Pari kuukautta sitten kävin ostamassa uuden kalenterin yliopiston kirjakaupasta. Seinälle oli listattu liikkeen viisi myydyintä kirjaa. Listalla jokainen oli jokin aivojen elvytysopas -tyyppinen keskittymisopas. Yliopiston aulassa opiskelijat kököttivät kuulokkeet päässään tietokoneiden ääressä. Spotifyn deep focus, all nighter ja intense studying -listoilla on miljoonia seuraajia, ja keskittyminen on jopa määritelty Spotifyssa omaksi genrekseen.
Keskittymishäiriödiagnoosit yleistyvät, ja moni valittaa kiirettä ja stressiä. Apua rentoutumiseen ja flow-tilan saavuttamiseen etsitään myös musiikista. Aika on otollinen ”erikoismusiikille”. Se on kattotermi, jonka alle on niputettu useita elektronisen ambientin, klassisen musiikin ja new age -häröilyn väliin jääviä musiikkityylejä, joiden on tarkoitus viedä kuulija leijuvaan, arjesta vapauttavaan mielentilaan.
Ambient tai minimalistinen taidemusiikki toimivat auditiivisiina älylääkkeinä, joiden avulla parannetaan suorituskykyä pirstaleisessa tietotyössä, uppoudutaan joogaharjoitukseen tai palaudutaan. Usein sillä on jotain muitakin päämääriä kuin äänielämys. Musiikki on väline transsendenssiin. Pitäisikö siis esimerkiksi Jon Hopkinsin spirituaalista elektronimusiikkia analysoida jonkinlaisena tietoisuusteknologiana?
Kuuntelemalla musiikkia tarkasti voimme opetella kohdistamaan huomion tavalla, jossa maailma näyttäytyy vapaampana ennakkoluuloistamme. Ihmiset kuulevat koko ajan, mutta kyse on pikemminkin altistumisesta äänelle. Todellinen, intensiivinen kuunteleminen on harvinaisempaa. Näin uskoo amerikkalaissäveltäjä ja harmonikansoittaja Pauline Oliveros, jonka vuonna 1989 ilmestyneestä Deep Listening -albumista on tänä vuonna julkaistu uudelleenpainos. Oliveros oli 1960-luvulla perustamassa San Francisco Tape Recording Centeriä, johon kuuluivat myös minimalistisäveltäjät Terry Riley ja Steve Reich. Sukupuolittuneessa kaanonissa Oliveros on kyseisiä säveltäjiä vähemmän tunnettu. Oliveros on sanonut inhonneensa sitä, että hänestä puhuttiin 60-luvulla lady composerina. Hänen mukaansa klassisessa musiikissa pitäisi tapahtua iso tietoisuuden muutos, jotta muutkin kuin valkoiset miehet saisivat äänensä kuuluviin muutenkin kuin kuriositeettina. Onneksi Oliverosin musiikillisista ideoista on nyt kiinnostuttu, sillä ne tuntuvat ajankohtaisemmilta kuin koskaan.
Deep listening eli syväkuuntelu ei ole vain levyn nimi vaan metodi, jonka tavoitteena on kuunnella valppaana kaikkia ympärillä olevia tapahtumia, myös omia ajatuksia, ilman pyrkimystä arvostella niitä. Oliveros kiinnostui tietoisuustekniikoista ja äänimeditaatiosta, kun hän etsi helpotusta Vietnamin sodan aiheuttamaan ahdistukseen ja levottomuuteen. Oliveros uskoo, että syväkuuntelemalla pääsee avoimeen ja vastaanottavaiseen tilaan, jossa tuomitseva minä vaikenee.
Oliveros tuotti syväkuuntelun estetiikkaa järjestämällä kuunteluretriittejä. Hän ohjasi soittajia kuuntelemaan toisiaan herkeämättä ja teki musiikkia metodilla, joka sekoittaa improvisaatiota, elektronista musiikkia, rituaalia ja meditaatiota. Deep listening -albumin äänet tuntuvat pinnalta katsoen staattisilta, mutta kun keskittyy, äänistä paljastuu syvyyksiä ja luonnonmuotojen kaltaista muuttuvuutta.
Deep listening -metodista on viime vuonna kirjoittanut muun muassa Jenny Odell, jonka How to Do Nothing: Resisting the Attention Economy -kirja päätyi niin Barack Obaman kuin New York Timesin listalle viime vuoden parhaita kirjoja nimettäessä. Kirjassa Odell etsii Oliverosin metodeista helpotusta nykyajan ruuhkauttamaan mieleen.
60-luvulla kylvetyt ideat tietoisuuden uudelleenkalibroinnista puhuttavat nykyaikana, kun teknologia-avusteista itsensä kehittämistä liputtava Kalifornian ideologia on sulautunut valtavirtaan. Usein muutoksen toteuttamisessa ei kuitenkaan päästä yksilötasoa pidemmälle. Oliverosin ajatukset herättävät toiveikkuutta siitä, että kokeellisella musiikilla voi olla muitakin vaikutuksia kuin kovempi työteho. Kuunteleminen ja tarkkaavaisuus voivat luoda uudenlaista välittämistä ympäristöstä ja muista ihmisistä. Jos maailmaan ei kiinnitä huomiota, suhtautumista on vaikea muuttaa.
