Harrison Ford yllättää. Yleensä totinen mies on kuin stand up -koomikko; hän letkauttaa vitsin toisensa perään ja nauraa hyväntuulisesti niiden jälkeen. Harmiton herja lentää elokuvista elämän filosofioihin. Vitsailusta huolimatta hän pohtii elämää avoimesti. Kun kysyn näyttelijältä, mikä saa hänet onnelliseksi, tummaan pukuun ja vaaleansiniseen kauluspaitaan pukeutunut elokuvatähti esittää vastakysymyksen: Mistä olet kotoisin?  – Ai, Suomesta. Pidän kotimaastasi. Hetken tauon jälkeen hän jatkaa. – Minulle onnellisuus on valintakysymys. Oma asenne ratkaisee elämän laadun. Voin valita, olenko onnellinen vai surullinen. Onni on minulle pieniä mukavia asioita, joista kasvaa iso kokonaisuus. Olen onnellinen, koska olen terve ja rakastan työtäni ja perhettäni. Sitten hän tuijottaa minua tuimasti ennen kuin sanoo leveästi hymyillen:  – Rakkaus on elämän tärkein asia, mutta senhän sinä jo tiesit.

Heinäkuussa 75 vuotta täyttänyt elokuvatähti myöntää, että hän on pehmentynyt vanhemmiten. Aiemmin hän oli viileä kuin viilipytty, kärkkään sarkastinen ja saattoi äksyillä kesken haastattelun. Häntä jopa pelättiin. – Tiedän, että minulla on ollut nyrpeä maine. Mielipiteeni ja visioni eivät aukea hetkessä. Nuorempana olin sulkeutuneempi eikä keskusteleminen kiinnostanut minua. En halunnut paljastaa tunteitani ja ajatuksiani julkisesti. Vuosien aikana olen oppinut, että puhuminen on osa työtäni. Ford toistaa useasti maneeriaan: hän ottaa silmälasit pois ja pistää ne takaisin nenälleen. Hän myöntää, että tuntee olonsa epämukavaksi monissa tilanteissa. Kouluaikoina hän haki apua ujouteen näytelmätunneilta. – Ei minulla ole mitään viihdeteollisuutta vastaan. Se on tuonut ruoan pöytään ja maksanut laskuni pitkään, sekä mahdollistanut lentoharrastukseni. Suurin muutos tapahtui, kun hän tapasi nykyisen vaimonsa, sarjoissa Ally McBeal ja Sukujuuret näytelleen Calista Flockhartin, 52, Golden Globe -gaalassa vuonna 2002. Kolmannen vaimonsa kanssa hän ei vedä roolia.  – Olemme samalla alalla ja ymmärrämme toisiamme. En ole kotioloissa äksy, eikä minulla ole vaikeuksia näyttää tunteitani. Päinvastoin. Vaimoni on tehnyt minusta paremman miehen, samoin toki lapseni, sukulaiseni, työt, haasteet ja toisista ihmisistä vastuun ottaminen. Elämänkokemus on tuonut mukana viisautta.

Mainospäällikön ja ääninäyttelijän poika oppi kurinalaisen työmoraalin nuorena poikana Chicagossa. – Tienasin taskurahoja ensimmäisen kerran kahdeksanvuotiaana. Talvella loin lunta ja kesällä leikkasin nurmikoita. Ensimmäisillä omilla rahoillani ostin karkkia. Duunarin arki tuli hänelle tutuksi kesätöissä rakennustyömaalla. Periksiantamattomuudesta oli myöhemmin hyötyä Hollywoodissa, jonne hän muutti ääninäyttelijätöiden toivossa. Ura radiossa ei auennut, mutta hän sai myöhemmin töitä pienissä rooleissa 150 dollarin viikkopalkalla sarjoissa ja elokuvissa. – Koulukaverini haaveilivat pitkistä uraputkista yhden firman palveluksessa, minä taas en voinut kuvitella itseäni samassa työssä pitkää aikaa. En ole ollut toimistotöissä ikinä. Lisätuloja toivat puusepäntyöt. Niillä hän elätti perheensä, ensimmäisen vaimonsa Mary Marquardtin ja heidän kaksi lastaan Benjamin ja Willardin 1960-luvulla. Silloin hän tutustui myös The Doors -yhtyeen Jim Morrisoniin. – Rakensin Jimin elämänkumppanin liikkeen Los Angelesissa. Tunsin bändin tuottajan Paul Rothschildin hyvin. Hän palkkasi minut kamera-assistentiksi The Doors -dokumentin kuvauksiin kahdeksi viikonlopuksi, mutta en ole ollut missään vaiheessa bändin roudari, hän korjaa yhden urbaanin legendan. Millaisia muistoja sinulla on tuosta ajasta? – Sanotaan, että jos muistat jotain 1960-luvusta, et elänyt sitä. Mutta minulla ei ole yhtään villiä rock’n’roll- kokemusta noilta ajoilta, hän väittää.

Hänen onnensa näyttelijänä kääntyi Svengijengi ’62 -elokuvan myötä vuonna 1973. – Nuorena ajattelin, että minusta tulee luonnenäyttelijä, sillä en pitänyt itseäni tarpeeksi hyvännäköisenä päätähdeksi. Onnenpotkut seurasivat neljän vuoden välein. Hän sai ensin Han Solo -roolin elokuvasta Tähtien sota ja sitten nimikkoroolin Indiana Jones -seikkailusta Kadonneen aarteen metsästäjät. Kaikki kolme olivat ohjaaja-tuottaja George Lucasin tuotantoja. 

Tähtien sodan (1977) Han Solo on Fordin tärkeimpiä rooleja.

Sotaelokuvassa Ilmestyskirja. Nyt hänen hahmonsa on nimetty George Lucasin mukaan. Lucas oli kiinnostunut elokuvan ohjaamisesta, mutta muiden työkiireiden takia hän luopui projektista. Elokuvan käsikirjoitti, ohjasi ja tuotti Francis Ford Coppola. – Tutustuin Georgeen, kun rakensin kaappeja hänen kotiinsa. Edes hän ei aluksi uskonut minuun näyttelijänä, vaan palkkasi minut käymään läpi Tähtien sota -käsikirjoitusta muiden näyttelijäehdokkaiden kanssa. Hän halusi löytää uuden näyttelijän Han Solon osaan. Jouduin ylipuhumaan hänet, että sain roolin, Ford muistelee. Elokuva teki Fordista tähden, ja samalla hänen kaupallinen arvonsa nousi. – Sain sen jälkeen helpommin rooleja, enkä häpeillyt pyytää hyvää palkkaa. Mielestäni työstä on maksettava kohtuullinen palkkio, eihän putkimieskään tee töitä ilmaiseksi.

 1980-luvun alku oli yhtä nostetta. Kadonneen aarteen metsästäjien lisäksi ilmestyivät Imperiumin vastaisku, Blade Runner, Jedin paluu sekä Indiana Jones ja tuomion temppeli. Peter Weirin Todistaja on ainut elokuva, josta hän on ollut ehdolla Oscar-gaalassa. – Olen oppinut jokaisesta elokuvasta, hyvästä ja huonosta. En kuitenkaan koe, että urallani olisi ollut alamäkiä. Minulle maksetaan työstä, jota rakastan.

Sean Connery näytteli sankarin isää elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989).

Menestys jatkui romanttisella komedialla Working Girl – tieni huipulle, Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, oikeusdraamalla Kunnes toisin todistetaan, trillerillä Näkymätön vihollinen, toimintajännityselokuvalla Takaa-ajettu, toimintaelokuvalla Air Force One ja monilla muilla. Menestyksen avaimena hän pitää sitä, että ymmärtää selkeästi hahmonsa tarkoituksen ja osaa rajata siihen vain tarpeellisen. – Nautin tarinoiden kertomisesta ja siitä, että olen elokuvantekijöiden ympäröimänä. Pidän ongelmien ratkaisemisesta, tunteiden haastamisesta ja älykkäistä keskusteluista.  1990-luvulle mahtui monta floppia kuten draama Tapaus Henry, romanttinen draama Oikukkaat sydämet, trilleri K-19 – The Widowmaker, toimintakomedia Murha Hollywoodissa ja rikostrilleri Palomuuri. Hän suhtautuu yhä henkilökohtaisesti elokuviinsa. – Paneudun kaikkiin rooleihini sataprosenttisesti. Jos elokuva ei menesty, otan sen henkilökohtaisesti. Pohdin aina että epäonnistumisen syy on minussa. Vuonna 2008 ilmestyi tähän asti menestynein Indiana Jones -elokuva Kristallikallon valtakunta ja vuonna 2015 menestynein Tähtien sota -tarina The Force Awakens.

