Massaturismin haitoista maailman eri ­kohteissa on puhuttu jo kauan, mutta täällä Suomessa on ajateltu, ettei meillä tarvitse paljon murehtia niistä ongelmista. Onhan Suomi pinta-alaltaan suuri ja väkiluvultaan pieni maa, eikä täällä ole jouduttu näkemään sellaisia matkailijatulvan tuomia ilmiöitä kuin vaikkapa Islannissa ja Balilla.

Pandemia-ajan synnyttämä kotimaan­matkailun buumi on kuitenkin alkanut herättää aiheellista huolta esimerkiksi kansallis­puistojen luonnon kestävyydestä. Olen viettänyt paljon aikaa eri puolilla pohjoista Suomea ja kuullut useiden paikallisten murheita siitä, että vaikka suurin osa kotimaanmatkailijoista on luontoa kunnioittavaa väkeä, löytyy joukosta liikaa niitä, jotka ovat liikkeellä hällä väliä -asenteella.

Korona-aika on tuonut näkyvästi esille sen, että myös Suomessa matkailu jakautuu edelleen epätasaisesti. Monet maan rakastetuimmista luontokohteista, kuten Kolin kansallis­puiston nähtävyyspaikat tai Saanatunturi, ovat pieniä alueita, joissa luonto voi herkästi ­kuormittua.

Useissa suosituissa kohteissa on kyllä ahkeroitu matkailun haittojen lieventämiseksi. Otetaan esimerkiksi Ruka, joka on Suomen suosituin hiihtokeskus hiihtopäivissä ja lipunmyynnissä mitattuna. Kaudella 2020–2021 sen rinteissä kirjattiin lähes 483 000 laskettelu­päivää. Yksin pääsiäisenä 2021 keskuksessa vieraili yhteensä noin 20 000 ihmistä. Tästä huolimatta Rukan hiihtokeskus on nykyään hiilineutraali, mikä on syntynyt päästöjen vähennyksillä sekä kompensoinnilla.

Rukalla alettiin pohtia kestävyysasioita jo 1990-luvun lopulla, jolloin alueen toimijat palkkasivat apuun kanadalaisen ympäristökysymyksiin perehtyneen ­konsulttiyrityksen. Mökkejä on rakennettu tiiviissä ryppäissä hiihtokeskuksen ympärille. Samoin kelkka-, hiihto- ja ulkoilureittien verkosto on suunniteltu niin, että niiden verkosto pilkkoo mahdollisimman vähän alueen luontoa. Loma­keskusta ympäröivät laajat metsäalueet, joissa ei juuri liiku matkailijoita.

Siinä Ruka taas on tyypillinen pohjoisen hiihtokeskus, että sen varauskirjat ovat vuodesta toiseen täynnä lumisesongin kuukausina mutta sulan maan aikaan on hiljaista. Kesäajan yöpymiset ovat kuitenkin kasvussa. Se on ilahduttava suuntaus – onhan suuri harmi, jos miljoonaluokan lomakohde kerää ison osan vuodesta hämähäkinverkkoja.

Kun suomalainen reissaaja seisoo kotimaan lomakohteessa kauniin maiseman äärellä, hänen on helppo ajatella, ettei itsestä ole luonnolle mitään haittaa, vaan ongelmia tuovat ne muut. Todellisuudessa asia ei tietenkään ole näin, ja matkailun rasitusten vähentäminen on kaikkien vastuulla.

Jos Rukan kaltaisten keskeisten alueiden matkailu laajenee ympärivuotiseksi, niiden kalliita rakenteita käytetään fiksummin ja niihin syntyy lisää ympärivuotisia työpaikkoja. Se taas tuo varoja kestävyyden kehittämiseen.

Pienillä kohteilla voi puolestaan olla toisenlaiset strategiat. Esimerkiksi Rukan lähi­seudulla Posiolla käy eniten matkailijoita kesäisin, kun taas talvisin on hiljaisempaa.

Posio on perinteinen mökkikunta, ja vaikka se havittelee talvikaudelle lisää kävijöitä, se ei elinkeinopäällikkö Veli-Matti ­Ruotsalaisen mukaan edes haaveile kasvavansa massa­kohteeksi. Sille sopii, että isompia rinteitä etsivät suuntaavat Rukalle ja rauhallista ympäristöä kaipaavat Posiolle. Kunta saikin vuonna 2020 ensimmäisenä suomalaisena alueena Visit Finlandin kestävän matkailun tunnustuksen, Sustainable Travel Finland -merkin.

Suomen matkailubuumi jatkukoon, näillä periaatteilla. Omien asenteiden ennakko­luuloton tarkastelu on kaiken a ja o. Varsinkin kotimaassa matkaillessa uusien ideoiden ja vähemmän tunnettujen lomakohteidenkin testaaminen on vaivatonta ja palkitsevaa.

Toimittaja-juontaja Kimmo Ohtonen pohtii kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.