Vastarannankiisket voivat luopua epäilevistä mielistään, ikifanit jatkaa polttavaa rakkauttaan: Baz Luhrmannin Elvis on erittäin onnistunut elämäkertaelokuva. Luhrmannin kikkaileva mutta perusteltu ohjaustyyli ja taito yhdistää kuva ja musiikki omintakeisesti on tuttu esimerkiksi Moulin Rougen (2001) kaltaisesta spektaakkelista.

Nyt hänellä on käsissään valttikortti nimeltään Austin Butler, joka eläytyy Elviksen rooliin iholle tulevan intensiivisesti. Varsinkin musiikkiosuuksissa Butler on paras väärä raha aikoihin – kun Rami Malek palkittiin roolistaan Freddie Mercuryna Oscarilla, Austin Butlerin pitäisi saada vastaava pysti ja päälle valitsemansa osavaltion kuvernöörin virka.

Aiemmin Butler on nähty muun muassa Quentin Tarantinon elokuvassa Once Upon a Time in America.

Tarinan kertojana on Tom Hanksin esittämä eversti Tom Parker, hollantilaissyntyinen syntymähuijari tekaistua nimeään myöten. Konnan osa Elviksen elämässä on väistämätön, vaikka Parker yrittääkin selityksin tekojaan liudentaa. Parker nosti Elviksen megatähdeksi, mutta myös kuppasi tältä rahaa ja ajoi tätä väkisin ”kunnollisen amerikkalaispojan” rooliin esimerkiksi lähettämällä artistinsa 1950-luvun lopulla armeijan leipiin Saksaan kahdeksi vuodeksi. Että jospa se syntinen lanteenvatkaus siellä loppuisi.

Kun Elvis halusi lopettaa monivuotisen pestinsä Las Vegasissa 1970-luvun alkupuolella ja päästä eroon manageristaan, tämä latoi pöytään sellaisia velkalukuja, ettei irtautuminen onnistunut. Elviksen vajoaminen pillerien maailmaan vain paheni ja päättyi vuonna 1977 sydänkohtaukseen. Parker itse kuoli vuonna 1997.

Butler on roolissaan hieno ja yli kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva pysyy hyvin kasassa, vaikka kerronta tavanomaistuukin loppua kohti. Vahvinta antia elokuvassa on kuitenkin musiikki. Butler laulaa itse kappaleista suurimman osan aina vuoden 1968 comeback-konserttiin saakka, myöhempiin konserttiotoksiin on miksattu enemmän Elviksen omaa laulua.

Baz Luhrmann tekee yksiselitteisen selväksi mustan musiikin käänteentekevän vaikutuksen Elvikseen. Nuori Elvis lankeaa loveen mustien kirkon gospelhurmoksessa ja näkee esimerkiksi Arthur "Big Boy" Crudupin (Gary Clark Jr.) kuin Sister Rosetta Tharpen (Yola). Bluesin ja countryn yhdistäjänä hän oli edelläkävijä.

Kappaleita on sovitettu ja jopa soinnutettu uusiksi ja koplattu hiphopiin. Konserttiesiintymiset ovat rouheita aina ensimmäisiä Las Vegas -keikkoja myöten, joissa iso bändi svengaa aivan kosmisella tasolla. Uusista versiosta kirkkain helmi on Kacey Musgravesin Can’t Help Falling in Love, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunein kappaleesta koskaan kuultu versio.

Julkaisua muokattu 10.9.