Harrison Ford palasi Han Solon rooliin elokuvassa Star Wars: The Force Awakens (2015). Mukana uskollinen Chewbacca.

Lokakuussa ilmestyy jatkoa poliisi Rick Deckardin tarinalle, jossa Ford eliminoi ihmisen kaltaisia robotteja Los Angelesissa. Blade Runner 2049 sijoittuu kolmenkymmenen vuoden päähän ensimmäisen elokuvan tapahtumista. – Minusta on mielenkiintoista palata kehittämään tuttua hahmoa. Rakastan työtäni yhtä paljon kuin silloin, kun aloitin alalla.

Ford avioitui kouluaikaisen rakkaansa Mary Marquardtin kanssa vuonna 1964. Liitto kesti viisitoista vuotta. Vuonna 1983 hän avioitui käsikirjoittaja Melissa Mathisonin kanssa. Myöhemmin hän kuvasi naimisiin menoa luonnolliseksi jatkumoksi seurustelulle. Vuonna 2000 hänellä oli romanssi Oikeus ja kohtuus -sarjan näyttelijän Lara Flynn Boylen kanssa. – Toivon, että olisin tehnyt monia asioita eri tavalla, mutta en pui henkilökohtaisia asioita julkissudessa. Ford palasi hetkeksi vaimonsa luokse, huonolla menestyksellä. Ero astui virallisesti voimaan alkuvuodesta 2004, ja siitä tuli yksi kaikkien aikojen kalleimpia. Se maksoi Fordille 118 miljoonaa dollaria.  – En ole ensimmäinen enkä viimeinen mies, joka haluaa muuttaa elämänsä kuusikymppisenä. Toiset vain voivat tehdä sen ilman julkisuutta. Minulla on ollut aina kyky muuttua roolieni kautta. Tarkastelin elämääni ja totesin, että haluan siltä jotain muuta. Harrison yrittää olla hyvä roolimalli lapsilleen ja lapsenlapsilleen.  – Kaikki vanhemmat tietävät, että lastenkasvatuksessa tapahtuu virheitä ja on jossittelun paikkoja. Olen kuitenkin viiden lapsen isä ja olen oppinut jokaisesta kerrasta jotain uutta. Nyt kasvatan Calistan kanssa teini-ikäistä Liamia. Hän etsii identiteettiään ja välillä ihmettelen, mitä hän miettii. Yritän tukea häntä löytämään oman itsensä. Siitä olen iloinen, että opiskelut kiinnostavat häntä.

Työnteko pitää yhden aikamme suurimmista tähdistä nuorekkaana. Hän kertoo, että energian salaisuus ovat myös hyvät geenit, terveellinen ruokavalio ja aikainen nukkumaanmenoaika sekä lentäminen. – Menestys on minulle sitä, että voin tehdä asioita, joista pidän. Lentäminen on minulle kuin meditaatiota. Nautin maisemista ja ihmisistä, joita tapaan lentoharrastuksen yhteydessä. Ennen hän piti itseään maltillisena lentäjänä. Vuonna 2015 hän houtui vakavaan onnettomuuteen. – Ennen lensin, nykyään keskityn pakkolaskuihin, hän vitsailee. Onnettomuus ei hidastanut hänen tahtiaan. – Aloin lentää heti, kun pääsin helikopteriin. Minulla oli silloin vielä kipsi jalassa, nilkasta ylöspäin. Tänä vuonna hänellä on ollut häikkää laskeutumisen kanssa kahdesti. – Olen ehkä tyhmä, mutta onnettomuus ei muuttanut mitään. Lennän vielä, ja vaimoni kannustaa minua, sillä hän tietää kuinka paljon rakastan lentämistä. ●

Teksti Kirpi Uimonen, kuvat All Over Press ja Getty Images