Haastattelu on julkaistu Image-lehden numerossa 1/2019

Pajtim Statovci on saanut juhlia Kissani Jugoslaviaa moneen kertaan. Vuoden 2014 esikoiskirjapalkinnon ja Kansallisteatterissa paraikaa pyörivän näytelmäsovituksen väliin mahtui kansainvälinen läpimurto: romaania ylistettiin englanninkielisen maailman merkittävimmissä lehdissä, ja Statovci pääsi lukuisia nobelisteja edustavan Wylie-kirjallisuusagentuurin listoille. The Guardianin arviossa kiitosta sai myös David Hackstonin elegantti käännöstyö. Lukiessaan käännöstä Statovci hämmästelee, kuinka hyvältä hänen tekstinsä kuulostaa englanniksi, kun taas Hackstonille Kissani Jugoslavia on niitä teoksia, jotka kääntyivät kuin itsestään. Heillä molemmilla on selityksensä romaanin menestykselle. Statovcin toinen teos Tiranan sydän julkaistaan Yhdysvalloissa huhtikuussa.

Mistä kaunokirjallisuuden kääntämisessä on teidän mielestänne kyse?

David: Kun käännän romaania, käännän oikeastaan kaikkea muuta kuin sanoja. Käännän kirjailijan kantavia ajatuksia, jotka ovat sanojen yläpuolella. Ja koska eri kielillä ajatellaan eri tavoin, käännös ja alkuteos eroavat toisistaan väistämättä. Kun kääntää Pajtimille ominaisia valtavan pitkiä ja polveilevia virkkeitä, on hahmotettava, mikä virkkeessä on tärkeintä. Sanojen tasolla voi justeerata, järjestellä uudelleen ja tehdä kompromisseja, jotta ajatus kantaa. Siinä mielessä Pajtimin teosten kääntäminen lähestyy toisinaan runouden kääntämistä.

Pajtim: Se on pikemminkin teoksen tulkitsemista toisella kielellä kuin kääntämistä. Kääntäjä kirjoittaa teoksen uudelleen, tulkitsee sitä toisen kielijärjestelmän kautta ja etsii parhaita keinoja välittää merkityksiä. Käytän runsaasti kielikuvia, eikä niitä voi aina kääntää sanasta sanaan. Joskus on suotavaa päästää irti alkuperäisestä ilmauksesta, jottei teos huku kahden kielen sekamelskaan.

Millainen rooli Pajtimilla on käännösprosessissa?

Pajtim: Suhteeni Davidiin on perustavanlaatuisesti erilainen kuin suhteeni kirjojeni muihin kääntäjiin, koska englanti on ainoa kieli, jota osaan tarpeeksi osallistuakseni mielekkäästi käännösprosessiin. Luen ja kommentoin käännösversioita, mutta lähinnä vain pitääkseni Davidin perillä ajatuksenjuoksustani.

David: On mielenkiintoinen ero, että Yhdysvalloissa käännösromaanin toimittajat eivät halua editoida pelkästään käännöstä vaan myös teoksen sisältöä. He halusivat esimerkiksi muuttaa yhden kohtauksen aikamuotoa, mutta vastasin, ettei minulla ole valtuuksia sellaiseen. Pajtim päätti pitää kohdan ennallaan.

Miltä tuntuu lukea kääntäjän tulkintaa omasta hengentuotteesta?

Pajtim: Davidin käännöksiä lukiessani olen monessa kohtaa ihmetellyt, että herranen aika, tämähän kuulostaa paremmalta kuin alkukielinen. Tiranan sydämessä David on ihmeellisesti onnistunut kääntämään puolentoista sivun mittaisia virkkeitä, joissa kulkee lomittain monia merkityksiä. Tunnistan käännöksistä oman kosketukseni tekstiin, jonkinlaisen teosteni tekstuaalisen sielun.

David: Onnistunut lopputulos on osittain seurausta arvostuksesta, jota tunnen Pajtimin teoksia kohtaan. Joidenkin käännöksien kanssa joutuu kamppailemaan, mutta nämä valuivat englanniksi välillä ikään kuin luonnostaan. Jos kääntäjä henkilökohtaisesti pitää kirjasta ja vieläpä uskoo sen menestysmahdollisuuksiin ulkomailla, siinä on edellytykset hedelmälliseen käännöstyöhön.

