Peter Kunhardtin ohjaama dokumentti Obama: In Pursuit of a More Perfect Union koostuu Yhdysvaltojen entisen presidentin Barack Obaman kollegoiden, ystävien ja jopa jokusen harvan kriitikon haastatteluista ja Obaman vanhoista puheista ja tv-haastatteluista.

Obama on avannut elämäänsä kirjoissaan Unelmia isältäni ja Luvattu maa (molemmat Otava), mutta dokumentti tuo silti hyvin esiin sen, miten poikkeuksellinen hänen lapsuutensa oli ja miten ensikäden kosketus lukuisiin kulttuureihin muokkasi hänen maailmankuvaansa.

Obama oli Yhdysvaltojen ensimmäinen tummaihoinen presidentti, mutta sen lisäksi hänellä oli harvinaisen paljon todellista omakohtaista kansainvälistä kokemusta ja ymmärrystä elämästä eri maissa ja yhteiskuntaluokissa.

Obaman äiti, antropologi Ann Dunham rikkoi rajoja avioitumalla peräti kahden ei-valkoisen miehen kanssa aikana, jolloin mustat taistelivat yhä kansalaisoikeuksiensa puolesta. Obama on jo aiemmin kertonut äidin olleen isossa roolissa muokkaamassa hänen arvojaan, mutta dokumentista käy ilmi, että myös äidin vanhemmat olivat tietyssä vapaamielisyydessään poikkeuksellisia ja vahvasti läsnä Barack Obaman nuoruusvuosina.

Obaman ja hänen nuoruudenystäviensä pohdinnat siitä, voisiko Yhdysvallat jonain päivänä saada mustan presidentin tuovat mieleen oman nuoruuteni pohdinnat naispresidentistä Suomessa. Kaikesta optimismistaan ja kansalaisoikeusliikettä vahvasti kannattaneen äitinsä tuesta ja esimerkistä huolimatta Obama ei nuorena uskonut, että hän näkisi elinaikanaan mustaa presidenttiä Yhdysvalloissa.

Myös yksityiselämää käydään läpi, vaikka Obaman poliittinen ura ja visio on keskiössä. Koskettaviin hetkiin kuuluu se, että Obama käsitteli vuosikausia suhdettaan myyttiseksi nousseeseen, varhain kuolleeseen isäänsä (niin ikään nimeltään Barack Obama), mutta ei traagisesti poliittisilta kiireiltään ehtinyt yllättävän nopeasti menehtyneen äitinsä kuolinvuoteelle.

Dokumentista käy hyvin ilmi Obaman draivi ja määrätietoisuus, mikä johti nopeaan nousuun yhteiskunnallisissa tehtävissä. Monelle Obaman nousu presidentiksi oli voittokulkua toisen perään, mutta dokumentissa käydään myös läpi tappioita, jotka olivat vähällä katkaista lupaavan poliittisen uran ennen kuin se pääsi kunnolla edes alkamaan.

Vuonna 2000 Obama nousi entistä Mustaa pantteria, rakastettua Bobby Rushia vastaan taistelemaan demokraattien ehdokkuudesta edustajainhuoneen vaaleihin Illinoisin 1. vaalipiiristä. Teko kohotti kulmakarvoja ja ahkerasta kampanjoinnista huolimatta tuloksena oli rökäletappio. Yksi syy oli se, että vaikka valkoisille Obama oli musta, monille mustille hän ei ollut tarpeeksi musta. Hän puhui eri tavalla kuin paikalliset ja häntä pidettiin ulkopuolisena.

Tappio teki ison kolauksen Obaman maineelle, mutta jatkettuaan hetken osavaltiotason poliitikkona hän päätti taistella vielä kerran. Seurauksena oli paikka Yhdysvaltain senaatissa, missä Obama aloitti 2005. Vain kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin presidentiksi.

Kun dokumentin toisessa osassa päästään Obaman presidentinvaalikampanjaan, ruudulta välittyy se toivo, mitä hän toi mukanaan. Toivo rasismin väistymisestä ja paremmasta maailmasta. Toivo, jolle lopulta ei täysin tullut täyttymystä presidenttiyden aikana, kun monet Obaman uudistukset kaatuivat poliittiseen vastustukseen, rasismi nousi varjoista parrasvaloihin ja mustien ja valkoisten vastakkainasettelu vain paheni entisestään.

Nämä pettymykset nousevat esiin kolmannessa osassa, joka alkaa Obaman ensimmäisestä lehdistötilaisuudesta presidenttinä ja päättyy Donald Trumpin nousuun. Toivo vaihtuu vihan lietsomiseen. Loppu nostaa toiveikkuuden kuitenkin jälleen esiin ja antaa ymmärtää, että Obaman perintö jatkuu kansalaisaktivismissa, kuten Black Lives Matter -liikkeessä.

Obama: In Pursuit of a More Perfect Union HBO Nordicilla 4.8.2021, Obaman 60-vuotissyntymäpäivänä.

Katso dokumentin traileri: