Naomi Alderman: Voima (suom. Marianna Kurtto) Gummerus, 411 s.

Mitä jos mieskirjailijoiden kirjoja arvioitaisiin osana ”miesten kirjallisuutta”? Mitä jos valta kuuluisikin naisille? Brittikirjailijan suitsutetussa teoksessa tytöt eri puolilla maailmaa saavat haltuunsa salaperäisen ”voiman”, jonka avulla voi antaa tuskallisia, kuolettavia sähköiskuja. Alkuun romaani on yllättävän voimaannuttava kostofantasia, joka osoittaa, että vapaus väkivallan uhasta on naiselle myös seksuaalista vapautta. Vähitellen sukupuoliroolit keikautetaan täysin ja teos muuttuu brutaaliksi dystopiaksi. Viihdyttävä ja nokkela romaani toimii, vaikka kerronta etenee suurpiirteisesti, henkilöhahmot jäävät ohuiksi ja raamatulliset viittaukset pinnallisiksi. Parhaat oivalluksensa Voima tekee viimeisillä sivuillaan, joiden myötä se kasvaa ajatuksia herättäväksi allegoriaksi sukupuolten voimasuhteista nykymaailmassa.

Johanna Laitila: Lilium regale Gummerus, 350 s.

Vanhempansa Lapin sodalle menettänyt Else joutuu evakkoon Ruotsiin, jossa hän syventyy ihastuttavan Ingan kanssa runouden ja seksuaalisuuden saloihin. Tornionjokilaaksoon palattuaan Else päätyy salasuhteeseen kartanonrouva Irinan kanssa. Esikoisteos osoittaa kirjoittajansa taidon verevien henkilöhahmojen ja tunnelmien luojana. Etenkin alkupuolen lyhyt kuvaus rintamasotilaasta on järisyttävän hieno. Ilmaisu on runsasta, joskin turhan kanssa hämärillä vertauksilla kyllästettyä: kun lakanat painavat käsissä ”vaisuina kuin kuolleen sotilaan iho”, jää mielikuva epämääräiseksi. Lilium regale kärsii myös käynnistymisvaikeuksista, hätäisistä juonenkäänteistä ja liian monesta teemasta: se yrittää olla lesboromaani, teos kielen ja identiteetin suhteesta sekä ylipolvisista sotatraumoista, mutta leviää kokoelmaksi traagisia tarinoita.

Nadeem Aslam: Kultainen legenda (suom. Kirsi Luoma) Like, 378 s.

Islamistit vainoavat kristittyjä, ja kourallinen Zamanin kaupungin asukkaita joutuu pakosalle. Monitasoinen romaani kertoo heidän tarinansa ja erittelee nyky-Pakistaniin pesiytynyneen fanatismin taustoja. Historian saatossa pakistanilaisia ovat kiduttaneet ja murhanneet niin britit kuin intialaiset, ja sittemmin amerikkalaisilla ja saudeilla on ollut sormensa pelissä. Synninpäästöä ei kuitenkaan tarjota. ”Osaamme kyllä tuhota itsemme ihan yksinkin”, sanoo yksi hahmoista. Tunteikkuudestaan huolimatta romaani jää etäiseksi; tapahtumia ja ruumiita tulee yksinkertaisesti liikaa. Kulttuurin ylirajaisuutta sen sijaan käsitellään kiinnostavasti. Aslam muistuttaa, miten monin tavoin muslimimaailman sivistys on vaikuttanut eurooppalaiseen ajatteluun: ”Yksi kantoi mukanaan vastausta läpi elämänsä, kunnes tapasi toisen, joka kantoi kysymystä.”