuva muutamasta ihmiskohtalosta tässä maailmassa, tänään”.
1. Aki Kaurismäki, elokuvissasi on paljon toivoa epätoivon keskellä. Onko se vilpitöntä toivoa vai toiveajattelua?
– Kyllä se toivoa yrittää olla, mutta paljastunee toiveajatteluksi siinä vaiheessa, kun Aleppon rauniotkin todetaan turvallisiksi palata.
2. Paljastiko Syyrian pakolaistulva suomalaisista jotain uutta, vai tiesitkö kaiken jo entuudestaan?
– Kansan auttamishalu yllätti positiivisesti. Valtion käännytysvimmaa, joka kylmästi sivuuttaa ihmisoikeussopimukset, on sen sijaan vastenmielistä katsella.
3. Mistä on lähtöisin se pienemmän puolelle asettuminen, joka sävyttää tuotantoasi?
– Lienee myötäsyntyistä. Kaikki muu olisi mahdotonta. Isommat näyttävät pärjäävän ilmankin.
4. Aki Olavi Kaurismäki, täytät huhtikuussa 60 vuotta. Se maa, jossa kasvoit, ei ole se maa, jonka tänään tunnistat?
– Jälkiä siitä toki näkee, mutta yhä vähemmän. Lähinnä se elää varttuneemman väestön huumorissa, moraalissa (hyvässä ja pahassa) ja puhetyylissä.
5. Miksi maailma on tällainen?
– Ihminen on lajistaan vieraantunut eläin. Pääoman itseliikkuvuus ja käsistä lähtenyt teknologia eivät myöskään auta asiaa.
6. Vieläkö elokuvataiteella on sananvaltaa kuvien silpomassa nykymaailmassa?
– Kyllä olennaisia elokuvia tehdään edelleen, mutta ”suurten” elokuvien aika taitaa olla ohi. Siinä suhteessa ainakin Hollywood on mennyttä.
7. Mies vailla menneisyyttä on nyt saatavana myös Disneyn ankkaversiona (sarjakuvana). Onko se ohjaajan näkökulmasta tervetullutta kehitystä?
– Minusta ankkaversio sanoo saman asian nopeammin ja tyylikkäämmin.
8. Missä määrin nykyään kulutat vapaa-aikaasi Suomessa, ja miten se eroaa Portugalista?
– Vapaa-ajasta en tiedä, mutta olen töistä riippuen Suomessa vapusta eteenpäin ja talvet Portugalissa, jossa on enemmän valoa, vaikkakin kylmää ja sateista. Toisaalta ei kukaan päätään pakoon pääse, oli missä oli.
9. Mikä satavuotiaassa Suomessa on akateemikon silmin säilyttämisen arvoista?
– En minä itsenäisyydestä tinkisi. Nationalismista kylläkin.
10. Minkä lauseen haluaisit kuoltuasi kuulla?
– Näytätte vähän nukkavierulta, mutta menköön nyt tämän kerran. Pellonpään pöydässä näkyy olevan tilaa. (Taivaallisen baarin ovella.) ●
Teksti Jorma Lehtola, kuva Malla Hukkanen / Sputnik