The New York Timesin arvostelussa kehutaan Kissani Jugoslavian tarkkaa ja kaunista lausetta. Kumman lausetta kriitikko oikeastaan ylistää?

David: Totta kai se on Pajtimin lause. Minulta kysytään usein, kirjoitanko omia kaunokirjallisia tekstejä, ja kysymys on minusta outo. Tiedostan selkeästi vastuualueeni ja osaamiseni rajat: teen kirjailijan valmiin tekstin ymmärrettäväksi toisella kielellä.

Pajtim: Minä taas koen, että käännöstä on kiittäminen paljosta. On kuvaavaa, että pystyn lukemaan erilaisissa tilaisuuksissa Yhdysvalloissa kirjani käännöstä ilman kiusaantuneisuutta, vaikka alkuteoksen julkinen lukeminen on minulle todella haastavaa. Pystyn ottamaan askeleen taaksepäin ja ajattelemaan, että luen jonkun muun tekstiä, vaikka omani on siellä alla. Ilahdun aina, kun arviossa kehutaan Davidin työtä. Liian usein kääntäjä jää näkymättömiin.

David: Kääntäjä huomataan tyypillisesti silloin, kun jokin on vialla. Kun käännös on onnistunut ja palvelee kirjailijan intentiota, lukija ei edes muista lukevansa käännöstä.

Miksiköhän juuri Kissani Jugoslaviasta tuli kansainvälinen arvostelumenestys?

Pajtim: Kirjallisuusala on tosi hankalasti ennustettavissa, koskaan ei voi tietää, mikä kirja nousee esiin ja milloin. Uskon, että Kissani Jugoslavia on päätynyt tarpeeksi monen sellaisen ihmisen käsiin, joka on aidosti innostunut siitä ja osallistunut täysillä sen toimittamiseen, kääntämiseen tai edustamiseen. Yhdysvalloissa kirjan markkinointi oli perusteellista. Siellä mietitään tarkasti, kenelle ennakkokappaleita lähetetään, ja varmistetaan, että kirjasta on arvosteluja jo ennen ilmestymistä.

David: Sillä on suuri merkitys, että Kissani Jugoslavian tematiikka ja tarina ovat hyvin universaaleja. Se ei ole niin kiinni paikallisesti ja koskettaa ihmisiä muuallakin kuin Suomessa.

Onko teos otettu ulkomailla vastaan eri tavoin kuin Suomessa?

Pajtim: Julkinen keskustelu sellaisista kulttuuriin, toiseuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä, joita käsittelen teoksissani, on Yhdysvalloissa syvällisempää kuin täällä. Siellä kriitikot kirjoittivat esimerkiksi siitä, miten Kissani Jugoslavian eläinhahmot ilmentävät erilaisia syrjinnän muotoja, sisäistetyn itsevihan ja rakkaudettomuuden kokemusta, kun taas täällä annettiin tilaa kirjoitukselle, jossa pohdittiin rakentamaani Suomi-kuvaa. Minut otettiin vastaan ”maahanmuuttajakirjailijana” ja kirjaa luettiin eräänlaisena todistuksena siitä, millainen Suomi on muualta tulleen silmin. Koin, että tällainen puhe teki minusta ulkopuolisen tarkkailijan, vaikka kirjoitan suomeksi ja olen elänyt täällä koko elämäni.

David: Suomessa ollaan niin fanaattisen kiinnostuneita siitä, mitä meistä ajatellaan muualla, että kirja koettiin kenties uhkana, kun sen Suomi-kuva ei ole ruusuinen.

Nyt suomalainen media hehkuttaa, että Pajtim on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaiskirjailijoita. Luetaanko Pajtimia maailmalla suomalaiskirjailijana?

David: Ikävä latistaa tätä ”Suomi mainittu” -innostusta, mutta maailmalla on aika yhdentekevää, että Pajtim on juuri Suomesta. Kissani Jugoslaviaa luetaan kiinnostavana teoksena, jonka henkilöhahmot ovat välillä Suomessa, ja viis veisataan, mistä kielestä se on käännetty.

Pajtim: En voi kirjottaessani ajatella itseäni Suomen – enkä Kosovonkaan – edustajana. Se on niin suuri vaade kirjailijalle, että siitä positiosta on mahdotonta kirjoittaa fiktiota.